Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti

Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin. Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin. No ehkä karviaiset vielä menee, ajattelin ja oikeassa olinkin.

Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle ja niin nytkin.

Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu 5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla. Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen. Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa kirpeydessään ja aromikkuudessaan.

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin taustalla.

Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.

Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.

Pisteet: 38/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2020: Bryggeri Black Bock

Bryggeri Black Bock

• Tyyli: Savuolut / Dunkler Bock
• Alk.%: 6,9
• Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Alkon helmikuisen pienpanimoerän kolmas maisteltavaksi nappaamani olut on Bryggeri Helsingin alkujaan espoolaiselle Smoker’s Beer & BBQ -ravintolalle valmistama Black Bock. Tammisavustetuista maltaista tummaan makumaailmaansa savuisuutta ammentava olut kuulosti ensalkuun varsin mielenkiintoiselta tapaukselta, sillä onhan Bryggerin tekoset etenkin saksalaistyyleissä olleet kautta linjan kehuttavia. Ja savuolut tuntuu olevan jonkinlainen kissanminttu allekirjoittaneelle muutenkin.

Ja hyväähän se olikin. Mainospuheissa kuulemaani mainintaa tuhtiudesta en kuitenkaan lähtisi allekirjoittamaan, mikäli sillä oluen tuntumaan ja pyöreyteen viitataan. Maku ja sen syvyyttä BB:stä sen sijaan löytyy runsain mitoin, mutta tausta jää kaipaamaan tuota täyteläisempää lisätukea mitä nyt on tarjolla korkeintaan keskirunsaasti. Ei ohutta, ei vetistä, mutta silti pientä lisäpontta jalansijalleen huutavaa. Kokonaisuutena kuitenkin olut, jollaisen joisi mielellään toistamiseenkin.

Bryggeri Black Bock

Mustanpuhuva, kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, nokinen ja kohtalaista pyökkisavua esittelevä - taustalta jopa hieman suklainen.

Maku luotaa syvemmälle tummiin väreihin. Kokonaisuus on tuntumaltaan ehkä vähän odotettua ohkaisempi. Ei vetinen, mutta odotin hieman ryhdikkäämpää tukea suht runsaille mauille. Nokinen paahteisuus, tuoksua runsaampi pyökkisavu, tumma leipäisyys ja kevyt tervaisuuskin toimivat maun päävetureina.

Taustalla tuota tuoksussa mainittua suklaata ja katkeruuttaa haetaan yrttisemmän puraisun puolelta. Ajan mittaan paksuuttakin alkaa löytymään, mutta kaipuu tuntuman pienelle lisärunsaudelle pysyy silti läsnä. Makupuoli pelaa kyllä hienosti ja osuu kyllä aikalailla nappiinsa.

Pisteet: 37/50

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimot: Dry & Bitter Brewing, Gørløse, Tanska / Outer Range Brewing, Frisco, Colorado, USA

De Biertonnesta hankittujen Goose Islandin BCBS:sien kylkeen hivuttautui muutama kylkiäinen, joista humalaherkuttelujen sameaan päätyyn sukeltava Flight of Passage pääsi testiin varsin tuoreeltaan. Tanskalaisen Dry & Bitterin ja coloradolaisen Outer Rangen seiskapinnainen kollabo-olut nojaa Nelson Sauvinin, Motuekan ja Citran tahdittaman kuivahumaloinnin voimaan. Kaunis, erittäin samea ja suussa muheva olut onkin yksi mehukkaimmista IPOista, mitä olen tähän mennessä lasiini saanut ja hurmasi aromikkaalla ylitursuavuudellaan kertalaakista. Jäinkin harmittelemaan, etten ottanut samaan pakettiin paria muutakin mieltäni kutkuttanutta D&B:n sameus-IPAa…

Dry & Bitteriä ei ole tainnut blogissa vielä olla aiemmin mainittukaan ja Outer Rangekin on itselleni tyystin uusi tuttavuus. Yhteistyö tuntuu kuitenkin sujuvan vallan mainiosti ja trendien harjalla paistatteleva trendilaji vaikuttaa olevan kummallakin erinomaisesti hallinnassa. Etikettitaide on vaikuttavaa, vaikka tuokin erehdyttävästi mieleen etelän lomakohteiden katukuvassa nähtävät, livenä syntyvät vesiputous- ja kuutamomaisemataulut.

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

Hyvin, hyvin samea, paksunkeltainen ja runsaan, varsin kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on erittäin mehukas, täynnä sitrushedelmien eri muotoja ja edustajia, trooppista runsautta hedelmälihoineen kaikkineen. Mehukkaimpia aromeita mitä itselleni on vastaan tullut.

Maku myötäilee tuoksua. Se on tuhdin mehukas, tuntumaltaan pehmeän runsas ja  katkeroiltaan lähes olematon. Sitrushedelmiä löytyy aina limetistä greippiin ja kuoresta tuorepuristettuun mehuun. Trooppinen aalto tarjoilee tehosekoittimen läpi pyöräytettyä ananasta, mangoa, papaijaa, appelsiinia ja aprikoosia. Ja monia muita.

Jälkimausta löytyy myös kevyttä greipin purevuutta, mutta sen näykkäys on sitä tasoa, että kuulen Arden merimiesnaurun mielessäni. Eli mehut edellä mennään, mutta omaan makuun varsin toimivalla pelikirjalla toteutettuna. Oivallinen tapaus. Kerrassaan oivallinen ja kuten tuoksun suhteen totesin, yksi mehuisimmista tapauksista mitä olen lasiini kaatanut. Lopetus kääntyy myös varsin kuivaan suuntaan parfymaattisen, sitruspainotteisen harson viipyillessä suussa pitkään.

Pisteet: 42/50

Whiplash Body Riddle Pale Ale

Whiplash Body Riddle Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Whiplash, Kildare, Irlanti

Paavolasta löytyi taannoin myös muutama whiplashilainen. Rollover oli tuttuun tapaan pakko-ostos ja sen kaveriksi nappasin tämänmoisen Body Riddle Pale Alen. Hyvin vaalea, hivenen  vehnääkin kantava on humaloitu Galaxyn, Lemondropin, Simcoen ja Ekuanotin voimin.

4,5-prosenttinen olut on suunniteltu varsin kevyeksi ja raikkaaksi, hyvin sessioitavaksi kokonaisuudeksi eli olueksi, jollaisia on nyt tehtailtu nimekkäiden tekijöiden toimesta kasvavissa määrin. Body Riddle ei kuitenkaan edusta sitä mehukkainta ja kaikkein trooppisinta päätä, vaan nojaa pelkistetympään, vähän riisuttuunkin suoraviivaisuuteen. Kokonaisuutena se on kyllä varsin linjansa mukainen, mutta samalla kaikki keveytensä aspektit huomioiden turhankin yksipuolinen.

Our interpretation of a modern American Pale Ale - Body Riddle arrives at near pilsner straw colour from its minimal malt base of Floor Malted British Pale Malt, Carapils and Wheat Malt so as not to crowd a busy bright hop bill of Lemondrop, Galaxy, Simcoe and Ekuanot hops. As per our usual delivery we’ve packed this one out with a nose of lemon rind, passionfruit, grapefruit juice and fresh piney goodness that follows through to a silky soft, sessionable body.

Whiplash Body Riddle Pale Ale

Haalean vaaleankeltainen, sameanlainen ja runsaan vaahdon kruunaama olut. Sitrushedelmien johdattelema tuoksu on mukavan raikas, vaaleaa trooppisuutta hieman antava, mutta myös aika kevyt.

Maku on voimakkaampi, aika suoraviivainen ja lopussa napakan sitruunainen, greippisärmäinenkin. Sitrushedelmät tahdittavat hyvin vaaleaa, kuivanlaista ja kepoisen raikasta makua. Ei sinällään hassumpi, mutta jää vähän yksipuoliseksi.

Pisteet: 33/50

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

• Tyyli: Winter Ale / English Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimot: Shepherd Neame, Faversham, Englanti / Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mallaskosken syksyinen retki Sepi Niemen maille pureutui suden lailla kotimaamme olutravintoloiden tarjontaan. Yhteistyön tuloksena syntynyt Howling Wolf onkin ollut saatavilla jo jokusen tovin ja ehdin sen itsekin vihdoin maistamaan. Sainpa suositeltua sitä myös kollegani ja futiskaverinkin laseihin. Ja hyvä että sainkin, sillä vaikka Winter Alen soisi 4,5-prosenttista Howlingia runsaamman rungon saavan, osui sen tarjoilema simppeli ja helposti hörpittävä makumaailma varsin hyvin yksiin räntäsateisen perjantai-illan tunnelman kanssa.

Olut on osa viime maaliskuussa aloitetun Cask Club by Shepherd Neame -kollabo-olutsarjaa. Panimo julkaisee jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina uuden CCbSN-oluen ja meiltä Suomesta tähän keittelyyn on päässyt mukaan nyt esillä oleva Mallaskosken Panimo. Mallaskoskelaisten kanssa tehty Winter Ale päästettiin irti marraskuussa ja sitä edelsi lokakuussa julkistettu S:t Erik’sin kanssa junailtu ruotsalaisia mustikoita sisältänyt Northern Lights Blueberry IPA (4,7%).

Myös Howling Wolfin ideaan mahtuu ruotsalaiskollabon tapaan jotain vierailjapanimon kotoperäistä reseptilisää: Shepherd Neamen talon perinnehiivalla käytetyn oluen rungosta löytyy nimittäin Viking Maltin uutta Red Active -mallasta. Humalointi sen sijaan on hoidettu katkeroiden osalta saksalaisella Mittelfruhilla ja East Kent Goldingsin mestaroimaa aromipuolta täydennetään jenkkiläisellä Summitilla. 

Kokonaisuus on lopulta varsin vaaleanlainen, toimiva brittiolut, jota menisi helposti pintti jos toinenkin. Totesimme myös kollegan kanssa, että kyseessä olisi mitä mainioin puusaunan lämmitystä virkistävä olut, jonka kanssa voisi jatkaa kevätiltaa myös löylyjen jälkeen...

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Melko vaalea, Pale Aleksi tätä taidettiin panimoiden toimesta tituleeratakin. Winter Ale -lisäviitteen ja punamaltaan myötä odottelin kuitenkin hieman värikkäämpää ja syvemmän näköistä tapausta. Mutta mitäpä väliä sillä lopulta edes on? Tuoksu on aika toffeinen, leivosmainen, mutta maku nojaa enemmän kuivahedelmäisyyteen ja pähkinään. 

Maussa yrttistä, kukkaista otetta, mutta sitä runsaammin sitruksista tuntua. Rungossa kevyttä, mutta selkeää karamellisuutta, leivosmaisuuttakin. Todella helposti nautittava, maistuva ja tasapainoinen kokonaisuus.

Oikke hyvä, vaikka rungokkaampaa ja lämmittävämpää brittitunnelmaa olisikin mielellään lasiinsa napannutkin.

Pisteet: 35/50