- Tyyli: Stout
- Alk.%: 7,0
- Panimo: Panimoravintola Beer Hunter’s, Pori, Suomi
Pienpanimokattauksen yksi mielenkiintoisimmista, tai ainakin
itseäni speksiensä puolesta kovasti kutkuttava olut tulee Karhukaupungiksi
latinasta (lat. Arctopolis) kääntyvästä
Porista. Keripukki tulee tarkemmin ottaen mainetta ja kunniaa maan rajojen
sisäpuolella niittäneen Panimoravintola Beer Hunter’s keittokattiloista ja luo
läsnäolollaan uuden luvun myös Säpin saaren asukkaisiin viittaavaan
Mufloni-olutsarjaan. Etiketin kuviointi saa silmät hieman virisemään vaikkei
korkkiakaan vielä ole aukaissut. Sisälleen vinkeän näköinen pakkaus kätkee
tumman puhuvaa nestettä, jota stoutiksikin kutsutaan. Se ei kuitenkaan ole
stouttia perinteisimmästä päästä, ainakaan mitä raaka-aineisiin tulee. Tämä
seitsemän prosenttinen porilainen on nimittäin maustettu kookosta,
valkosuklaata sekä vaniljaa käyttäen ja sen mallaspuolelta löytyy ohran lisäksi
myös vehnää. Valkosuklaa lienee se puhutuin osanen tämän oluen reseptiikassa.
Itsekään en suuri valkoisen suklaamaailman ystävä ole, muttei tuo mitään
myrkkyä allekirjoittaneelle ole koskaan ollut. Tiukempi paikka
kookos-valkosuklaa-kombo onkin perheen kauniimmalle osapuolelle, mutta
paljastettakoon jo ennen arviota, ettei oluesta pahaa sanaa siltäkään puolelta
kotisohvaa kuulunut.
 |
| Beer Hunters Mufloni Keripukki |
Tumman puhuva, lähes musta olut kevyehköllä vaahdolla varustettuna. Tuoksu on melko
hillitty, joskin omaan makuun siinä on palaset muutoin kohdillaan. Tumman
paahteinen, kevyesti siirappisen makea mallaspohja saa tumman suklaista
makeutta seurakseen. Joukossa on myös melko vahvaa limppuista tunnelmaa. Ei
lainkaan hassumpi kokonaisuus, joka saa sivummalla myös hentoa vaniljaista
aromikkuutta tuekseen.
Maku ei viettele aivan tuoksun tavoin, joskaan kauaksi sen
pehmeydestä ei jäädäkään. Kahvinen, tumma paahteisuus kohtaa tuoksua hieman
kevyemmän suklaisuuden kanssa – katkerot ovat myös kohtalaisesti esillä etenkin
loppumaun puolella. Kookosta en mausta juurikaan kaiva, mutta vaniljan aromia
löytyy kevyesti. Myös tuoksusta tuttua limppuista tuntua löytyy, mutta
aavistuksen kevyeksi jäävä suutuntuma vie silti hieman pohjaa kokonaiskuvan
kannalta. Tumma, kevyesti kuivattu hedelmäisyys kuitenkin viimeistelee
makumaailman kevyesti puristavan lakritsin kera. Suutuntuma jää valitettavasti
hieman turhan ohkaiseksi kantaakseen koko maittavan makukirjon – kokonaisuus
jää näin ikävästi kevyesti vajaaksi. Hyvää tekemistä joka tapauksessa Porin
suunnalta, nautittavuus on kohdillaan ja päämaut toimivat moitteettomasti.
Kookos ja valkosuklaa jäävät hieman arvoituksiksi… tai ainakaan suurta roolia
niille ei tällä kertaa ole tarjottu. Selkeästi hyvää keskitasoa oleva
stout-olut, joka ei kuitenkaan kirkkaimpaan kastiin yllä.
Tuomio: Paahteinen, muutoinkin tumman puhuva makunautinto
stouttien ystäville. Hienoista säätöä runkoon voisi vielä toivoa maksimaalisen
nautinnon saavuttamiseksi, mutta sekin lienee makuasioita. Olutkellari
suosittelee – kaikille! Kookosta ja valkosuklaata kavahtavienkaan ei tätä
olutta kannata hyllyyn jättää.
Pisteet: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti