 |
| Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock 2010 |
No niin… Nyt on käsittelyssä pullollinen olutta, jonka
korkkaamista venytin jokusen hetken pelonsekaisin tuntemuksin. Ja nähtävästi
ihan syystäkin. Bambergin maineikas savuolutpanimo Brauerei Heller eli
tuttavallisemmin Schlenkerla kuuluu kaltaiseni savuhörhön suurimpiin
suosikkeihin. Monien arvostama, tammisavutettu Eiche uppoaa hyvin itsellekin,
vaikka suosikki löytyykin tummemalta Urbock-Fastenbier -akselilta.
Panimo laittoi talven 2015 kunniaksi myyntiin viisi vuotta
Stephansbergin historiallisissa kivikellareissa majaillutta Eicheä ja tuon
erikoiserän hedelmiä oli poimittavana vielä viimesyksyisen Urbock-tilauksen
aikaankin. Nappasin yhden pullon matkaan, vaikkeivat nämä savuoluet ainakaan
oman kokemuksen mukaan kovinkaan mairittelevasti aikaa kestä. Ehkä
kypsytysolosuhteilla voi asiaan vaikuttaa? Ehkä, mutta ehkä ei tarpeeksi. Aika keskinkertainen, sivumakuakin
tarjova olut tuolta lopulta nimittäin paljastui.
The 2010 vintage version of the Oak Smoke double bock has been bottled unfiltered and matured for 5 years in the historic rock cellars of "Stephansberg" under the Schlenkerla brewery.
 |
| Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock 2010 |
 |
| Aecht Schlenkerla Eiche Doppelbock 2010 |
Samea, punertavan pähkinäinen olut uhkaa purkautua pullosta
pöydälle. Onneksi useamman vuoden odottelu on kangistanut saksalaisen ja
savutulva ehditään estämään verkkaisen ranneliikkeen myötä.
Tuoksu on, noh, jännä. Savuisuus on tuoreen pajuista,
sähkösavustimella viimeistellyn pekonin täydentäessä yleisesti läsnäolevan
rintamiestalon ominaistunnelmaa. Kellaria se ei sentään tarjoa, vaan
pikemminkin vanhan rakennuspuun henkimää historian kaikua. Kaikkea leimaa
erikoisen pehmyt ja samettinen tuntu. Ollaan ehkä siellä jossain hulluuden ja
luovuuden rajamailla, mutta onneksi vielä nerokkaan toimivalla puolella.
Maultaan tuoksua vivahteikkaampi, tai ainakin tietyt maut
tuntuvat korostuvan tuoksua enemmän. Jotenkin ensifiilis on kuin seisoisi
pääsiäisen tienoilla pakanarovion äärellä, joka on kasattu vanhan rantamökin
laudoista ja lähipajukon raivausjätteistä. Pajuista savuisuutta vanhan puun
vivahtein on siis tuoksun tavoin tarjolla. No tokihan se savupekonikin on
mukaan saatu ja tuoksussakin aistittu samea pehmeys ilmentyy hyvin suutuntuman
ja jopa makujenkin puolella. Lopussa on pehmeyttä leikkaavaa, yrttisen pajuista
katkeroa ja kieltämättä pientä kellarin kaikua leimahtaa ilmoille aika ajoin.
Se tosin tuntuu kalskahtavan jollain tapaa mausteiselta salmiakiltakin, mutta
lienee todellisuudessa ensimmäistä veikkausta.
Mielenkiintoinen kypsytyskokeilu, mutta ainakin omaan suuhun
tuoreen Eichen kohdalla noussut kärkkäys on kadonnut. Tämä on hyvin hankala
pukea pisteiksi, etenkin kun röyhtäys tuo suuhun tuoreen sammalen katkun…
Hitusen savustettuna tosin. Ja tosiaan, savuisuus tuntuu yleisesti melko
miedolta, vaikka läsnä koko ajan onkin.
Karkeasti tiivistettynä Eiche muuttuu kuudessa vuodessa
savuiseksi sekoitukseksi tuoretta pajua, puretun rintamamiestalon puurakenteita
ja talkooporukan käristämää savupekonia kevyellä maakellarin vaara-aspektilla. Kyllä minä Eicheni jatkossa tuoreena tilaan…
Savustus itsessäänhän on mitä mainioin säilömismetodi ja aikanaan tuli todettua että viileässä kellarissa majailleet Urbockit pysyivät hyvin muuttumattomina vuodesta toiseen, mikä suodatetulle lagerille on poikkeuksellista. Nykyään huoneenlämmössä kypsyneet Eichet ja Urbockit menevät sitten ajan myötä heikompaan kuntoon siinä missä muutkin savustamattomat kanssaoluensa.
VastaaPoistaIhan ei tämä kypsytys ollut nappiin mennyt vaikka viisi vuotta maan alla oli viettänytkin. Voi olla pullokohtainen notkahdus toki. Savustus tosiaan on hyvä säilöntä muoto, mutta allekirjoitan havaintosi huoneenlämpökypsyttelyn savun aromia vaimentavasta efektistä. Edellisvuoden Urbock on aina ollut syksyn uutta satoa pliisumpaa kun on rinnakkain laittanut eli vuodessa jo tapahtuu selvää "kehitystä".
Poista