 |
| Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout |
- Tyyli: Imperial Stout
- Alk.%: 13,0
- Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
No niin! Tästä on puhuttu, tätä on odotettu, tätä on vihdoin
saatu ja tästä on pidetty. Pyynikin Käsityöläispanimon tynnyrikypsytetty
Imperial Stout on noussut yhdeksi ensimmäisen kvartaalin olutkeskusteluiden
keskeisimmistä keitoksista. Eikä syyttä, tietenkään.
BrewDoginkin muutaman tynnyrioluen yhteydestä tutun Heaven Hill
-tislaamon 200-litraisissa tynnyreissä ikääntynyt manselainen saapui Alkon
käsityöviikkojen tarjontaan muuta kattausta myöhemmin, mikä oli omiaan
herättämään kulissien salaliittoteoreetikot ja supistelijat talvihorroksestaan.
Tarkoituksellista tai ei, mutta ainakin olut on saanut ansaitsemansa huomion. Olut
on hyvä, joidenkin mielestä jopa Suomen paras. Tämän lisäksi se on kohtalaisen
juhlallinen painos jo siinäkin mielessä, ettei kotimaan markkinat niin
sanotusti näitä tynnyrikypsytettyjä oluita ole tursuilleet. Jokunen, niin ikään
pidetty, erä on toki festareilla ja ravintoloissa nähty, mutta maailmalla jo
ehkä tasoittumaan päin oleva tynnyritrendi ei oikeastaan koskaan ole pohjolan
panimoiden keskuuteen tainnut levitä.
Aihetta on pyöritelty myös kotimaisten blogistien salaseuran
(kyllä vain, sellainen on olemassa) toimesta ja etenkin asian ytimeen tiukasti
pureutunut Mushimaltin viskinero Nicolas on tehnyt aiheen tiimoilta hyvää
taustatyötä. Muun muassa olutta leimaavan bourbonin ja jopa viskimäisyyden
diktatuurin kireydestä käytiin ryhmän kesken melko paljon keskustelua,
kokemusten erotessa toisistaan jonkin verran. Mushi tuota sitten hieman selvitteli
ja asiaan saatiin selventävää lisävalaistusta. Liikkeellä olevien pullojen sisältö
on muhinut tynnyreissä 4-7kk:n ajan, mikä luonnollisesti vaikuttaa kahden
aikajanan ääripäistä löytyvän oluen makuun tunnistettavasti. Bourbonia näistä varmasti löytyy, eli ei syytä huoleen!
Olut on kypsytetty Solera-tyyliin, eli kun tynnyristä on
valutettu ulos yksi erä, on uutta lykätty sisään korvikkeeksi. Tynnyriä ei
kuitenkaan ole laskettu kerralla tyhjäksi, vaan uuden erän pohjalle on jätetty
sopivaksi katsottu määrä siellä jo muhinutta olutta, joka sitten sekoittuu
vastalisätyn kanssa iloisesti. Tästä johtuen pullojen sisällöissä on hienoisia
eroja. Hörhöjä kiusoitteleva peliliikehän olisi ollut merkata kukin erä erikseen, mutta Alkon
käytäntö tuon luultavasti estää, kun valikoimaan on tarjottu ”vain yhtä
BBAIS:ssää”…
Ylistävää julistusta on joka tapauksessa kuulunut taholta
jos toiseltakin ja kyllähän tuohon kuoroon mieluusti yhtyy. Tässä kohtaa
mainittakoon, että panimo toimitti blogistikatraalle tuoreet näytepullot Alkoon
saapumisen tienoilla ja sellaisen sain minäkin. Olin toki ehtinyt jo useamman
sellaisen jo Alkon verkkopalvelunkin kautta tilaamaan, mutta ainahan yksi
lisäpullo tervetullut yllätys on.
 |
| Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout |
Musta olut kaatuu lasiin suht verkkaiseen tahtiin talviyön
luodessa oivat puitteet sen ihmettelyyn. Ruskea vaahto katoaa pinnalta melko
nopeasti, on aika sukelluksen... Ensinuuhkaisu. Bourbon! Pehmeä, vaniljainen,
syvä. Bourbon! Hyvä. Runsas, paahteisen maltainen, hennon tamminen ja hyvin
suklainen. Bourbon! Tummaa siirappisuuttakin, sen myötä saaristolaisleipää ja
taustalla kypsää hedelmää... Ja sanoinko jo bourbonin? Nyt liikutaan syvissä
vesissä. Huhhuh!
Maku... Se on hieman vaimeampi ja ohkaisempi kuin tuoksun ja
ilmoitetun vahvuuden puolesta odotin. Suutuntumakin hakee aluksi otettaan,
mutta löytää sen lopulta suht mallikkaasti. Pyöreämpikin toki voisi olla, mutha
mutha...
Paahteisen maltaisen, suklaan sävyttämän tunnelman kruunaa
vaniljainen, bourbonviskinen ja kevyen tynnyrinen dominanssi. Kokonaisuus
säilyy vahvoista piirteistään huolimatta melko joustavana, tasapainoisena ja
toimivana. Vahvuus välittyy vahvana lämmön tunteena ja paikoin korostuneena
viskimäisyytenä, mutta 13-prosenttiseksi olueksi juotavuus on naurettavan helpolla
tasolla. Siirappinen, huulia tahmaava vaikutelma pelastaa tunnelman syvyyden
puutteita osaltaan ja jälkimaun jälkeen (no siellä ihan lopussa siis) suuhun
nouseva kaakaomainen lempeys nostaa hymyn huulille.
Soljuvuutta ja jyhkeyttä kun saataisiin vahvuuden lukemiin
sovitettuna enemmän, oltaisiin Saveur-Bieren listoilla "Add to
card"-osastolla monissa maissa... Tai minne nyt enää edes toimittavatkaan.
Tynnyrikypsytettynä, hyvin kesytettynä harvinaisuutena mennään joka tapauksessa
tämän maan tuntemani oluthistorian kärkipäähän. Heleposti. Onneksi tilasin
useamman.
Tuomio: Bourbonia, lämmintä tunnelmaa ja hyvänlaista
vahvuutta henkivä IS.
Pisteet: 42/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti