BrewDog Mix Tape 8

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 14,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Etiketissä ei tekstillä mässäillä...

Komean näköinen on skottipanimon tämänkertainen pakkaus aina pahvilootan ulkomuotoa myöten! Etikettitaide on mm. Old World IPAllekin hauskan ilmeen antaneen Johanna Basfordin kynästä – hänhän on taiteillut Brew Dogille kourallisen muutakin designia aina etiketeistä erinäisiin materiaaleihin.

Mutta mitäs se Mixtape sitten itseasiassa onkaan? ”An epic fusion of age old Belgian tradition, American new wave brewing and the world of Scotch whisky”- siitä sanotaan. Eli Ratebeerin American Strong Ale-määritelmä ei välttämättä kuvastakaan koko paketin sisältöä, joskaan parempaankaan tyylinhakuun en ehkä uskalla itsekseni lähteä. Belgialaista olutperinnettä, jenkeiltä vähän uuden aallon glooriaa ja pienenä lisänä skottiviskien hekumaa – kuulostaa mielenkiintoiselta, kuulostaa BrewDogilta... Vinkeä pullo kätkeekin sisäänsä kahden tynnyrikypsytellyn oluen sekoituksen – toinen puolisko on vahvemmin humaloitua, belgian henkeä sekoitukseen tuomaa tripeliä ja toinen puoli on sitten modernimpaa tripla-IPAa. Molemmat oluet ovat kypsyneet kaikessa rauhassa viskitynnyreissä, yhteensä lähes kahden vuoden ajan. Pitkän odotuksen jälkeen oluet on sitten sekoitettu yhdeksi, mahtipontiseksi olutkokonaisuudeksi, jota panimon panimomestari Stewart Bowman kuvailee vuolain sanankääntein ”fucking complex”.

Mixed tape on the table...

Belgipuolelta sekoitus saa maanläheistä, kuivakampaa kaikua TIPAn (triple india pale ale) tuodessa joukkoon laivalastillisen hedelmäistä imelyyttä, luonnon omaa nektariinia. Tynnyrikypsytys luo kokonaisuuteen lopullisen silauksen vapauttamalla oluisiin vaniljan sekä kookospähkinän henkeä. Humalalajikkeiksi ilmoitetaan Columbus, Centennial, Cascade sekä Simcoe. Kovinkaan raikasta tapausta tämä tuskin yrittää esittää, joten päädyin odottelemaan sopivan rauhallista tilaisuutta pitkäjänteiseen nautiskeluun…

BrewDog Mix Tape 8

Kaunis, ruskean metallinen olut, joka vaahtoaa ihan kohtalaisen runsaasti ja kauniisti. Tuoksu on monipuolinen, runsas ja miellyttävän syvä. Tuoksun pääteema on karamellinen makeus eri muodoissa – siinä sekoittuvat tumma toffee, paahtunut siirappisuus sekä intiaanisokeri. Joukossa on myös punaista marjaisuutta, mutta myös tietyllä tapaa vihertävää hedelmäisyyttäkin – humalointi on läsnä havuisen terävänä, myös hentoista appelsiinin kuorta ilmassa leijuu. Pääosassa on kuitenkin mainittu pinttynyt makeus, jonka seurana etujoukoissa seisoo kuivattu hedelmäisyys rusinan vivahtein. Onpa mukana hentoa vaniljaisuutta sekä ripaus yrttistä suoraviivaisuuttakin.

Maku noudattaa tuoksun osoittamaa linjaa… Makua riittää, se on monisyinen ja runsas. Imeltynyt, hieman paahtuneen siirappinen makeus on edelleen voimakasta, mutta tuoksusta poiketen matkasta on karissut pois karamellin viitteet – intiaanisokeria siitä vielä löytyy. Pinttynyt, suuta jopa karhentava makeus saa vahvimmaksi kaverikseen tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä henkivän, osin kuivankin rusinaisuuden sekä tuntua raa’entavan yrttisen vivahteen. Katkerot purevat luonnollisesti maun loppupuoliskolla mäntyisin teesein, joskin puumaistakin otetta siitä löytyy. Vahvuus, makumaailman monet viitteet sekä kohtalainen alkoholin lämpö muuttavat olutkokemuksen muistuttamaan pikemminkin portviinin tai konjakin nautiskelua – viskinenkin aromi makeuden takaa löytyy, muttei ole ensimmäisenä verrokkina mielessä.

Liikkeiltään Mixtape on hidas, hieman tahmaava ja hyvällä tapaa tasapaksu. Maut ja muu kokonaisuus ovat niin tasapainossa, kuin näin vahvassa ja varsin sekavillakin valmistusmenetelmillä tuotetussa oluessa voi vain olla. Hitaasti nautittava, talvipakkasilla oivasti lämpöä ja riittävää makuisuutta tarjoava olut, joka sopii paremmin juhlaan kuin arkeen tuhlattavaksi. Nauti hitaasti – yksin tai kaverin kanssa…

Pisteet: 38/50