Fiskarsin Pikku Pässi

Fiskarsin Pikku Pässi

• Tyyli: Dunkler Bock
• Alk.%: 6,6
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Pikku Pässi puksutteli Fiskarsissa 1800-luvun lopulla ja on kuljettanut kyydissään mm. rautaa, työntekijöitä sekä ruukkilaisten palkkakirstua. Nyt pässi on eläkkeellä ja ihailtavana meidän kylän raitin varrella. Tämä rukiilla ryyditetty bock käy mausteisten makkaroiden ja sauerkrautin kaveriksi, ja sopii nautittavaksi hyvin myös sellaisenaan!

Fiskarsin Panimon rukiinen pässiolut, rye dunkler bock, löytyy par’aikaa Alkon valikoimista. Ruukkikylän sympaattisen pikkuveturin tarinaa kertova olut on pakattu panimon uusiin, kolmanneslitraisiin pulloihin, jotka muotoilunsa ja etikettitaiteen ansiosta näyttävät ihastuttavan pikkuruisilta. Tykkään tästä muotokielestä kovasti.

Pikku Pässi valtasi aiemmin myös kotikaupunkini Explosive Barin hanat, mutten itse paikalle ennättänyt. Blogikollega Rolle ikuisti tilaisuuden ravintolan kotisivuille, joilta löytyy myös Rollen luonnehdintoja paikalla tarjoiltavista oluista laajemminkin. Kannattaa kurkata. Rollen tekstitys antaa myös vastauksen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen: missä on Katajan Kuiske? No, se ei tällä hetkellä ole valmistettavien oluiden listalla ja Pikku Pässi käytännössä paikkaa rukiin mentävän aukon panimon tuotelistauksessa. Hyvä niin, mutta kyllähän sitä katajaista vain niin mieluusti myös tarjolle ottaisi.

No, rukiin osuus Pässistä on noin 15-prosentin luokkaa, mikä tuntuu myös makunystyröissä. Ei liikaa, vaan tunnelmaa sopivasti ylevöittäen ja rustiikkisen maalaismaiseman mielikuviin maalaten. Oluen rukiinen lataus on saatu aikaan kotikeittiöstä tutun Tuoppi-kotikaljamaltaan voimin, mikä oluen lisäksi sopii hienosti myös rukiisten limppujen sekä saaristolaisleivän valmistukseen…

Alkuperäisestä Pikku Pässistä vielä sen verran, että kyseessä on Suomen vanhin kapearaiteinen höyryveturi, joka liikennöi Fiskarsin ruukin ja Pohjankurun välillä vuosina 1891-1952. Tuon jälkeen se palveli vielä Åminneforsissa, mistä tie vei lopulta Martinlaitoksen romukasaan. Sieltä Pikku Pässi pelastettiin Fiskarsin museolle vuonna 1959, joskin se jatkoi eloaan säiden armoilla aina viime vuoteen saakka. Nyt veturivanhus olisi kuitenkin aikomus kunnostaa entisaikojen loistoonsa. Arvostettava päämäärä. Mutta se niistä sivuraiteista, sillä oluestahan täällä olisi tarkoitus tarinoida.

Fiskarsin Pikku Pässi

Punertava, ruskea ja sameahko olut vaalealla vaahdolla. Tummahkon maltainen tuoksu omaa leipäisiä piirteitä sekä kevyttä rouheisuutta rukiisen kosketuksen maalatessa taustalle maalaismaisemaa. Hentoa siirappia, kuivempaa mausteisuutta. Varsin kiva, ei järin syvä tosin, mutta turha kovuus kuitenkin vältetään.

Maku tarjoaa samoja tunnelmia ja hieman lisäsyvyyttä sekä ponnekkuutta. Tummahkossa maltaassa on nyt selkeämpää limppua, siihen kytkeytyvää siirappisuutta sekä rustiikkista rukiisuutta. Paikoin löytyy leivosmaisiakin piirteitä, mutta kuiva mausteisuus sekä kohtalaisen pureva yrttisyys piilottavat sen melko tehokkaasti. Jälkimaussa on lisää yrttiä, kevyttä kukanvartta sekä mausteita, mutta mallasta voisi olla enemmänkin. Lopetus jääkin hieman kovaksi, joskin lämpö sitä hiljalleen syventääkin. No lopulta loppukin tasoittuu ja tasapainottaa tunnelman oivallisesti. Ruis on esillä mukavissa määrin muttei dominoiden, vaikka selkeän leimansa makuun antaakin. Toimiva kokonaisuus.

Tuomio: Maistuva, rukiinen bock.

Pisteet: 35/50