perjantai 9. lokakuuta 2015

Ayinger Ur-Weisse


Alko on kunnostautunut jo pidemmän aikaa hefeweizen-markkinoilla (vähän huvittavasti usein kaudesta riippumattakin), eikä siinä mitään. Perusvarmoille germaanivehnille on aina käyttöä ja valinnan varaa on syytä ollakin. Usein kuitenkin tulee harmiteltua muiden  vehnätyylien edustajien vähäistä määrää – dunkelweizeneitä, weizenbockeja, witbierejä, hopfenweisseja ja etenkin jenkkityyppisiä wheat aleja kun näkisi mieluusti hyllyssä enemmänkin. Laatupanimo Brauerei Ayingin Ur-Weisse saapuikin hieman helpottamaan tuskaamme tummempien vehnäoluiden osalta vaikkei lajin ruskeinta päätä edustakaan. Harmillisesti Hofbräu München Schwarze Weisse kuitenkin poistui ”vaihdossa” viime keväänä – pätevää tavaraa sekin...

Münchenin liepeillä sijaitsevan Ayingin Urweisse omaa tosiaan hieman tummempaakin vehnämallasta reseptiikkansa puolesta ja ainakin omaan suuhun omaa tätä myöten ehkä hieman runsaamman, syvemmän ja hyvällä tapaa jyhkeämmän makumaailman. Nippelitriviaksi poimin Olutoppaan forumilla vaikuttavan nimimerkki kopulan päivityksen, joka antanee osviittaa siitä miksi Alko on niin tykästynyt vehnäisiin makuihin… Jonkinlainen syy-seuraus-suhde tästä varmasti löytyy – kysyntä herättää tarjontaa ja ehkäpä tarjonta sitten ruokkii puolestaan kysyntää…:
"Kyselin Alkosta olutvalikoman tulevasta kehityksestä ja siinä ohessa muun muassa vehnäoluiden verrattain suuresta osuudesta. Mahdollisesti kiinnostava osuus vastauksesta oli tämä: Vuoden alusta heinäkuuhun mennessä valikoimassa on ollut 39 vehnäolutta 217 000 litran kysynnällä. Vastaavasti ale-tyyppisiä oluita onollut 119 kappaletta 417 000 litran kysynnällä." -kopula, Olutoppaan forumi

Ayinger Ur-Weisse
Samea, rusehtavan keltainen ja todella riittoisalla vaahdolla varustettu olut. Tuoksu on mainio! Kevyttä banaania, vienoa sitrusta sekä tuhtia vehnäisyyttä. Mausteinen hiivaisuus on kuivahkossa tuoksussa hyvin esillä joskin kuivattua hedelmäisyyttäkin löytyy.

Ja se maku! Kuivahkon mausteisen hiivan ja vehnäisen tunnelman sävyttämän makumaailman syövereistä löytyy niin kevyttä banaania kuin kuivattua hedelmäisyyttäkin, unohtamatta vienoa sitruksen purua ja neilikkaista jälkikaikua. Vaaleahkon ruskea, mauiltaan syvä ja tuntumaltaan miellyttävän kokonaisvaltainen. Sellainen vehnäleipäinen tunnelma tässä kaikuu…

Tuomio: Ensiluokkainen, hieman tummempaa vehnäkastia edustava olut sopivalla banaanin vivahduksella. Oikein hyvä!

Pisteet: 37/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti