Ruosniemen Arkkitehti

Ruosniemen Arkkitehti

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,1
• Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori, Suomi 

Arkkitehdin näkemystä seurataan, vaikka Insinööri napisee. Tummasävyinen ja tyylikäs pääsuunnittelija on luonteeltaan kompleksisempi ja lujuuslaskijan hellyttävä suoraviivaisuus aiheuttaakin joskus ymmärrysvaikeuksia. Ennen pitkää sopu löytyy ja kauppakeskusta nousee niin kuin ei olisi huomista.

Noniin, oman alan nimikeoluiden sarja saa jatkoa ja tällä kertaa vuorossa on ”itseoikeutettu” Arkkitehti. Ainakin tyylivalinnassa on käytetty hyvin pelisilmää, sillä sinällään trendikkään oloinen Black IPA tuntuu saavan osakseen melko hajanaista ymmärrystä. Usein ihan syystäkin…

Omakohtaisesti tyyli kuuluu vähän sellaiselle harmaalle alueelle, jossa yleisin kompastuskivi on oluen tasapainottomuus, pikkunäppäryys, jonka kanssa helposti kompuroidaan. Paahteen, ronskin humaloinnin ja ipamaisen rungon yhdistelmä tarjoaa usein varsin kaksiulotteisen tai vaihtoehtoisesti kauniin, mutta sisältä tyhjän, jopa harkitsemattoman lopputuleman, jolle pieni ryhti tekisi usein terää. Jollain osa-alueella yleensä keulitaan liikaa, optimaalisen makukokonaisuuden rakentamisen kärsiessä kärjekkyydestä. Ruosniemen Arkkitehti kuitenkin osoittautui mukavan tasapainoiseksi lajiedustajaksi.

Etikettiin painettu #00000 IPA oluttyylin seikkaperäsisti heksakoodein ja ihan nerokas idea, vaikkei olut ihan sysimusta taida ollakaan. Sinällään toki harmillisen mielikuvitukseton värivalinta, sillä ainahan sitä jonkin näppärän, tehtaalta löytymättömän sävyn olisi tuohon voinut taikoa...

Oluen esittelytekstin vastakkainasettelusta huolimatta Arkkitehti istui sulassa sovussa Diplomi-insinöönrin rinnalla. Insinööri tarkkailee tilannetta kameran takaa...

Ruosniemen Arkkitehti

Varsin tumma, valoa vasten kevyesti ruskeutta kajastava olut, joka kieltämättä aika lähelle mustaa asettunee. Vaahtoa muodostuu keskirunsainmitoin. Raikas tuoksu antaa aluksi lähinnä vahvaa, arktista greippisyyttä. Hiljalleen rivit suoristuvat ja takaa alkaa löytyä mukavaa paahteisuutta, kuivaa kaakaomaisuutta, myös muuta hedelmää ja yrttisyyttäkin. Greippi se kuitenkin jyllää ja saa hienosta havuisuuttakin osakseen. Nyt napsahti aikalailla kohdilleen.

Makukin toimii, vaikka hieman syvemmällekin voitaisiin mennä. Sinällään voimakkaat maut tuntuvat täyttävän vain makuväylien pintaosat, mikä tyylissä itseäni ehkä eniten häiritseekin. Arktinen greippisyys on jälleen sanapari, jonka kaivan kokemuksen päärooliin. Eli raikasta ja puhdasta greipin tanssahtelua on tarjolla muiden makujen täyttäessä taustapaikkoja paahteisen maltaisuuden ja yrttisen havuisuuden saadessa seuraavaksi eniten lava-aikaa. Greipinsävyisessä lopetuksessa suuhun nousee myös kevyttä suklaisuutta tummahkon hedelmäisyyden ollessa enemmän puolivälin juttuja. Vaikka taustaa oluelle vähän huutelinkin, saa siitä miellyttävän mukavasti kiinni. Tasapainoa löytyy, eikä paletista löydy moitteen sijaa. Nyt on näppärää!

Tuomio: Raikkaan greippinen ja selkeälinjainen Black IPA. Hyvä sellainen.

Pisteet: 37/50