Buxton x Omnipollo Anniversary Coward

Buxton x Omnipollo Anniversary Coward

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 13,0
• Panimot: Buxton Brewery, Buxton, Englanti / Omnipollo, Tukholma, Ruotsi

Anniversary Coward is a peanut butter, vanilla, chocolate chip cookie, stout that was brewed together with our family at Buxton to commemorate the 5th year anniversary of the anti-racist manifestation that is yellow belly imperial stout. A beer brewed to celebrate all things new, open minded and progressive. We will always speak out against racism. Be the change you want to see (Gandhi). Never tired, always switched on (Duracell®️). Youth will always win (Abloh), etc.

Buxtonin ja Omnipollon rasisminvastainen juhlaolut oli pakkohankittava ihan jo pelkän etiketin vuoksi ja tulipa siinä samalla todettua hyvin toimivaksi tuo ruotsalaisten tuore verkkopuotikin. Kun mukaan lisätään vielä muutaman vuoden takaiset muistikuvat suurta hekumaa nostattaneen Yellow Bellyn ääreltä, voidaan jo todeta notta: hyvä, kun nappasin kerralla kaksi kappaletta.

Uusi Anniversary Coward on maineikkaan Yellow Bellyn viisivuotisen taipaleen kunniaksi valmistettu Imperial Stout. Mukana on esikuvastaan tuttuja aromeita maapähkinävoin ja suklaakeksien maailmasta ja jo ennestään jyhkeä runko on saanut lisävoimaa taakseen kahden prosenttiyksikön verran. Kyllähän tuo aika vakuuttavaa menoa taas kerran tarjoilee. Tosin aivan niin suurta sukkien pyöritystä ei tällä kertaa ollut vastassa kuin neljä vuotta sitten, mutta johtunee osittain siitäkin, että onhan näitä jo tässä nähty. Hieno olut joka tapauksessa.

Buxton x Omnipollo Anniversary Coward

Yellow Bellyn saaga ansaitsi juhlaoluen myös muistomielessä, sillä valkopaperiseen kääröön puetun juoman tarina sellaisena kuin me sen muistamme päättyy syksyllä valmistetun viimeisen erän myötä. Englantilainen Batemans Brewery näet esitti lakimiesvoimin vaatimuksen oluen nimen muuttamisesta, sen liipattua liian läheltä panimon perinteikästä Yella Belly Golden Alea. Sitä myöten myös Yellow Belly on myös rekisteröity Batemansin tavaramekiksi Euroopassa, joten eipä siinä suurempia nokan koputtamisia Karlilla ja Henokilla oikein ollut – etenkin kun voimavarat halutaan oikeustaistelun sijasta kohdistaa hyvän oluen ideointiin.

Sivuhuomiona sanottakoon, että Atlantin takaisten markkinoiden tuotemerkkihaltia on sen sijaan ilmoittanut, ettei heitä Omnipollon oluen nimi ole närästänyt ja brittipanimon toimia ovatkin ilkeämieliset jo nimitelleet mm. markkinointitempuksi. Näkyvyyttä panimo on varmasti saanutkin ja kyllä ainakin itseäni kiinnostaisi maistaa tuo ”kohun aiheuttanut” Golden Ale, jota perinteikäs panimo on parikymmentä vuotta pajallaan vaalinut. Sinällään ymmärrän Batemansinkin kannan aiheeseen, vaikka yhteistyö enemmän nykyaikaa olisikin. Mutta Omnipollolla katsotaan jo eteenpäin.

Anniversary Coward on 13-prosenttinen, ohraa, kauraa ja vehnää mallaspuolelleen vaatinut, laktoosilisän joukkoonsa saanut jälkiruokaolut. Aika tuhti, pehmyt ja monisyinen, muttei niin esanssinen kuin olin ehkä odotellut. Aika perhanan hyvää siis, vaikka alku vähän hankala olikin. Olut paljastaa hienoutensa pienen lasissa seisottamisen jälkeen, mutta on samalla niin muhevaa hörpittävää, ettei uusintamaistoa aivan heti tee mieli suorittaa. Toinen purkillinen jääkin hetkeksi syrjään, mikä on toki ihan miellyttävä asia – tähän yksilöön se ei meidän taloudessa näet tällä kertaa loppunut. Erityismaininta asiallisesta etikettitaiteesta, joka tuskin jättää turhia varoja tulkintaan.

Buxton x Omnipollo Anniversary Coward

Sysimusta, aika hitaasti kaatuva olut ohuella, mutta kestävällä, beigellä vaahdolla varustettuna. Asetuttuaan olut seisoo jylhän rauhallisena ja hyvin jyhkeänä ilmestyksenä kuin odottaen kunnioittavaa, mutta määrätietoista käden ojennusta maistajaltaan.

Mutta ensin se tuoksu. Maapähkinävoita, tuhdisti. Myös tummaa, kaakaomaista suklaata ja semmoista paahtunutta menoa, joskin aika piiloon se tuonne alle jääkin. Muhkealta joka tapauksessa vaikuttaa.

Maku on hyvin pehmeän suklainen, nutellamainen ja tuntumaltaan runsaan kermainen. Kypsää, tummaa hedelmää, lopussa suklaamurukeksiä, lisää maapähkinävoita ja lämpöä. Katkerot terävöittävät loppua, mikä leikkaa mukavasti muutoin aika pumpulimaista rakennetta. Makeus jää yllättävästi melko hillityksi, vaikka se aika tiivistettyjä iskuja pitkin matkaa jakeleekin. Odotin paljon esanssisempaa ja imelämpää vetoa. Kyllähän tuo maapähkinävoisuus pidemmän päälle rajoja koettelee, mutta, noh, tässähän tämä menee.

On hyvä, mutta toisen törpön aukaisuun ei kyllä ole kiirus. Voi mennä useampikin kuukausi. Hyvää toki jaksaa mielellään odottaakin. Ei se sieltä minnekään ole karkaamassa.

Pisteet: 40/50