Olvit ja uusi kuosi. |
Olvi uudisti pullojen ilmeen ja toimitti teosta
näytekappaleet olutblogisteillekin. Omaan silmään muutos näyttää aika
raikkaalta ja vähän salonkikelpoista craftkosiskeluakin jäljittelevältä. Ei
hassumman näköistä ollenkaan. Samalla kuitenkin mietin, että kuinka muutos
vanhaan keltaetikettiseen tottuneen, todella laajan ja vakiintuneen pääkuluttajaryhmän
puolella otetaan vastaan. Onko perus-Olvin uusi ilme liian hipster?
Uusi etiketti, uusi muotoilu. Kolmanneslitrainen peruspullo
on Olvi- ja FIzz –tuotteiden kohdalla historiaa uuden, ympäristölle
ystävällisen kierrätyslasipullon myötä. Panimon tavoitteena on muutoksella
minimoida pakkausjätteen määrä ja päivitys koskee myös panimon
pahvikorilaatikon olemusta. Kuvista nähty musta laatikko näyttää niinikään ihan
näppärältä.
Itse sisältö on kuitenkin sitä samaa kuin aiemminkin, joten
näytepullot tarjoavat tilaisuuden verestellä muistoja vuosien takaa. Edellisestä
Olvin korkkaamisesta on varmastikin jo muutama vuosi aikaa, mahdollisesti kuusi
tai enemmänkin. Ei pysty muistamaan. Samalla tarjoutui myös hyvä mahdollisuus
koetella makuaisteja sokkotestin voimin:
Maistuuko 0,7% vahvuusero miltään?
Vierekkäin oli siis Olvin 4,5-prosenttinen perusversio ja ”väkevämpi” Export (5,2%). Vertailu toteutettiin sokkona, kotisohvan hermeettisessä ympäristössä.
0,7% ero - maistuuko se miltään? |
--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Ulkonäkö:
Kirkkaita ja vaaleita oluita on kumpikin. Hieman hämärässä
kotinurkassa ei osaa mainittavaa eroa esiin nostaa.
Tuoksu:
Tuoksutkin ovat aika hyvin linjassa toistensa kanssa. Näyte #1
on peruslagerin mitoissa eli vaalean maltainen, vienosti humaloitu ja aika
raikas. Ehkä hiven makeuttakin.
Näyte #2 on vähän vaimeampi, mutta miellyttävämpi,
pehmeämpi. Se tarjoaa enemmän mallasta, ei juurikaan makeutta. Selvästi
vaisumpi voimakkuudeltaan kuitenkin. Siinä suhteessa aika tasapäistä menoa,
vaikka eroja löytyykin.
Maku:
Näyte #1 on maultaan vaalean maltainen, lopetukseltaan
kevyen katkera ja sen perään hennosti makeahkon pahvinen. Aika harmiton, muttei
järin miellyttävä kuitenkaan. Makeus vielä lisääntyy melko nopeasti ensihörpön
jälkeen.
Näyte #2 on jälleen vähemmän makea, tai siitä oikeastaan
puuttuu tuo märän imelä pahvi kokonaan. Se on myös selvästi purevammin
humaloitu ja hiilihapoiltaan terävämpi. Aika kolkkohan tuon klangi pidemmän
päälle on, mutta se on tästä kaksikosta selkeästi paremman makuinen ja
mieluisampi juotava.
Suutuntuma:
Tuntumassa ei sinällään suurta eroa tunnu löytyvän ja ehkä
isoin tässä testissä löytyvä eroavaisuus sillä saralla on tuo hiilihappojen
määrä ja terävyys. Näyte #1 on niiden suhteen aika laiska ja tuntuu
makeudessaan jopa väljähtäneeltä verrattuna #2:n antiin.
Yhteenveto:
Ykkösnäyte on kaksikosta hedelmäisempi, joskin aika etäisesti sitäkin. Enemmän tuossa häiritsee orastava ja vähän päivettynyt makeus. Kakkonen on selvälinjaisempi ja aika suora, muttei sisällä mitään epäilyttävää sivukaikuakaan. Kalskahtaa kovuudessaan vähän metallilta, mutta parempi sekin kuin uitettu pahvi.
Kakkonen on näistä merkittävästi juotavampi, vaikkei
makunystyröitä mahdottomasti hyväilekään.
Testi päättyy. Näyte #1 paljastuu "kolmos-Olviksi", näyte #2 on yhtä kuin Olvi Export. Alla vielä viralliset kokonaispisteet.
Testi päättyy. Näyte #1 paljastuu "kolmos-Olviksi", näyte #2 on yhtä kuin Olvi Export. Alla vielä viralliset kokonaispisteet.
Pisteet:
Näyte #1: Olvi III 15/50
Näyte #2: Olvi Export 19/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti