maanantai 17. helmikuuta 2014

BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2010


Biere de Garde Sour Ale?
Kaivelin kellarin syvyyksistä pari vuotta sitten sinne “unohtamani” sveitsiläisoluen – BFM Abbaye de Saint Bon-Chienin vuoden 2010 version. 2012 keväällä BFM:n eli Brasserie des Franches-Montagnesin oluita piipahti Arkadian erikoisvalikoimassa kaksin kappalein, kyseisen Bon-Chienin ollessa näistä toinen. Maistelin tuolloin tuoreeltaan myös panimon imperial stoutin, Cuvée Alex le Rougen, joka oli vahvan happamuuden hallitsema elämys eikä suurta hekumaa tuolloin tarjonnut. Hapanta marjaisuutta lienee tarjolla tässäkin tapauksessa, sillä tyylilajiksi isoon 0,75-litraiseen lasipulloon pakatulle oluelle on määritelty sour ale (mikä ei varmaan kaukana olisi le Rougenkaan kohdalla ollut…). Pullon kylki tosin sisältää viittauksen biere de gardeen, eli nähtävästi olut edustaa siis pintahiivalla pantua kyseisen lajin edustajaa, joka saa hapanta pontta makuunsa kypsytysolosuhteidensa kautta. Hapan biere de garde lienee sitten eniten sinnepäin tyyliä valittaessa?

BFM (Brasserie des Franches-Montagnes)
Nyt maistossa oleva olut kuuluu Abbaye de Saint Bon-Chien-vintagesarjaan, joka on nimetty panimon vuonna 2005 kuolleen kissan mukaan. Vuosittain julkaistava painos eroaa aina edellisistä jonkin verran, joten joka vuosi syntyy käytännössä uusi olut sarjan jatkeeksi. Oluet kypsytellään tammitynnyreissä, joissa on aiemmin varastoitu erilaisia viinejä, viskejä sekä muita tisleita. Vuoden 2010 painos on sekoitus kaikkiaan yhdentoista eri viinitynnyrin sisällöistä – tynnyreistä kuusi on sisältänyt aiemmin Pinot Noir-, kaksi Chardonnay-, kaksi Merlot du Tessin- ja yhdessä on kypsytelty Pinot Gris de Neuchatel-viinejä. Jostain muistelen lukeneeni, että kyseinen miksaus olisi käytännössä sekoitus aiempien vuosien eriä, mutta tuo jääköön nyt vahvistamatta.

BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2010
Sumea, maanläheisen ruskea ja kauniisti punamultainen olut – vaahtoa se ei käytännössä kerrytä lainkaan. Tuoksu on kauttaaltaan punaista, käynyttä marjaisaa happamuutta täynnä, mutta löytyy taustalta myös hentoa, vahvareunaista makeuttakin. Hieman etikkaa, kevyesti tallista nahkeutta sekä punaviinimäistä tunnelmaa. Maultaan tuoksun linjoilla, joskin tietynlaista särmää yleiskuvaan on tullut – muutos toimii ihan mallikkaasti. Pääosin punertavaa puutarhamarjojen makeaa happamuutta, mutta löytyy tuosta myös ahomansikan alkukesän raakaa pirteyttäkin. Hienoisen etikkainen jälkituntu, jonkin verran pehmentävää makeuttakin. Tuoksun tavoin tammista punaviinin tunnelmaa, joka loppuunsa onkin kokonaisuuden toinen pääväri. Marjaisan hapan punaviini oluen raaka-aineista? Hiilihappoja ei juuri löydy, tuntumaltaan hieman vaikeasti kiinni otettava – keskitäyteläinen kuitenkin. Kaikesta huolimatta ja juuri siksi hidas, mukava makunautinto, joka ei välttämättä oluthampaan kolotusta paikkaakaan. Itselleni kuitenkin toimii, mutta en tuomitse mikäli joku haluaa Bon-Chieninsä juoda ajatuksella, jossa olutmääritelmä jätetään hieman sivummalle. 

Pisteet: 36/50

4 kommenttia:

  1. Hep, anteeksi turha pilkunviilaus, mutta Merlot du Tessin ja Pinot Gris de Neuchatel eivät ole rypälelajikkeita, vaan (Merlot- ja Pinot Gris -lajikkeista tehtyjä) viinejä.

    Joka tapauksessa, arvostelun perusteella kaikin puolin mielenkiintoisen oloinen olut, toivottavasti saataisiin vielä tätä tai muita BFM:n oluita taas tänne asti uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ihmettelinkin noita "ylimääräisiä" sanoja rypäleitten perässä, mutten sitten vaivautunut guuglaamaan tarkemmin. Korjaan tuon kauneusvirheen tekstistä! Viinit eivät ilmiselvästi ole se minun leipälajini - arvaus ei ainakaan ihan maaliin asti kantanut ;)

      Juu mielenkiintoinen olut kyllä - pidän tämän tyyppisistä aika paljonkin, mutta hieman varovasti lähestyin pisteiden puolella. Hyvää, muttei mahdottoman herkullista, pikemminkin mielenkiintoista eli hankala tapaus pukea absoluuttisesti numeeriseksi arvioksi. Mutta mikäli sanallisesta puolesta jonkinlaisen kuvan saa ja uskoo tuosta pitävänsä, niin suosittelen tutustumaan... Muutkin vuosikerrat voisi olla hauska käydä läpi.

      Poista
    2. Juu, ainakaan itse en ole koskaan törmännyt tuonnimisiin lajikkeisiin, mutta sen sijaan löytyy kyllä viinialueita, joilla kyseisiä rypäleitä viljellään! Oma kommenttini on siis vain varsin valistunut veikkaus, mutta on sitä aina ennenkin tullut oltua loppupeleissä väärässä, joten ihan 100% en tietenkään uskalla olla. :D Hyvin suurella varmuudella asian laita kuitenkin on näin.

      Ja itse kyllä yleensä etsin aina mielummin mielenkiintoisia kuin loppupeleissä mahdottoman herkullisia tuttavuuksia, niin viinien kuin oluidenkin puolelta. Tai no, loppujen lopuksi meikäläisen osalta se mielenkiintoisuus yleensä juuri kääntyy herkullisuudeksi: monesti on käynyt niin, että muu pöytäseurue pitää olutta / viiniä liian kummallisena / persoonallisena / vaikeana, mutta itse olen aivan fiiliksissä. Sitten kun kaikkien mielestä tarjolla on jotain todella maukasta ja herkullista tavaraa, olen itse varsin indifferenttinä ja kohottelen olkiani. :D Siksi olut, josta saa aikaan noinkin persoonallisia kuvauksia herättää heti mielenkiinnon!

      Poista
    3. Heh, kyllähän se kieltämättä niin menee, että joku muu saattaisi nyrpistää nenäänsä sukkamehun aromiselle kirsikkalambicille, mutta allekirjoittanut on kuitenkin ihan fiiliksissään. Mutta onhan näissä sekin puoli sitten, ettei niistä välttämättä oikein joka viikkoseksi herkuksi ole :)

      Mutta uusia ja erilaisia makuja on mukava metsästää ja onhan siinä jotain pervoa jännitystä maistella vähän erikoisempia yhdistelmiä ja puntaroida, että pitääkö tästä aivan mahdottoman paljon vai onko juoma sittenkin pilalla :D

      Poista