 |
| Valo leikittelee hiivan laskeutuessa lasin pohjille... |
Se on selvä syksyn merkki kun Ukonmaljan Tommin auto kaartaa
kartanon pihaan. Tuomisina on taasen hyvä kattaus kotipanimon uusinta tuotantoa
mitä erinäisimmin maustein ryyditettynä. Oman aidan marja-aronioilla aateloitu
kirsikankivi-tammilastu-roggenbier kutkuttelisi jo kovastikin, mutta annetaan
sen odotella hetki jahka ehdin hieman keräilemään tuoretta marjasatoa talteen.
Ensimmäisenä maistoon valikoituikin avokätisesti humaloitu Tulilintu Weizen,
joka kaartelikin lasiini melko tuoreeltaan… Se on keiton loppuvaiheessa
jyhkeästi Amarillolla humaloitu vehnäolut, jonka humalapuolelta löytyy myös
hieman Saazia. Hopfenweizeksi tämä varmaankin kääntyy ja mikäs siinä, hieno oluttyyli joka kelpaa testiin aina! Tulilinnulla on myös sisarolut, samasta vierteestä toiseen
astiaan käymään lohkaistu Suomukylki Gose, jonka ajattelin ottaa tarkasteluun
tulevana viikonloppuna. Tietoa oluen valmistuksesta löytyy tuttuun tapaan Tommin
omasta blogista:
 |
| Ukonmalja Tulilintu Weizen |
Alkuun olut vaikuttaa punertavan oranssilta, heti kättelyssä
runsaan samealta ja kuohkeavaahtoiselta. Pullon pohjaa lähestyttäessä tunnelma
kuitenkin muuttuu paksumman rusehtavaksi ja ehkä tästä hieman hätkähtäen jätän
viimeiset hiivat kokonaan kaatamatta.
Tuoksu toimii, siinä hauskaa kuivakukkaista aromaattisuutta
kuivatun ananaksisella parfyymipedillä. Tai tämä ainakin on ensimmäinen
mielikuva. Ehkä kevyen mäntyinen, aromaattisen sitrusmainen viitta
kokonaisuuden yllä kuitenkin leijuu ja se osuu hienosti yhteen mausteisen
hiivaisuuden kanssa. TAP5:n sfääreissä ei kuitenkaan liikuta, mutta harvoin
sinne saakka ylletäänkään. Mielestäni tämä on toimiva ja kauniin tasapainoinen
esitys. Mallaspuolta voisi kuvailla jämäkäksi, hieman makeutta antavaksi.
Maultaan olut hieman suoraviivaisempi, edelleen aromaattinen
muttei tuoksun volyymissä kuitenkaan. Sitrusgreippistä, hieman ruohoisen
yrttistä menoa yhdistettynä hefehiivaiseen (voi jestas mikä sana)
mausteisuuteen – erittäin toimivaa menoa. Jälkipotkussaan kirpakan pureva,
rungossaan vaalean vehnäinen, yleisilmeen ollessa kuivaan päin melko vahvasti
taittuva. Suoraviivaisuus kieltämättä toimii ja tästä hieman pliisuksi
mielletystä kuvauksesta huolimatta maussa on miellyttävää syvyyttä sekä ennen
kaikkea voimakkuutta. Vahvuuden voisi luulla olevan korkeampi – tämä on kehu,
sillä alkoholia ei mausta löydy. Tuntumaltaan sopivan muhkea, silti ”vaalean
kevyt” ja vehnäisen täyteläinen…
Tuomio: TAP5:een verraten ehkä suoraviivainen, mutta makujen
tasapainoisuudessa ja runsaudessa tarinan edukseen kääntävä, varsin puhutteleva
humalavehnä. Laadukas, varma ja oikein kehuttava.
Pisteet: 37/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti