Pikavisiitti Tallinnaan

Vapaa Eurooppa ja sen antimet...

Tulipa olutkellaristikin piipahdettua Tallinnan puolella haistelemassa vapaan Euroopan tuulia. Edellisvisiitistä lienee kulunut jo viitisentoista vuotta, joten johan tuo oli aikakin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut suoranainen lomamatka, joten vapaa-aika kaupungin olut-, kulttuuri- ja olutkulttuuritarjonnan tutkailemiseen jäi melko vaatimattomaksi. Jotain kuitenkin ehti nuuskimaan ja ihan kohtalaisen paikalliscraft-sortimentin sain kotiini kannettua.

Helsingin Länsisatama ja Tallink M/S Star

Matkaan lähdettiin Helsingin Länsisatamasta, jossa alati kasvavia matkustajamääriä palvelemaan rakennettu kakkosterminaali koreili keväänjälkeistä tuoreuttaan. Aulabaarissa valikoima oli varsin bulkkilinjaista, muutamille kauppatsekeillä ja Brooklynin väreillä ryyditettynä.

Länsisataman paras anti... on sen arkkitehtuuri. Ihan jees oluttakin saa.

Starilla en valikoimaa varsinaisesti käynyt edes tutkimassa, mutta buffetiksi kutsutun syöttölän maksullisessa valikoimassa näkyi olevan jokunen olut Põhjalalta, Pühastelta, Ballast Pointilta ja BrewDogilta. Ei mitään ennennäkemätöntä, mutta jotain kumminkin.

Kaubamaja, Viru Keskus

Jo etukäteen oli tiedossa, ettei Sorin väen suosittelemiin Uba & Humaliin taikka SIPiin ollut mahdollista ehtiä. Päävaihtoehdoiksi olikin aikataulusyistä jäänyt Stockmannin (käsittääkseni) ihan näppärä tarjonta tai sitten sataman D-terminaalin läheisyydessä, SuperAlkon takana sijaitseva hieman paremman valikoiman AlkoStock. Suunnitelmat kuitenkin elivät ja edellä mainitut kohteet jäivät kokonaan käymättä.

 

 

Hotellin viereisen Viru Keskuksen merkkiliikkeiden alapuolelta löytyi nimittäin ihan kohtalaisen valikoiman tarjonnut Kaubamajan keskustamarketti, josta ostoksia ehti hieman paremmin aamusella hakemaan. Hyllyssä oli paljon virolaisten pienpanimoiden tuotteita sekä perusvarmoja belgejä, muutamilla muilla vaihtoehdoilla terästettynä. Hintatasoa en sinällään hirveästi tuijotellut, mutta ainakin Amagerin tuotteet huitelivat päälle seitsemässä eurossa virolaisten ollessa parin-kolmen euron pinnassa. Belgit virolaisten kanssa kutakuinkin samalla viivalla, mutta poikkeuksia löytyi puolin jos toisinkin.

Illallinen vanhassa kaupungissa

Raatihuoneentori

Tallinnan ilta hämärtyi jo hyvissä ajoin ja myöhemmin saatiin myös marraskuun taikaa henkivä rankkasadekin. Raatihuoneentorille (Raekoja Platts) pystytetyn joulutorin tunnelma kuitenkin lämmitti mieltä, eikä siihen tarvittu edes myyntikojujen höyryäviä glühweinejä. Tunnelma ja puitteet osuivat hienosti yhteen ja menoa olisi mieluusti seuraillut pidemminkin aikaa.

Ohjelmassa oli kuitenkin ohjatun toiminnan ”huipentuma”, torin kellariravintolassa ”nautitun” illallisen muodossa. Ruokapuolesta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta kolmen oluen valikoimasta ruokajuomaksi valitsemani Karksi Must Nunn yllätti positiivisesti:

Karksi Must Nunn
6,0% / Dunkel
Pisteet: 35/50

Kuusiprosenttinen, nykyään A. Le Coqin kautta Olvin alaisuuteen kuuluvan AS Karnen tumma lager on toki suhteellisen helposti lähestyttävä, mutta myös makeahkon limppuinen, paahtuneen maltainen ja hivenen siirappinen olut melko syvällä makumaailmalla varustettuna, kuten pikamuistiinpanoihini kirjoitin. Mielestäni helposti Ratebeer-arvioitaan parempi olut kaikessa tasapainoisuudessaan ja maltaisuudessaan.

