KBC Taproom

Turkulainen olutkimara.

Pyörähdettiin lomalla pikaisesti Suomen Turussa. Lyhyeen piipahdukseen ei kovin kattavaa kaupunkikierrosta saanut mahdutettua, mutta yksi ohjelmanumero oli kuitenkin lyöty lukkoon jo suunnitteluvaiheessa: Turun linnan eli Kakolan alueeseen tutustuminen asiaankuuluvine virvokkeineen.

Mäellähän on toiminut panimo jo vuodesta 2018 alkaen ja sen oma panimoravintolakin on ollut toiminnassa jo hyvän tovin. Nokka siis välittömästi majaksi asettumisen jälkeen kohti jokivartta ja turkulaisten raitiotietä: Funikulaaria.

Enter the KBC.

 

Aulan ovien yllä loisti hienot opastevalaisimet. Ikkunasta näki myös panimotilaan. Harmi kyllä tuosta ja taproomin sisätilasta en hoksannut napata kuvatallennetta.

Soljuvasti kiskoja pitkin vankilan mäelle kavunnut Funikulaari-kyyti saatteli matkalaiset vanhan kuritushuoneen porteille, josta asteltiin sisään takavuosien asiakkaita huomattavasti odottavammin mielin. Sisäpihan takaosaan suuntautunut retki saavutti tavoitteensa, kun korkeuksiin kutsuva terassirakennelma avautui silmiemme edessä.

Vankilan entiseen keittiöön kotinsa rakentanut Kakola Brewing Company on jäänyt itselleni vielä hieman etäiseksi tekijäksi, johon on tehnyt jo pidempään mieli tutustua paikan päällä. Sen verran paljon taproomia ja oluita on nimittäin kehuttu, eikä näemmä täysin syyttä.

Sanalla sanoen upea taproom herätti ihastusta heti sisäänastuttaessa ja onhan tuo panimon ympäristökin varsin kiehtovaa seutua. Koska keli suosi lomalaisia päätimme etsiytyä oluidemme kanssa ulkoterassin puolelle. Naapuripöytään kannetut pizzat vahvistivat aiemman huomiomme oikeaksi: oli virhe hätäaterioida matkalla, olisi pitänyt malttaa perille saakka.

Onneksi janontunne oli vielä voimissaan, joten sitä päästiin kohteessa vielä mukavasti taittamaan. Valitsin eteeni viiden hanaoluen tastingsetin, minkä avulla pääsikin hyvin kärryille pitkän hanalistan tarjonnasta. Omiksi suosikeiksi viisikosta nousi sekä kvintetin kepein että vahvin tuote, joskin koko linja hyvässä iskussa muutoinkin vaikutti olevan. Alla setin oluet ja kevyet muistikuvat niiden annista:

Kuvan oluiden luonnehdinnat alla oikealta lähtien.

Mäkilager (5,2%)

Vain KBC:n omasta taproomista saatava, hyvin kesäinen ja mukavan hedelmäinen lagerolut. Tämä meni niin sanotusti suoraan ikeniin, todella miellyttävä ja hyvänmakuinen kesäolut.

Vautsi Sour, (3,5%)

Kepeä, vadelmalla maustettu marjaisan kirpakka sour. Helposti lähestyttävä ja toimiva hapanolut. Tein itse sen virheen, että ehdin jo maistamaan vaimon lasista tuhdimmin marjoitettua ja rungokkaampaa double fruited souria, jonka nimeä en tähän hätään nyt muista, joka jyräsi Vautsista parhaan annin alleen.

Atelier 31 Hazy Pale (5,0%)

Sitrusvetoinen, trooppishedelmäinen kokonaisuus puhutteli syvästi. Makujen runsaus ei tehnyt oluesta raskastekoista, vaan tätä olisi mielellään ottanut rehdimmänkin kokoisen tuopillisen. Olisi ehkä pitänytkin, sillä vaimo varasti valtaosan tästä maistiaisesta. Pientä karheutta lopussa, mutta kokonaisuutena oikein hyvää sessiokamaa sameampaan makuun.

Riviera IPA (6,5%)

Rivieraa olisin varmaan isommassa mitassa tilannut, mikäli tastinglankkumahdollisuus ei olisi silmään sattunut. Sopivan napakalla lopetuksella varustettu IPA toimi hyvänä vastapainona kevyemmälle ja aromivetoisemmalle Atelierille. Sitrusta, trooppisuutta ja kuivahedelmää hieman mallastakin antavan rungon päälle ladottuna.

Lauha Imperial Stout (9,0%)

Äkkiseltään kauhistelin rivin viimeisimmän oluen sopivuutta kesälomatunnelmaisen terassin lämpöön. Lauha ei kuitenkaan ole tyylin puuromaisin edustaja, vaikka makujen runsautta siitäkään ei puutu. Tummansuklainen, kuivahko ja tasapainoinen paahdenautinto.

Panimokaupassa on hyllyseinän lisäksi myös kylmäkaapit, josta saa mukaan valmiiksi viilennettyjä oluita ja limonadeja.

KBC panimokauppaa.

Lähtiessä piti napata mukaan vielä muutama matkaeväs eli kurkistettiin taproomin sivuhuoneen panimopuotiin. Muutaman oluen lisäksi kassiin pakattiin myös pari pulloa panimon oman Perso-limonadibrändin Sour Lemonia, jota on tehnyt mieli maistella jo pidemmän aikaa. 

Visiitti tunnelmalliselle taproomille jäi tällä kertaa harmillisen lyhyeksi, mutta selväksi kävi se, että Kakolan mäelle kannattaa kavuta (tai funikuloida) uudemmankin kerran. KBC Taproomille ja ympäröivälle miljöölle onkin helppo liputtaa vahvaa suositusta.