Cycle Rare DOS (R2) Vanilla Bean Marshmallow

Cycle Rare DOS (R2) Vanilla Bean Marshmallow

• Tyyli: Pastry Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Cycle Brewing, Saint Petersburg, Florida, USA
  

Floridalainen Cycle Brewing kuuluu varsin pidettyjen panimoiden joukkoon, joten pitihän sen pulloon tarttua, kun tilaisuus kerrankin tarjoutui. Kihoskhista yhteistyön kautta hankittu puteli kuuluu pitkälistaiseen Rare DOS -sarjaan. Tarkemmin kooditettuna tämä Pastry Stoutiksi tunnustautuva R2-versio kääntyy sinne sarjan jälkiruokaisampaan seuraan, sillä sekä Heaven Hill että Maker’s Mark -vehnänbourbon tynnyreissä kaksi vuotta kypsynyt olut on saanut makulisäkseen roiman annoksen vaniljavaahtokarkkeja. Itseasiassa tarkkaa tynnyriaikaa ei meille kerrota, vaan pulloon on painettu tarkennusteksti (minimum) eli vähintään se pari vuotta on tynnyrissä maustuttu.

Cycle Rare DOS (R2) Vanilla Bean Marshmallow

Noh, lähtötilanne onkin mielenkiintoinen. Pastry-osasto ei suurimpiin suosikkeihini kuulu ja vaahtokarkkikin on yliarvostettu makeinen. Tynnyrikypsytys sen sijaan kiinnostaa ja onhan kyseessä aika kovaa arvosanakirjoakin reittauspiireissä mukanaan kantava toimija. Yksin en tämän hypejunan kyytiin uskaltanut hypätä, vaan otin vaimon mukaan makumatkalle.

Aika imeläähän tuo loppuunsa onkin, vaikka aika tuntuukin vähän tasapainoa matkaan tuovankin. Koko pullon tuhoaminen omatoimisesti olisi ollut jo aika ison työn takana, vaikka pääasiassa huulia tahmaava tunnelmointi ihan nautinnosta menikin. Ehkä eniten oluessa jäi kalvamaan imelyyden alta puuttuva monikerroksellisuus, jonka varaan muun makumaailman vahvan makeuspainotuksen olisi pystynyt perustelemaan. Hienoinen pettymys, vaikka vähän skeptinen jo valmiiksi olinkin. Mutta objektiivisemmin katsottuna ihan toimiva koko illan leffaolut kahdelle hengelle. Pyyntihinta oli muistaakseni aika kovin paljon, eikä liene yllättävää jos sanon, ettei rahamäärälle "ihan" saada vastinetta.

Cycle Rare DOS (R2) Vanilla Bean Marshmallow

Cycle Rare DOS (R2) Vanilla Bean Marshmallow

Hitaasti, hitaasti kaatuva, sysimusta, öljymäinen olut. Vaahto on hyvin tiivis, ei täysin peittävä ja aika pian katoavakin. Kauniin ruskeaa se vähäkin kyllä on. Tuoksu on sellainen, kuin odottelinkin. Bourbon, vaniljaisuus, paahteinen tummuus ja siirappinen imelyyskin kantavat tunnelmaa. Kokonaisuus verhoutuu vaahtokarkkimaiseen, hattaraiseen pehmeyteen. Onhan tuo aika imeltynyttä, mutta myös syvää ja etenkin runsasta.

Maku on vähän särmikkäämpi. Suklaisuus, paahtunut siirappisuus, tumma, pehmyt maltaisuus luovat suht syvän, moniulotteisen pohjan. Taustalla kaikuu tynnyrin vaikutus, hattaramainen, paahtuneen vaahtokarkkinen, aika imelä tunnuspiirre. No, ei se ihan vain sinne taustalle lopulta jääkään. Aika kuitenkin tasaa makeutta ja kääntää vähän paahteisuuttakin mukaan. Tasapaino alkaa paikoin hahmottamaan ja kyllähän tässä mielikin hiljalleen hieman lämpenee. Johtunee kuitenkin enemmälti oluen vahvuudesta.

Totuus on, ettei makeudesta tahdo päästä oikein yli, eikä sille lopulta löydy riittävää taustasyvyyttäkään vastapainoksi. Ihan kiva, mutta tässä kohden olen tyytyväinen jaetusta ilosta. Koko pullon tiputtelu itsekseen olisi ollut jo kohtalainen urheilusuoritus.

Pisteet: 37/50