- Tyyli: Black IPA
- Alk.%: 6,3
- Panimo: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi
 |
| "Pläkki on uusi musta" |
"Pläkki on elegantti fuusio tummia sävyjä ja uuden
maailman humaloiden aromikkuutta. Pehmeän paahteinen ja avokätisesti humaloitu
olut, jossa juotavuus kohdallaan. Yksinkertaista, muttei yksitoikkoista. Nautiskeluun, Rahmaninovilla tai ilman."
Niin se aika vain menee, mutta samalla onneksi myös
tapahtuu. Siitä on osapuilleen tasan vuosi aikaa, kun ensimmäistä kertaa
hiisiläisten kanssa kasvotusten haastelin. Panimon perustaminen oli tuolloin
vasta aluillaan ja konkreettista makuelämystä sai tuon hetkisen tiedon mukaan
odotella vähintään kesään saakka – ja näinhän se sitten menikin. Elokuussa
panimo vihdoin sai ensimmäiset oluensa kansan huulille ja nyt, alle puoli
vuotta myöhemmin, on Hiisin olutta myös Alkon hyllyssä! Pienpanimokattauksen
tummin humalapommi, Pläkki black IPA yhdistelee pinnalla olevan IPA-trendin
sekä paahteisen stout/portermaailman tummaa makukirjoa. Pläkissä ei siis ole
tyydytty vain värjäämään IPAa mustaksi, vaan värinmukaista paahteisuutta pitäisi
joukosta myös löytyä. Ja löytyyhän sitä, sillä marraskuussa maistelin Pläkin ”pimeän pullon”, jonka sain Hiisiltä testattavakseni.Jo tuolloin Alko-yhteys mainittiin, mutta lupasin pitää suuni supussa tuosta.
 |
| Hiisin pläkkiä olutta... |
Jenkkihumalilla (Galena-, Simcoe-, Centennial- ja Amarillo)
kyllästetty Pläkki on pakattu panimolle tyypillisesti tyylikkääseen pakettiin –
etikettitaide on mm. Rakistakin tutun MEOM-mainostoimiston käsialaa. Pläkkiä lähti
kiertoon 4800-pullon verran, mutta nopeasti huvenneet varastot huusivat
nopeasti lisätäydennystä, jota käsittääkseni lähtikin liikkeelle tuhannen ruskean
lasipullon edestä. Täydennystä en malttanut jäädä kuitenkaan odottelemaan, vaan
Jyväskylän saldojen näyttäessä nollaa nappasin Kuopion viimeisistä pulloista
valtaosan talteen. Alkon ensimmäinen jyväskyläläisolut nyt siis virallisesti
testissä!
 |
| Hiisi Pläkki |
Ylväs, kutsuvan näköinen olut tummassa ulkoasussaan – "hiisin
pläkkiä", saattaisi joku hauskasti puhekielellä tokaista. Sen rusehtava, todella
riittoisa vaahtokerros kohoaa runsaana ja laskeutuu todella viipyillen lasin
reunoja nuollen. Tuoksu kumpuaa lasista keskirunsaana, hennon suklaavivahteen
maustaman paahteisena, tumman hedelmäisenä sekä greippisen purevana – oikein
toimiva paketti. Paahteinen puoli sisältää siis suklaan tuntua, mutta myös
kevyttä kahvinpapujen paahtoa – sivummalta nouseva eksoottinen hedelmäisyys on
viipyilevää, tummahkoa ja kypsän pehmeää. Luonnollisesti parhaiten esillä on
sopivasti näykkivä, greippinen purenta, jossa on myös havuista raikkautta.
Mallikas, kutsuva, mutta ehkä aavistuksen mieto.
Maultaan Pläkki ei yllä aivan tuoksun tasolle syvyydessään,
mutta voimakkuutta on mukavasti enemmän, humaloinnin puolella ainakin.
Paahteinen, edelleen loppuliu'ussa suklaan pilkettä tarjoava mallaspuoli yhtyy
kauniisti hieman heikenneen hedelmäisyyden kanssa – ehkä sitä kahvistakin
rouheutta on vielä löydettävissä ja tuoksusta poiketen hienoinen sipaus
imeltynyttä limppua siitä huokuu. Greippinen, hieman havuinen humalointi
aloittaa maltillisesti suun etuosista voimistuen maun edetessä saavuttaen
kliimaksinsa kurkunpäässä pitkän, kohtalaisen voimaisan loppumaun aikana.
Yleiskuva on yllättävän raikas, joskin paahteinen puoli tuo mukaan mukavaa
rouheutta. Suutuntumalta voisi toivoa pientä lisäpontta, sillä ajoittain hentoa
vetisyyttä esiintyy, mutta häiritsemään se ei pääse – kevyempi, juotavuutta
parantava tuntumahan panimolaisilla oli tavoitteena ja tuossa on kieltämättä
onnistuttukin.
Tuomio: Hienoista tuntuman aukkokohtaa lukuun ottamatta
todella onnistunut yhdistelmä rapeaa humalan hekumaa ja omaan suuhun aina
toimivaa tummaa paahteisuutta. Luonnetta, rohkeutta ja makujen rikkautta
sopivassa suhteessa hyvän juotavuuden kanssa!
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti