Päijänne-menu

Menu Päijänteen rantaviivoja mukaillen?
(kuva: visitpaijanne.fi)

Päijänne-menu, mikä se sellainen on? Ei kai sille mitään virallista määritelmää ole olemassakaan, mutta ajatus pulpahti mieleeni eräänä aamuna: miksei jokin ravintola tarjoaisi vaikkapa viiden tai kuuden ruokalajin annoskokonaisuutta, joka rakentuu Päijänteen ja sen ympäristön raaka-aineiden ympärille.

Oikeastaan idea lähti liikkeelle ajatuksesta saman alueen juomatuottajien tarjontaan luottavista olut- ja viiniseteistä, joita illallisensa kylkeen voisi ravintolassa tilata. Tekijöitähän ei suuren järven rantamilla tungokseksi asti riitä, mutta silti niin viini- kuin olutpuolikin olisi helposti katettavissa. Toki ajatuksen idea syventyisi ja järkevöityisi, mikäli ruokapuolikin noudattelisi samaa määritelmää.

Lautaselle?

Eli… Järvikalahan olisi itsestään selvä raaka-aineaitta, jota menun tulisi melko laajasti hyödyntää. Voisi jopa harkita, että listoja olisi valittavana kaksi: toinen järven antimille, toinen sen rantojen tarjoamisille. Päijänteessä elää kolmisenkymmentä kalalajia sekä mm. täplärapuja. Maallinen tarjonta sen sijaan vaihtelee sen mukaan, kuinka kauaksi rantaviivasta halutaan mennä. Tarjonta on joka tapauksessa monipuolista ja ohjenuorana voisi toimia kyseisen järven kanssa rantaviivaa omaavien kuntien alueet. Näin mukaan saataisiin leivonmäkeläisen Jukolan Juuston herkut sekä juustolan isännän sahtivierre.

Järvestä siis ahventa, muikkua, kuoretta ja madetta, rannoilta eri tilojen ylämaankarjaa sun muuta rotulihaa, karitsaa ja riistaa sekä vihreitä arvoja, kuten härkäpapuja, villiyrttejä ja perinteisiä pellonantimia. Vaihtoehtoja pelkästään pohjoispäässä on lukuisia eikä tarjonta tiettävästi kapene eteläpuolisellakaan alueella.

Luonnonantimia ja maaseudun helmiä alueen yrittäjien palstoilta ja luonnosta.

 

Laseihin?

Juomatuottajien lista onkin sitten helposti koostettavissa. Oluellisesta annista vastaavat jyväksyläläinen, tilausoluitakin mieluusti rakenteleva HIISI sekä Vääksyn kananavan tuntumassa vaikuttava Kanavan Panimo. Molemmat vakuuttavia alan osaajia.

Viinisettiä sen sijaan voisi rakentaa jämsäläisen Uusi-Yijälän Viinitilan sekä Kalkkisten palkitun Pihamaan Viinitilan makujen ympärille. Uusi-Yijälän pienimuotoinen viinituotanto keskittyy kokonaan tilaviinien valmistukseen, mutta Pihamaan katalogista voisi nostaa esiin myös esimerkiksi alkumaljaksi sopivia kuohuviinejä, jälkiruokia tapailevia likööreitä sekä ruokahalua herätteleviä tisleitä, kuten mansikkapontikkaa. Pihamaan limonadeista, mehuista ja kuohujuomista saisi kasaan myös alkoholittomia vaihtoehtoja. Tilan aidot siiderit sopisivat myös olutlistan elävöittäjiksi.

Pienpanimoinnostuksen lomassa kasvanut pienpaahtimotoimintakin kannattaa huomioida, sillä jo Jyväskylästäkin löytyy kaksi paikallispaahtimoa: Paahtimo Papu ja Punainen Kirahvi, jotka tarjoavat hyviä vaihtoehtoja jälkiruokapöytään.

Päijänteen vaikutuspiiriä hieman venyttämällä mukaan saataisiin myös Lahden Teerenpeli oluineen, tislaamotuotteineen ja siidereineen… En pistäisi tätä laajennusmahdollisuutta lainkaan pahana asiana.

HIISIn suolainen kesäherkku makeavetisen järven rannalla.

Missä sitten?

Siinäpä onkin hyvä kysymys. Itse tietty liputtaisin jyväskyläläisravintoloiden puolesta ihan jo oman sijaintini takia, mutta myös väestömäärän vuoksi. Kesäaikaan joku pienempikin kuntakeskus varmasti toimisi ja miksei jonkinlainen maakuntavetoinen pop up –ravintolakin voisi ajatusta kehittää.

Jyväskylästä mieleen tulisivat lähiruoan kanssa muutoinkin hyvää työtä tekevä Harmooni sekä Vesilinna. Myös Himoksen alueen ravintoloille ajatus voisi sopia sesonkiaikaan hyvin, etenkin kun Uusi-Yijäläkin siinä kyljessä sijaitsee. Viinitilan oma Patapirtti-ravintola oli listallani myös.

Sellaisia ajatelmia näin orastavan talven porteilla… Jatketaan makustelua ja annetaan ideoiden muhia.