- Tyyli: Lambic - Fruit
- Alk.%: 7,7
- Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
Pullollinen Mikkellerin ahomansikkalambicia tuli vastaan
jokunen aika sitten… Itselleni nämä marjoilla maustetut lambicit
pääsääntöisesti toimivat ihan mukavasti, joskaan yleistä linjanvetoa niiden
suhteen ei oikein voi lähteä tekemään. Joukkoon on mahtunut monenlaista
vipeltäjää. Tämä käy ilmi esimerkiksi vertaamalla parin viikon takaista Boonin
vadelmalirua Cantillonin vastaavaan
kokemukseen viime syksynä. Hyvähän se toki on huudella, kun niitäkään ei vierekkäin
tullut maiskuteltua, mutta luotan rautaiseen ammattitaidottomuuteeni tässä
asiassa – näissä on paljon eroja!
No, tanskalaispanimon oluet tuntuvat kaatuvan varsin järjestelmällisesti allekirjoittaneen lasiin aina kohdalle sattuessaan. Ilmiö ei ole oudoksuttava, sillä tuotteliaan panimon anti on epätasaisuudestaan huolimatta pääsääntöisesti hyvän tasoista sekä yleisesti kiinnostavaa. Olut on luonnollisesti valmistettu tanskalaisten luottopanimolla Belgiassa, sillä omia vehkeitähän kööpenhaminalaisilla ei ole. Sen on annettu kypsyä viinitynnyreissä ennen pullotusta, mutta tarkempaa tietoa ajoista ei ole saatavilla. Sitä en tiedä, kuinka autenttinen lambic-kokemus tämä ahomansikoin maustettu spontaanikäynyt olut oikein on, mutta läheistä sukua sen luulisi esikuvilleen olevan – tai sitten ei. Vahvuutta belgiveljiin verrattuna sillä ainakin on melko runsasti.
No, tanskalaispanimon oluet tuntuvat kaatuvan varsin järjestelmällisesti allekirjoittaneen lasiin aina kohdalle sattuessaan. Ilmiö ei ole oudoksuttava, sillä tuotteliaan panimon anti on epätasaisuudestaan huolimatta pääsääntöisesti hyvän tasoista sekä yleisesti kiinnostavaa. Olut on luonnollisesti valmistettu tanskalaisten luottopanimolla Belgiassa, sillä omia vehkeitähän kööpenhaminalaisilla ei ole. Sen on annettu kypsyä viinitynnyreissä ennen pullotusta, mutta tarkempaa tietoa ajoista ei ole saatavilla. Sitä en tiedä, kuinka autenttinen lambic-kokemus tämä ahomansikoin maustettu spontaanikäynyt olut oikein on, mutta läheistä sukua sen luulisi esikuvilleen olevan – tai sitten ei. Vahvuutta belgiveljiin verrattuna sillä ainakin on melko runsasti.
Melko ruma, puolikirkas ja haaleahkon mansikkamehumainen
ulkomuoto tällä oluella on. Tuoksultaan marjaisan hapan, hevostallinen sekä
puoliksi sulatetun pakastemansikkainen - eli marjaisan kitkerä ja sokeroitu.
Sivulla karamellia, myös kevyttä mansikkamehuesanssia. Happamuudessa on tuoreen
omenaista väriä. Maultaan luokkaa "ihan kiva". Kevyen vetisessä
metsämansikkamehussa on puutarhamarjaista happamuutta sekä tuoksun tuoretta
omenan happoisuutta - lusikallinen sulanutta muovipussia. Tallissa on
laimennetun käynyt sivujuonne, tuntuma on happaman vuorauksen alla nahkea,
hieman kalvavan ohut. Toisaalta makoisan mansikkaisen hapan, toisaalta
harmillisen vetinen ja pidättäytyvä... Ei suurta aihetta riemuun, joskin lambicin
nälän taittaa ihan hyvin.
Pisteet: 32/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti