Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA

• Tyyli: Alkoholiton olut
• Alk.%: 0,3
• Panimo: Saimaa Brewing Co., Mikkeli, Suomi

Tämä Brewer’s Special sinetin alla seikkaileva Utah 0,3% Rye IPA on kuparinsävyinen ja runsaasti humaloitu maailman herkkujen helmi. Syntisen hedelmäinen makunautinto on täynnä maltaisuutta sekä rukiin mausteisuutta. Otahan reippaan ronski siemaus – ja kirmaa kohti elämäsi puhtoisimpia seikkailuja.

Tammikuu on aikaa, jolloin osa kansasta viettää tipatonta ja muutama hassuttelija IPAtonta. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin, mutta heikko luontoni aiheutti ratkeamisen jo vajaan viikon jälkeen. Omnipolloa meni tuolloin, mutta tänään liikutaan vähän kepeämmissä, silti (ainakin useimmilta) tipattomalla olijoilta kielletyissä tunnelmissa. Varmaan siinä kinthaalla, notta sopiiko IPAttomankaan juomavalioon.

Cascadella, Citralla ja Centennialilla humaloidun oluen rungosta löytyy pientä ruislisää, mikä hitusen kummastuttaa. Ruista muistelen Saimaan suosineen vaaleissa IPA-tyylin alalajeja esitelleissä oluissa aiemminkin, mutta mistään järin hurmaavista tuotoksista ei voida puhua. Ruis sopii moneen, mutta näistä vaaleista ja humalavetoisista keitoista jättäisin sen pääsääntöisesti pois. Poikkeuksiakin löytyy, muttei muistaakseni Saimaalta.

Eikä osu ruisrunkoinen juoma maaliin nytkään, mutta vika tuskin on yksin rukiin. Maistuvan, lähes holittaman oluen saaminen sekä runsasmakuiseksi että oikeasti tasapainoiseksi on haastava jobi. Harmi, sillä jotain spekseiltään tämänmoista olisi mieluusti ottanut jatkuvampaankin käyttöön, mikäli homma olisi edes jossain määrin puhutellut.

Oluen erikoinen etiketti viitannee ihmisten kotirauhaa häiriköiviin tarinantuputtajiin, joiden yhtenä valta-alueena nimessäkin mainittu Utahin seutu tunnetaan. Aika jännä haku, vaikka holittomuus tässä tietä jollain tapaa viitoittaakin...

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA

Vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, mutta isoa kuvaa dominoi ilmeisesti rukiin tuoma, erikoisen leipäinen aromi. Vähän kuin pannulla paahdettua, hivenen tummunut paahtoleipä tai jotain.

Maku on aika kesy. Laihaa tiskivettä eli sinällään kivaa sitruksisuutta ja muuta hedelmää, mutta aika pehmeästi esillä olevassa muodossa. Maltaassa taas tuoksun tapaista rukiisuutta, joka saa pohtimaan josko tämä toimisi paremmin ihan ohrapohjalla. Ei tämä varmaan silloinkaan kummoinen olisi. Aika pliisu, jopa odotuksiin nähden.

Pisteet: 20/50