maanantai 27. maaliskuuta 2017

Linden Pi.La

Linden Pi.La

”Kun mies lähtee Jyväskylästä, perustaa hän hyvin todennäköisesti panimon”, said no one ever, mutta omakeksimässäni lausahduksessa on kuitenkin vinha perä. Äkkiseltään mieleen tulee toteamusta puoltavat Paloaseman Panimon Jani Harju sekä Vironlahden kotimaisemiin Suomen Ateenasta palannut Takatalo & Tompurin Mikko Suur-Uski. Myös Reittausblogin hiljattain haastattelema Linden Breweryn Mikko Linden tunnustautuu entiseksi nykäskyläläseksi enkä pidä mahdottomana, etteikö listasta joku nimi vielä puuttuisikin. Mutta sitten asiaan.

Linden Brewery on varsin tuore raumalaispanimo, jonka tuotantoa löytyy jo Alkonkin valikoimista. Verkkopalvelusta tilattu farmhouse ale Pi.La hämmentää nimellään, mutta tiettävästi mukana on jotain meille selittämätöntä insideläppää. Tai sitten kyseessä on vain kuluttujaa julmasti kiusoitteleva pila… Eh.

Amarillolla ja Sorachi Acella humaloitu, belgihiivaan käymisprosessissaan luottava Pi.La on vahvuudeltaan maltillinen (5,3%), runsasvaahtoinen, vaalea ja kokonaisuutena toimiva esitys. Olut toki kuohusi melko voimakkaasti, mutta sen suurempaa dramatiikkaa tuosta ei aiheutunut. Pientä odottelua ja sen sellaista, mutta makupuoli hyvällä mallilla ilman moitteen sijaa. Vahvuuksiin nähden hyvinkin runsasmakuinen ja kehuttava ilmestys. Hieno ensikosketus itselle uuteen panimoon!
Tämä on kuin suoraan Ranskan tai Belgian pelloilta. Maku on yhtä kuiva kuin heinäpaalissa ja runsas hiilihappo tekee juomasta mukavan pirskahtelevan. Humalina Amarillo ja Sorachi ace. Toimii hienosti kalan kaverina valkoviinin sijaan.
Linden Pi.La
Puolilitrainen lasi täyttyy ääriään myöten valkealla vaahdolla. No jo on julmaa Pi.Laa! Muutaman tovin odottelun jälkeen alta alkaa paljastumaan kullankeltainen, varsin kaunis olut, mutta valtaosa oluesta on edelleen pullossa. Ja se on siellä vielä hyvän aikaa, sillä vaahto laskee jopa ivallisen verkkaisesti. Lopulta koko komeus asettuu ja väri hieman tummenee vankan sameuden verhotessa näkökentän tehokkaasti.

Tuoksu on hyvä. Melko mausteinen ja sitruksinen tunnelma täydentyy viljavalla, rustiikkisella maltaisuudella sekä vaalealla hedelmäisyydellä miellyttävän vehreän kukkaisuudenkin puskiessa takaa esiin. Lämpö nostaa vienoa toffeeta ja hedelmäistä makeutta, mutta kokonaisuus kääntyy silti kuivempaan päin.

Mausta tuota sitrusta löytyy jo huomattavasti runsaammasta määrin lopun taittuessa jo greippisempään suuntaan. Tuttua pippurimausteisuutta, kevyempää hedelmäisyyttä ja edelleen viljavaa, vaaleaa maltaisuutta. Lopetus on napakan greippinen, mausteisen potkiva ja kohtalaisen voimakas. Puolivälissä vastaan tulee tuoksun tavoin kukkaista otetta, joka tiivistyy tukemaan lopun rapeahkoa tunnelmaa. Varsin ryhdikäs lopputulema vahvuuteen nähden. Pirskahteleva, hedelmäisen hapan ja kuivahko näytös. Toimii.

Tuomio: Napakka ja mukavan voimakasmakuinen Saison Raumalta.

Pisteet: 36/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti