keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Struise Tsjeeses


Vahva, talvikauteen suunnattu vaalea belgiolut Struiselta. Sitä on kypsytelty kahdeksan kuukauden ajan erinäisten ”kivellisten” hedelmien kanssa ja joukkoon on talvitunnelman luomiseksi lisätty myös nimeltä mainitsemattomia mausteita. Panimomestari Urbain Coutteau tokaisee kuulemma aina Tsjeesestä nauttiessaan: ” Tsjeeses, what a beer", ehkä sinunkin pitäisi. Oluen nimessä onkin kyse enempikin ylistävästä huudahduksesta kuin julkeasta kiroamisesta. Kieltämättä vinhan etiketin kerrotaan syntyneen Urbainin kynästä eräänä päivänä, jolloin hän oli nauttinut pari Tsjeesestä liikaa – sehän on kuin aidon taiteilijan tekemä siis! En tiedä kuvaako etiketissä tonttulakki päässään kaksiviikkoisella tripillä oleva pitkätukka sitten erään varsin moninaisesti tulkitun kirjan päähenkilöä vai ketä, mutta se on varmaa, ettei olut jää hyllystä huomaamatta! Ääntämisohjeet löytyvät vielä alta:

“We have had already many discussions around the pronounciation of "Tsjeeses". Very close would be that you say "cheeses" or cheese in plural.”

Struise Tsjeeses
Kuparinen, hieman rusehtava olut pyrkii pullosta korkeuksiin välittömästi avaamisen jälkeen. Tilanne kuitenkin tasoittuu nopeasti ja lasiin saadaan pääosa kevyen sameasta sisällöstä. Ensivaikutelma tuoksusta on alkoholin värittämä, mutta tarkemmin nuuhkiessa esiin nousee onneksi muutakin sisältöä – hieman tunkkaiseksi vaikutelma kuitenkin jää. Hennon karamellista, osin leipäistä makeutta henkivä mallaspohja on sävyltään tummahkoa. Alkoholi lämmittää, mutta myös kuivattu hedelmäisyys tuo yhdessä miellyttävän, hiivasta nousevan mausteisuuden kanssa talvista tuntumaa tuoksuun. Myös hentoa marjaisuutta löytyy… Talvista puutarhaa tutkitaan ikkunan läpi myös maun puolella. Alkoholi puskee lämpöä etenkin maun jälkipuoliskolla, jossa myös kuivahko mausteisuus on voimakkaimmillaan. Keskitummaa karamellisuutta, kypsää sekä kuivattua hedelmäisyyttä, lopussa myös yrttistä potkua sekä marjaisaa happamuutta. Appelsiinin kuorta, kuivattua aprikoosia ja jonkin verran rusinaa – näistä lähtee sopan juuri etenemään. Kuten sanottua, talveen sopiva tunnelman lämmittäjä, joka jättää suuhun varsin kuivan tuntuman – alkoholin piston… Hidasta nautittavaa, josta kiinni saadakseen joutuu syventymään hetkeksi, äkkinäiseltä jää makujen vivahteikkuus huomaamatta lämmön lähteen alta. Ei lajinsa huippu, mutta oikein pätevää tekemistä kuitenkin. Belgihörhö-varaus suositukseen!

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti