Boon Framboise

• Tyyli: Lambic - Framboise
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Brouwerij F. Boon, Lembeek, Belgia

Siitä alkaa olemaan jo puolitoista vuotta kun Alkon valikoimiin saapui tyyliltään melko kutkuttavaltakin kuulostava vadelma lambic belgialaisesta Lembeekin kylästä. Ilmeisesti koko lambic-tyyli on nimensä tuon kylän nimen mukaan aikoinaan saanut… Pullo tulikin hankittua jo hyvän aikaa sitten, mutta sopivaa hetkeä sen avaamiselle joutuikin sitten odottelemaan hyvän tovin. Panimo kuitenkin suosittelee nauttimaan oluen mahdollisimman tuoreeltaan – ”Drink it when it is young”, kertovat sen nettisivut.

Pullon kaulassa toki on vuosiluku 2009, mutta se tällä kertaa tarkoittaa tekstin (oogst . recolte . crop) mukaan sadonkorjuuvuotta. Samaiset sivut kertovat, että jokaista olutlitraa kohden tynnyriin on lisätty yli 300g tuoreita vadelmia, mutta Alkon ilmoittama määrä näyttäisi olevan noin 50g vähemmän (250g/l). Joka tapauksessa se on valmistettu täysin ilman lisä- ja makeutusaineita – maustettu vain tuoreilla marjoilla kuten asiaan kuuluukin! Boonin Framboisea valmistetaan vain muutamana viikkona vuodessa – pelkästään kesäaikaan

Panimon tarina alkaa vuodesta 1680 jolloin J. B. Claes osti paikallisen maatilan ja perusti sen yhteyteen panimon sekä tislaamon – panimo kulkikin pitkään nimellä Brasserie de Saint Roch, joskin vuosien varrella omistajat ja nimetkin ovat jokuseen kertaan ehtineet vaihtumaan. Nykyiseen muotoon panimo ja sen nimi muuntautui vuonna 1975 Frank Boonin hankittua sen omistukseensa, mutta lambicien valmistus paikalla periytyy jo pitkän ajan takaa aiemmilta omistajilta. Frankin omistuksessa panimo oli kuitenkin eturintamassa palauttamassa vadelmalambicien valmistusperinnettä henkiin 1976. Nykyisin Boon on osa suurempaa Palm Breweries-ketjua. Lambicit maistuvat aina ja ainakin Cantillonin vadelmaunelma maittoi todella hyvin!

Boon Framboise

Tummahkon mansikkamehun värinen, nopeasti katoavaa, vaaleanpunaista vaahtoa kohtalaisesti muodostava vadelmaunelma. Tuoksultaan suhteellisen voimakas, hyvin imelän vadelmainen – ehkä myös mansikkamehutiivesteenomaista aromia löytyy. Kyllähän tästä huokuu hellepäivä vattupusikossa – tuo tuttu ämpärin pohjalle liiskaantuneiden vadelmien imelän makeaa aromi hienoisella käymisen alkuvivahteella. Hennosti on joukossa jotain vihreää, ehkä pusikossa rymytessä joukkoon tipahtaneita lehtiä. Harmillisesti imeltynyt maku ei juuri muuta tarjoa, hieman jo mielissäni makustelin happaman vadelmaista talliaromia, mutta sain tällä kertaa pettyä. Hassun hilloinenhan tämä lähinnä on…

Maku ei suurta muutosta tuoksun imelään suudelmaan tuo, mutta jotain särmää sentään löytyy. Sellainen makeamman sorttinen vadelmaisuus painiskelee esanssisemman mansikkamehun kanssa vallasta, mutta taustalta löytyy myös ripaus tammista, hieman rotia tuovaa jyhkeyttä. Talli, marjaisuuden hapan puoli ja maanläheinen tasapaino loistavat valitettavasti poissaolollaan, joten edelleen varsin makeissa vesissä seilataan.

No on sitä punaista happamuutta ripaus maun loppupuoliskolla ja se oikeastaan pelastaa tilannetta jonkin verran. Lopputulema ei kuitenkaan ole kovin lambicmainen, pikemminkin jokseenkin sokeroitu, hieman taitettu hedelmäjuoma. Suuhun jää kevyen nahkea, makeuden kuivaama kerrostuma, jonka viestissä kaikuu hentoinen puinen yrttisyys. Voimakasta se ei ole ja jääkin osin omaan arvoonsa.

Entä onko tästä sitten yhtään mihinkään? Kyllähän tämä varmasti paikkansa täyttää, mikäli sen vain onnistuu keksimään. Itselleni jää varmasti kertaostoksi, vaikkei ihan mieluusti pullollisen maistelikin. Ei kovin lambicmaiseksi lambikiksi ihan ok suoritus, jolle en itse vain keksi oikein paikkaa.

Pisteet: 33/50