Illallisen jälkeen tarjoutui hyvä tilaisuus tutusta kaupungin tarjontaan hieman paremmin. Kaatosade teki valinnasta helpon ja katosin kaikessa hiljaisuudessa syvemmälle vanhojen talojen varjostamien kujien syövereihin:

Tallinnan takakujissa on oma viehätyksensä.

Koht

Ravintelin takakujilta löytyikin sopivasti jo ennakkoon kartalle nostettu Koht, jonka oven kahvaan olin varovaisesti toivonut pääseväni tarttumaan. Sekä kauppa että baari kiinnostivat, mutta tällä kertaa aikaa jäi vain toiselle puoliskolle, sillä kello oli tässä vaiheessa jo hieman yli kymmenen, eikä olutpuotiin ei enää ollut asiaa.

Tunnelmallinen Koht

Hämärä porttikongi löytyi kuitenkin vaivattomasti ja pieni puinen ovi johdatteli sisemmälle olohuonemaiseen, tiivistunnelmaiseen olutravintolaan, jossa loppuilta sitten vierähtikin. Alkujaan ajatus oli oikeastaan piipahtaa vain yhdellä ja suunnata siitä sitten vielä parin välietapin kautta yöunille. Paikan olutvalikoima kuitenkin tarjosi paljon maisteltavaa, mutta erityisen hyvän istuskelupaikan Kohtista teki viihtyisään ympäristöön etsiytyneet kanssamaistelijat. Ei tarvinnut laumasta irrottautuneen humalanmetsästäjän yksin istuskella. Seuraan liittyi aluksi herrasmiesmäinen lohjalaistrio ja loppuaika meni takan ääressä muutaman paikallisen kanssa höpötellessä. Välitön meininki, just kiva.

Ja löytyi sitä humalaakin! Baarin kaapeissa oli paljon tuttuja tuotteita sekä maistettujen että maistamattomien kokemusten maailmasta. Tarjolla oli myös iso liuta itselleni kokonaan uudennäköisiä oluita, joita päätin arpomalla lähteä kokeilemaan. Pitäisi varmaan laittaa lotto vetämään, sillä osumatarkkuus oli hämmentävän hyvä!

Valikoin kaapista peräjälkeen kaksi värikästä ja jännän näköistä tölkkiä, koska ne näyttivät kovin kutsuvilta ja raikkailta tapauksilta. Olin kuin ehytläinen stereotypia teini-ikäisestä limuviinahyllyn äärellä. Mutta eihän tuommoinen purkki voi mitään muuta kuin tinkimätöntä kräftiä sisältää? Eihän? No ei.

Supersonic ja Tasty Juice ovat molemmat norjalaisen Lervigin käsialaa – rehtejä ja sameita, trooppisen muhevia humalapommeja kumpikin. Hinta huiteli hieman päälle kymmenessä eurossa kappaleelta eli selvästi perustasoa korkeammalla. Illan viimeiseksi jäänyt, venäläistaustaisen olutkonossöörin suosittelema puolalaisbalttiportteri nimittäin kustansi alle puolet tuosta.

Lervig Tasty Juice

Lervig Tasty Juice India Pale Ale / 6,0%

Pisteet: 39/50

---

Samea, mehumaisen keltainen. Tuoksu on tuhdin greippinen. Kuorta, hedelmälihaa ja mehua löytyy mukavasti. Vähän havua, samoin vaaleaa tropiikin hedelmää.

Maku on kuin appelsiinimaustettua greippimehua nauttisi. On siinä kevyttä havua mukana, samoin trooppisempaa taustahedelmääkin. Katkero on suht kevyttä, greipinsävyistä, mutta keskirunsasta korkeintaan. Hyvin maukas.

Aromaattinen, samea, monipuolisen hedelmäinen ja greippinen. NEIPA? Jep, sitä se on.

Lervig Supersonic

Double IPA / 8,5%

Pisteet: 41/50

---

Sameaa tämäkin. Kaunis vaahto, vaalea ulkomuoto. Nätti. Tuoksu on edellistä aromaattisempi. Edelleen kypsän greippinen, mandariininen ja vaalean trooppinen.

Maku on hedelmäisempi. Edelleen greippinen, satsumaa, yleistä tropiikin mehukkuutta. Peräkärry on kevyt, mutta kuitenkin kohtalaisesti greippistä rutistusta loppuun tarjoava. Edellistä mehumaisempi, mutta myös monipuolisempi ja ehkä lopulta purevampikin, vaikka runsaampi olemus vähän hämääkin. Hemmetin hyvä.

Kingpin Angel of Temptation

Imperial Baltic Porter / 9,6%
Pisteet: 38/50
---

Hyvin maltainen, paahtuneen leipäinen ja kuivahedelmäinen makeakin. Kahvinen paahteisuus ja suklaa korostuvat lämmön myötä ja mukana on myös pientä alkoholin punakkuuttakin. Hidas, syvä ja nautinnollinen. Kelpasi mainiosti takan ääressä nautiskeluun.

Tallinnan D-terminaali ja Tallink M/S Megastar

Aamulla ei juuri muuta ehtinyt, kuin kipaista parit tuliaiset matkaan ja noukkia Kaubamajasta parit oluet mukaan. Reisiterminal D:n aulat tuli kuljettua sivuille vilkuilematta läpi, mutta Tax Freen puolelle tein äkillisen koukkauksen muutaman yksittäisputelin nähtyäni. Toistakymmentä virolaista pienpanimo-olutta, muutama maistelusetti laseineen ja kourallinen perusbelgejä ja sen sellaisia. Kaksi Lehen NEIPAa ostin laukun täytteeksi.

D-terminaalin porttien sisäpuolella on tällainen olutvalikoima.

Paluulaiva oli Staria muutamaa aikakautta tuoreempi laitos ja Tax Freen kiertely jatkui silläkin saralla. Viskien ja portviinien valikoimaa tuli noviisin ottein tavailtua läpi, mutta ostopäätös jäi lopulta tekemättä. Ensimmäisiä oli tarjolla useampiakin, mutta portteja löytyi vain kourallinen. 

Olutpuoli oli melko vaatimaton, mutta kyllä sieltä kaksi pulloa silti tuli kotiutettua. Muuta sälää eksyi koriin sitten sitäkin enemmän, mutta mitä kanssamatkalaisten ostoksia katselin, niin pääsin melko vähällä. Aikaahan tuossa hyvin tappaa ja Megastarin puodissa riittää ihan riittävästi kierreltävääkin.

Megastarin ison puodin oluet ovat salkkutavaraa lukuunottamatta tässä.

Ja tässä.

Kokonaisuutena Tallinna jätti erittäin positiivisen kuvan itsestään ja uusintareissua pitäisi suunnitella jo lähitulevaisuuteen. Kaupunkiin olisi kiva palata ihan ajan kanssa ja kiertää myös nuo laadukkaamman pään olutpuodit siinä samalla läpi. Haba Kohvin kahvia toin myös tullessani ja hyvää on sekin. Paljon jäi ihmeteltävää, mutta onneksi edes Koht tuli koettua. Sinne menisin mieluusti uudestaankin...

Alta vielä lyhyt vironkielen kurssi ja muistutus käytöstävoista sekä vanhan kaupungin seiniltä bongattu vinkki marraskuisiin sääoloihin varustautumisesta.

Tugevas joobes ei hommista tule mitään.

Tällekin olisi ollut matkalla taas käyttöä.