Ennustuksia: Alkava olutvuosi 2020

Yleisesti ottaen tulevaisuus vaikuttaa etenkin kuluttajan osalta valoisalta.

Vuoden viimeisessä Olutpostissa (4/2019) pureudutaan lyhyesti tulevan vuoden olutennustuksiin. Visiointia nousevista trendeistä ja panimomaailman mullistuksista pyydettiin minultakin ja päätin tarttua tilaisuuteen, vaikkei minulla mututuntumaa konkreettisempaa totuutta aiheeseen olekaan tarjota. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, joten ajattelin avata ajatuksiani vähän näitä Olutposti-kommentteja laajemminkin. Eli:

Mitä olutvuosi 2020 tuo tullessaan?

”Panimomäärä jatkaa kasvuaan ja kentällä tapahtuu erikoistumista”

Uusia panimoita syntyy edelleen ja panimokarttaan syttyy tähtiä kaupunkien ulkopuollekin.

Kotimaisten pienpanimoiden kokonaismäärä jatkanee kasvuaan, mutta edellisvuosia hitaammin. Uusia panimohankkeita on edelleen vireillä useampiakin, vaikka saturaatiopiste joidenkin mielestä onkin jo saavutettu.

Entä nähdäänkö lopettamisia? En yllättyisi, jos yksi tai kaksikin toimijaa jättäisi leikin kesken. Mutta lienee myös yhtä todennäköistä, ettei alasajoja nähdä ensi vuonna lainkaan - mutta sekin aika kyllä tulee ja onhan niitä jokunen jo ollutkin. Aika sen näyttäköön

Kasvava panimomäärä pakottaa muutokseen. Panimoiden keskuudessa syntyy aiempaa selvempää erikoistumista, oman pääpainon etsimistä. Sen myötä saamme markkinoille lisää Cool Headin, Fat Lizardin, Salaman tai Hailuodon tapaisia tekijöitä, joilla on selvä painopiste tekemisissään.

Toivon mukaan entistä vahvempi keskittyminen kapeampaan segmenttiin korostuu myös laadunhallinnan puolella.

Erikoistumiseen liittyen: yhtään puhdaslinjaista britteihin keskittyvää panimoa meillä ei taida vielä olla. Eikä ole ensivuonnakaan. Ehkä pitäisi?

Oluttyylien ja -teemojen ohella myös paikallisuudella erotutaan. Painotusta kyläpanimoajatteluun tullaan myös näkemään enemmän.

Peruslinjan moniottelijat eivät kuitenkaan ole katoamassa. Osa panimoista on jo nyt vakioinut itsensä kauppavalikoimiin suht muuttumattomien ”perusoluiden”, kuten IPA/APA, perusale ja lager-tai-pari -tuotekirjon kanssa. Moniottelijat kattavat kauppojen toimivan perustarjonnan, kuriositeetit ja nopeasykliset trendit haetaan tujujen ja salamoiden panimokaupoista, olutravintoloista sekä kuntakeskusten laajemman valikoiman myymälöistä.

Panimokaupankin aika tulee, mutta tuskin vielä 2020. Eli isompi ostaa pienemmän, kuten maailmallakin ajoittain nähdään. Kysymys kenties kuuluu: pitääkö Suomen muita maita ahtaampi toimintaympäristö kiinnostuneet poissa vai voidaanko markkinan sulkeutuneempi tila nähdä ulkopuolella etuna? Ehkä, ehkä ei. Katsotaan lähemmin, kun lähinaapureista alkaa kuulua kummia.

Fiskars pysyy virallisesti IPA-vapaana alueena, mutta panimo saattaa silti tehdä jotain IPAhtavaakin. Rypäleillä, tynnyristä, brittiläisittäin tai jollain muulla tapaa.

Ja joku kolmesta suuresta tekee laajalevikkisen, varteenotettavan, mutta riittävän helpon sourin tölkkiin.

”Onko NEIPA uusi IPA? Joko nyt on Pilsin vuoro?”

Ei.

Ei ole.

IPA-trendiä on vähän hölmöä sanoa enää trendiksi, sillä siitä on tullut salkkukaljamaailman ulkopuolella jo jonkinasteista valtavirtaa. Mikä on hyvä juttu, positiivinen asia.

NEIPAkaan ei ole enää uusi juttu, muttei myöskään mikään IPA-luokan hyökyaalto. Sillä on oma vahva kannatuksensa, jonka pienimuotoiselle vakioitumiselle on selvää potentiaalia, jonka aika tulee näyttämään. Vuonna 2020 kiinnostus on edelleen vahvana pinnalla.

Brut IPAa ei taida kovin moni enää muistella? Joitko millon viimeksi?

IPAn tarina on siis edelleen omaa luokkaansa, eikä vastaavanlaista, suurta juttua ole näköpiirissä. Taustalla pöhisevät jo tutuksi tulleet trendsetterit, joiden mittakaava on maltillisempi. Eli sourit.

Hapanmeno on siis edelleen pop ja seurailee IPAn vakioitumista. Hapan hivuttautuu perustuotteeksi kauppavalikoimiinkin ja ehkä se runsain äärilaitojen kolistelu alkaa jo tasoittumaan. Kuriositeettejä tehdään toki edelleen, kuten pitääkin, mutta tässäkin kohtaa myös tasapainon arvostus palailee päiväjärjestykseen. Toivottavasti.

0,0-3,8% oluissa on nähty hyvää tarjonnan laajentumista, enkä usko että suunta on hiipumaan päin. Terävin kärki on vielä tuontivetoista ja rajatusti saatavilla, mutta tähän voidaan saada muutosta aikaan kotimaisinkin voimin. Itse suosin kuvan humalapainotteista päätyä, mutta myös happamissa mauissa on liikettä sekä potentiaalia havaittavissa.

Seuraavana havaittavaa nousua tekevänä kategoriana näkisin jo nyt jalansijaa saaneet low ABV -oluet. Eritoten sameat micro IPAt ja tietty kevyet hapanoluet. Valikoima on kasvanut jo nyt kovaa vauhtia ja tälle kehitykselle povaan jatkumoa.

Tuohon päätyyn toivoisin laajempaa osanottoa myös kotimaisilta panimoilta, sillä se terävin kärki on aika suvereenisti mm. Pienen maahantuomien cloudwaterien ja whiplashien hallussa. Cool Head ja pari muuta on jo suoreja noin 4%:ään painanut ja Salamalta löytyy onnistumisia IPOissa, eli potentiaalia haastamiseen kyllä on (Lempo lämpissä muistoissain...). Ja valittaanhan 3,2-prosenttinen grodziskie tänä vuonna Suomen parhaaksi olueksi.

Sessioitavat Porterit sitten. Nekin varmaan yleistyvät, mutta onko niistä suuremmaksi tulijaksi? Kauppaporter on aina ollut meillä vähän epäseksikäs juttu, mutta kohinaa aiheen parista on alkanut kuulua.

Pils… Perusmaut tuntuvat tosiaan saavan taas vähän enemmän arvostusta osakseen kuin mitä kovimman erikoisuushuuman aikaan. En tosin rehellisesti enää edes tiedä, millaista nousua siltä the Pilsiltä edes odotetaan. Näkyvyyttä niille tietty soisi, vaikkei nimenomainen laji minnekään ole kadonnutkaan. Ehkä sitä tehdään jatkossa enemmän pienpanimoidenkin toimesta. Mutta tarvitsisiko?

Ensi kesä on taas Saisonkesä. Nyt ehkä ihan oikeasti ja laajalla rintamalla.

Värikäs ja aromirikas Pien-vallankumous laajenee entistä laajemmalla ja saa toivon mukaan myös haastajia rinnalleen.

”Tapahtumissakin nähtävissä erikoistumista”

Näin väittäisin. Väitän myös, ettei tapahtumakentässä ole oikein sijaa suuremmalle, vuoden päätapahtumiin verrattavalle olutfestarille. Mikäli lainsäädäntö jossain vaiheessa päivittyy, olisi tilanne toinen ja meillekin saatettaisiin saada TCBW:n tapainen spektaakkeli tai parikin.

Pienemmille tapahtumille on edelleen sijaa. Eritoten paikalliset, pienet ja intiimit olutfestarit maakuntien kasvukeskuksissa voivat vielä lisääntyä, mutta myös aktiivisempiin kaupunkeihin mahtuisi vielä kohdennetumpia tapahtumia, kuten kuluneen vuoden Craft Beer Garden Festival 2019 tai Sour Spring Break 2019, joissa puhuteltiin melko kapeaa, mutta aktiivista harrastajasegmenttiä.

Myös ravintoloiden omat viikonloppufestarit jatkavat tarjonnan laajentamista suuremmissa kaupungeissa. Vetojuhtana luonnollisesti Helsinki.

Mitä muuta?

Lainsäädäntöön tuskin tulee muutoksia, ei hyvässä eikä pahassakaan.

Trendikkäimmät hipsterioluet tilataan kotiin edelleen ulkomailta, Alko tarjoaa vastapainoksi kuukausittaisissa erikoiserissään liettualaisten hapanmaito-IPOjen tuntemattomia helmiä erikoiserissään. Pääasiassa kauppavahvuisina.

Yleisesti Alkonkin valikoima jatkaa elämistään ja laajentumista, mutta yleisemmin se terävin kärki löytyy edelleen ravintoloista, ulkomailta ja yksittäisten panimoiden omista puodeista. Kehitys on hidasta, mutta eteenpäin on kuitenkin menty ja mennään edelleen. Monopoliasema ei vaarannu.

---

Menikö sinne päinkään? Eriävät ja täydentävät näkemykset otetaan mieluusti vastaan ja katsotaan, kuinka hyvin arviot tulevat alkavana vuonna pitämään.