torstai 19. huhtikuuta 2018

Nokian Keisari IPA

Nokian Keisari IPA
  • Tyyli: Session IPA
  • Alk.%: 5,1
  • Panimo: Nokian Panimo, Nokia, Suomi
Nokian mainio Pils sai kaverikseen toisen kevätuutuuden eli Keisari IPAn. Tämähän on oikeastaan ollut odotettavissa aina Keisari 66:n loiston päivistä lähtien. Ehkei asia pariin viime vuoteen ei ole enää niin mielen päällä ollut, sillä kuuskutosen makuprofiilin hekumallisuuden räikeä romahtaminen on jättänyt tuotteen hyllyyn jo pidemmän aikaa, eikä sille varsinaista jatkoa ole tullut enää haaveiltua. Mutta kyllähän tämä tulossa on koko ajan ollut, siitä ei pääse minnekään.

Ja nyt se on sitten tässä. Tai no kaitpa tämä vielä 5,1-prosenttisena Sessio IPA-sarjaan lasketaan. Pale Ale-, Münich- ja Pilsner –maltaita sekä ”kaiken maailman humalia”. Humalakattausta ei näemmä suuremmin lähdetä avaamaan, mutta markkinateksti vie meidät aina eteläiselle pallonpuoliskolle asti metsästämään trooppisia sävyjä. Aussi- tai uusiseelantilaistavaraa oletettavasti siis. Olut on suodattamaton ja pastöroimaton sekä nykyaikaistettu uudenlaisella aromihumaloinnilla, mikä ainakin itseäni seikkaperäisyydellään ihmetyttää.

Levikkiä näkyy Keisari Pilsin tavoin olevan jo aika hyvin ja omani taisin ostaa Mestarin Herkusta. Lähdin maisteluun avoimin mielin, ilman ennakko-odotuksia tai veikkauksia. Maistuva ja toimivan virkistävä oluthan tämä oli, muttei kovinkaan läheistä sukua IPA-tyylin edustajille. Sokkona voisi mennä jonkinlaisesta lageristakin.

Nokian Keisari IPA
Utuinen, runsasvaahtoinen ja kellertävän oranssi olut. Tuoksu on aika mieto, lähinnä yrttisen sitruksinen, ruohoinen ja vaalean hedelmäinen. Kevyen karamellista, enempi paahtoleipäistä mallastakin löytyy.

Maku on kaksijakoinen. IPAksi siitä ei ole. Useat India Pale Lagerit ja mitkä lie India Style Pilsit ovat usein siinä kinthaalla, josko sokkona ihan IPAksi veikkaisi. Nokian IPA taasen on maultaan sellainen, jonka yhdeksän kertaa kymmenestä laittaisi sokkona rapeanlaisten lagereiden koriin. Ei se sysihuono ole, muttei myöskään sitä mitä luvataan.

Mausta löytyy tosiaan hyvin purentaa. Se on ruohikkoista, yrttistä ja sitruksista – tässä nimenomaisessa vahvuusjärjestyksessä. Sama kirjo puhuu läpi maun, joskin alusta ja jälkimausta voi kevyelti jonkinasteista trooppisuuttakin löytää. Tukena hieman keksimäistä mallasta, juotavuus on hyvällä tasolla ja tunnelma raikas. Kokonaisuutena ei lopulta kaksinen.

Toistetaan kuitenkin vielä kerran: aika kaukana IPAsta, janojuomana kuitenkin menee tarvittaessa.  Tölkin tekstit uusiksi, ehdotan.

Pisteet: 29/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti