lauantai 25. helmikuuta 2017

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA

Oooooo!”, huomaan huokaisevani kun tiiraan kissanaamaisen etiketin taustapuolta. ”Ja Stigbergets näköjään kans. Nice!

Omnipolloa hienosti kirittävä göteborgilaispanimo Stigbergets on taas lyönyt hynttyyt yhteen panimon nurkissa kiertelevän O/O Brewingin kanssa. Tuloksena on jo aiemminkin kehuja kerännyt tupla-IPA, joka näkyy etsiytyneen useammankin nettikaupan valikoimiin sekä länsinaapurin rakkaan alkoholimonopolin hyllyille. Vaikkei olut ehkä GBG Beer Weekin tapaisia huippuhekuman hetkiä tarjoilekaan, on kyseessä ihastuttava, tavoiteltava ja maistuva humalailoittelu paremmasta päästä. 

O/O Brewing onkin lasillisen muodossa uusi tuttavuus, jonka pulskaa prosenttimerkkiä muistuttava kirjoitusasu on jäänyt mieliin kummittelemaan. Tämän perusteella ei pöllömpi tuttavuus ja kiertolaispanimo kuuluukin Ruotsin kirkkaimpaan (vaiko nykytrendin mukaan sitten sameimpaan) kastiin. Tämä ei kuitenkaan ole kollaboraation DIPA-tuotoksen ensiesiintyminen, sillä olutta on ollut tarjolla jo aiemminkin.

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA
O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA
Samea, hedelmäisen oranssinen, valkean ja tiivistyvän vaahdon nostava olut. Aika jämäkkä ja ylväs näky. Tuoksussa hyvä lataus trooppista sademetsää hedelmäkorin sisältöä laidasta laitaan esittelevän kattauksen muodossa. Papaijaa, ananasta, aprikoosia ja sitruunaa... Taustalla kevyttä, joskin terävää yrttiä, hitunen pippurista mausteisuutta joka kuitenkin katoaa kevyen karamellin sekä hedelmäisen makeuden taakse. Vaalea, trooppinen, napakka.

Maultaan tuoksua karkeampi, luonteikkaampi ja edelleen voimakas. Puhtaan greippinen loppurutistus esittelee tuota katkeraa hedelmää sen koko kirjon voimin, aina vastapuristetusta mehusta kirpeään kuoreen. Tuoksussa leijaillut trooppinen hedelmäkattaus esiintyy aivan maun alkuvaiheilla jääden nopeasti päälle rynnistävät greippirekan jalkoihin. Ananas, aprikoosi, kiivi, nektariini... moninainen kirjo. 

Katkera lopetus kantaa pitkälle saaden häntäänsä myös kevyen yrttistä, havuista ja ehkä pihkaistakin lisäpontta. Huulille nousee hieman yllättäenkin kevyttä tahmeutta, vaikkei oluessa juuri makeuden lähteitä tunnu olevan. Vaalean mallaspohjan ranskanleipäinen olemus toki sisältää paikallista karamellisuutta, mutta hyvin maltillisissa määrin.

Tuomio: Voimakasmakuinen, napakasti pureva ja raakalaismaisesti iskevä DIPA naapurimaan eliittitoimijoilta.

Pisteet: 39/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti