TANKER Must Kapten - Wine BA

TANKER Must Kapten - Wine BA

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,4
• Panimo: TANKER, Vaida, Harjumaa, Viro

Tallinnassa vietetyn, keväisen lemmenloman antimia on vielä useampikin maistamatta, valinnat kun sattuivat taittumaan vähän muhkeampien makujen suuntaan. Joulu sen kuin lähestyy, joten pimeiden iltojen lämmikkeille alkaakin hiljalleen olla kysyntää. Yksi etelänaapurimme laajojen valikoimien seasta mukaan lähtenyt olut oli laatupanimo TANKERin Must Kapten –oluen tynnyritrilogian punaviiniversio. Tarjollahan olisi ollut myös viski- ja rommitynnyröidyt kumppanit, mutta tällä kertaa päädyin punkkuvetoon.

Se oli ehkä virhe tai ainakaan tämä olut ei suuria riemun kiljahduksia maistohetkellä aiheuttanut. Ehkä se viski olisi sittenkin ollut varmempi vaihtoehto – tai tyystin joku aivan muu tuote ennemminkin. No ostettu mikä ostettu ja sitä myöten maisteltukin.

Ei tästä kannata kuitenkaan lannistua, sillä Tallinnan hulppeat olutpuodit vartovat uusien tuotteiden voimin, eikä omakaan uusintavisiitti enää kauhean kaukana varro.

TANKER Must Kapten - Wine BA

Tummanpuhuva, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu on aluksi käyneen marjainen ja rujo, mutta tasoittuu ajan myötä. Alta nousee esiin runsaan paahteinen, mokkaisen suklainen ja hivenen leipäinenkin tummuus, joka valloittaakin ison osan tuoksun pääosista. Punaviinimäinen, punakan glöginenkin marjaisuus jää kuitenkin elämään, mutta toimii kokonaisuudessa ihan hyvin. Olisiko silti parempi ilman? Paha sanoa... Ehkä.

Maku sen meille kertoo: olisi. Tai ainakaan lopputulema ei kovin mairitteleva ole. Pahaa tämä ei suoranaisesti ole, mutta hivenen happamaksikin kääntyvä, punainen marjaisuus (vadelma ja karpalo tulee mieleen), joka punaviiniksi tässä kai pitää tulkita, lähinnä ohentaa makujen syvyyttä ja paksuuden vaikutelmaa, eikä varsinaisesti makukirjon osuvuutta ainakaan paranna. Tynnyriä se onneksi hieman kaikuu, mikä tuo jonninverran ylevyyttä edes mukaan.

Alkupuoli on tukevamman tuntuinen, paahde edellä kulkevana toimiva. Suklaata, paahtunutta maltaisuutta, lakritsia ja limppua. Marjaisuus nousee kuitenkin esiin melko varhain ja voimistaa otettaan kohti loppua, jossa alun paahdetunnelmista jäljellä on enää suklaisuus. Aika tätäkin tasoittaa, mutta odottavan aika tässä kohtaa on hyvin pitkä.

Ei iske, liian marjaisaa ilman punaviinin todellista arvokkuutta.

Pisteet: 30/50