Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Malmgård Emmer Tripel

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 8,3
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Oranssia lasissa ja pullon kyljessä...

Malmgårdin uutuus, Alkon pienpanimosatsin tämänvuotinen edustaja tuo kansan huulille vähemmän käytetyn esivehnän, nimittäin emmerin. Ensimmäinen emmervehnää sisältävä olut tämä ei pernajalaisilta kuitenkaan ole, sillä jo useamman vuoden ajan kartanon mailla viljellystä muinaisvehnästä on valmistunut mm. Malmgårdin Emmer Porter. Emmervehnä on speltin tavoin suhteellisen niukkasatoinen lajike, joka tästä johtuen katosikin pitkäksi aikaa yleisestä viljelystä ainakin täällä pohjoisemmassa. Laji on kuitenkin elänyt myös loiston aikoja – onhan se aikanaan kelvannut myös faaraoiden appeeksi. Lähi-idästä lähtöisin olevan emmervehnän käyttöä on jäljitetty ainakin kahdenkymmenentuhannen vuoden taakse, joten pitkät perinteet sen käytöllä ainakin on. Suomestakin löytyneistä muinaisjäänteistä vanhimmat havainnot ajoittuvat aikaan ennen ajanlaskun alkua. Nykyisin emmer sellaisenaan ei ole kovinkaan yleinen viljelykasvi, joskin se nauttii paikallista suosiota satunnaisissa lämpöisempien alueiden maissa.

Tietynlaista historian havinaa siis ja luonnollisesti kiinnostuskynnys ylittyy tämän tuotteen kohdalta helposti – oli siinä sitten muinaisvehnää tai ei. Emmer on joka tapauksessa itselleni (tietääkseni) täysin tuntematon raaka-aine noin yleisestikin, joten ihan mielenkiintoista toimintaa Malmgårdilta. Katsotaan mihin tuo vähäsatoinen, mutta vahva kasvi oluessa pystyy!

Malmgård Emmer Tripel

Kellertävän oranssia, puolisameaa ja ihan kauniisti vaahtoavaa eteläsuomalaista belgiolutta. Tuoksu toimii ja on varsin hyvin esikuviensa jäljillä. Hienoisen karamellin sävytteistä, hieman kakkupohjaiseksikin luonnehdittavaa viljaisuutta löytyy mallaspuolelta, belgihiiva taasen nostattaa esiin miellyttävän pehmyttä mausteisuutta. Joukossa on myös sopivissa määrin sekä kuivattua että siinä rajamailla oleskelevaa hedelmäistä tuntumaa, onpa mukana myös kevyttä marjaista otettakin. Täydennystä tuoksuun tuovat vielä hento, joskin raikas yrttisyys sekä jouluinen appelsiinimarmeladin vivahde.

Maku toimii ja on miellyttävän tasapainoinen kokonaisuus suhteellisen runsaalla maulla varustettuna. Vaalea, karamellistakin makeutta tunnustava viljaisuus omaa myös keksisiä piirteitä, mutta kokonaisuutena jää belgihiivaisuuden sekä keskirunsaana purevan humaloinnin täydentäväksi osaksi. Hedelmäistä makeuttakin löytyy, lähinnä kuivatun aprikoosin ja passionhedelmän linjoilla mennään – joukosta voidaan poimia myös hieman hapanta makeutta tuovaa punaista marjaisuuttakin sekä appelsiinimaustettua piparkakun aromia. Hiiva siis nostaa mausteista kuivuutta huulille, mutta seurakseen se saa yrttistä purevuutta humaloinnin puolelta – vahva parivaljakko on edukseen pitkähkössä jälkimaussa, joka taittuu lopulta melko kärkkääksikin lopun kliimaksissaan.

Ei tässä nyt varsinaisesti Tripel Karmelietin tietä kuljeta, ehkä tuo karamellinen makeus luo tunnelmasta totuttua tunkkaisemman täyttäen tripelmäisen keveyden aukkoja turhankin tehokkaasti. Makumaailma tosin on omaan mieleen ja toimii belgioluen janoon varsin hyvin. Suutuntuma on sopivan terävästi pistelevä, muutoin suht hidasliikkeinen ja rauhaisan tunnelmallinen. Ei mielestäni ollenkaan hassumpi olut, vaikka ehkä omaan makuun turhan makea tripeliksi onkin.

Tuomio: Virheetöntä ja autenttista belgi tripeliä hakevalle varmasti osittainen pyhäinhäväistys, joka kuitenkin unohtunee maun tuoman tunnelman ja varsin hyvän yhteensopivuuden ansiosta. Makuisa, belgitunnelmaa huokuva olutkokonaisuus, joka sopii tuhdihkon tuntuman sekä pehmeän makeutensa puolesta vakavampaankin nautiskeluun ja hiljaiseen istuskeluun. Belgioluen ystäville sekä uteliaille makujen kalastelijoille – makeammasta makumaailmasta pitäville muita vahvempi suositus. Olutkellari suosittelee testaamaan!

Pisteet: 37/50