Thornbridge Valravn

Thornbridge Valravn

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 8,8
• Panimo: Thornbridge, Ashford in the Water, Englanti

Tein vuoden alkajaisiksi ensimmäisen verkkokauppatilaukseni Alkoon ja yksi merikontin kokoiseen pahvilootaan sullottu olut oli tämä Thornbridgen vahvanpuoleinen Imperial Black IPA eli Valvran. Thornbridge on omissa kirjoissani laadukas ja ylemmän luokan brittipanimo, jolta on tullut maisteltua käytännössä aina vähintäänkin toimivaa tavaraa. Joku saattaisi pitää itämidlandilaispanimoa kokonaiskuvassa hieman tylsänäkin, joskaan ei aivan perinteisen bitterpajan suhteessa kuitenkaan. Tottahan sekin on, sillä Thornbridge Hall –sarjan ulkopuolella on tarjolla pääasiassa perusvarmoja ja koruttomia suorituksia eri oluttyyleistä, mutta jotenkin se vain tuntuu toimivan niin hyvin. Pakko myöntää, että tästä huolimatta Valvran lähti mukaan enemmänkin nimensä vuoksi, sillä olen jo moneen kertaan lukenut sen äkkiseltään väärin… Tämähän on siis Valviran virallinen olut, eikös. 

Leikki sikseen, nimi on lainattu myyttisiltä verta ja lasten sydämiä vapautuakseen  janoavilta, korpin asuun pukeutuneilta levottomilta henkihahmoilta. Black IPAsta olen tyylinä aiemminkin todennut, ettei se varsinaisiin suosikkeihini kuulu, mutta osuessaan toimii vallan moitteettomasti. Valvranin imperiaalinen etuliite antaa myös uskoa paremmasta ja kieltämättä hieno paketti on tällä kertaa saatu kurottua kasaan. Samaa mieltä on näköjään väki Ratebeerissä, jossa olutta on arvostettu varsiin toimivaksi sarjassaan (95/90).

Thornbridge Valravn

Tummanruskea, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on sitruksinen, runsaan hedelmäinen ja napakka. Kun lasia vie kauemmaksi, avautuvat myös paahteisemmat, hivenen pähkinäsuklaiset aromit.

Maultaan toimiva, melko runsas ja voimakas. Runsas sitruksisuus iskee alun piilottelun jälkeen lujaa, muttei brutaalisti. Se kietoutuu yhteen niinikään nousevan paahteisuuden kanssa muodostaen napakasta loppuliusta sitruskuorisen rapean, hiiltyneen maltaisen symbioosin. Tuoksun hedelmäisyys pääsee esiin aivan maun alkuvaiheilla hennon suklaisuuden väijyessä varjona taustalla vienon pähkinäisyyden nostaessa päätään lopussa. 

Sitrusmaiset, kovan havuiseksi kääntyvät teesit vahvistuvat hiljalleen, mitä pidemmälle maistelu etenee. Nokisuus seuraa mukana pienempien nyanssien ikään kuin kadotessa alle. Kyllä ne siellä ovat, mutta uudelleen löytäminen vaatii pientä vaivaa. Kokonaisuutena toimiva ja mielenkiintoinen.

Tuomio: Selkeä ja runsasmakuinen, napakka Black IPA.

Pisteet: 38/50