- Tyyli: Brown Ale
- Alk.%: 4,5
- Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi
Bryggeri on siis pääkaupunkimme tuorein toimija oluen
saralla sen avattua ovensa tämän vuoden keväällä. Paria panimon olutta olenkin
jo ehtinyt maistamaan, kiitos siitä kuuluu uskollisille kuriireilleni Helsingin
päässä. Tällä kertaa myös hovikokin roolia täyttävä ystäväni Lauri nouti
minulle pullollisen tätä ”vintage-brown alea”, Husaaria, jonka hän omakätisesti
minulle toimitti kellarin pimeyteen. Myöhemmin tosin huomasin, että löytyisihän
tuota ihan hyvällä laajuudella myös Jyväskylän ruokakauppojenkin hyllyistä. Ei
se mitään, se on vain positiivista että olut liikkuu ja tarjontaa on!
Vaikka Bryggeri onkin panimona varsin tuore, ei voida
Husaarista sanoa samaa. Sen juuret juontavat nimittäin 20-vuoden taakse
Lappeenrantaan. 2010-luvun Husaari onkin valmistettu alkuperäisellä reseptillä
Rakuuna Oluen kaksikymmenvuotistaipaleen kunniaksi – hiivakantakin on sitä
alkuperäistä, sillä VTT on säilönyt sitä pankissaan vuodesta 1994 lähtien!
Erona alkuperäiseen on tällä kertaa suodattamattomuus, alkuperäisen Husaarin
ollessa suodatetun kirkas. Bryggerin panimomestari Mathias Hüffner sai VTT:ltä
270g hiivaa ja hän yöpyikin sen kanssa panimolla varmistaakseen, että sen
kasvatuksesta saataisiin riittävä määrä oluen valmistukseen. Itse
valmistuksessa hänellä oli apunaan Husaari-oluen alku-äiti, panimomestari
Pirkko Näätänen. Husaaria valmistettiin nyt 3000-litraa ja siitä valtaosa
levisikin pullotavarana kauppojen hyllyihin.
Oluen nimi viittaa sukulaiskielemme unkarin sanoista Husz (20) ja aR (palkka) polveutuvaan sanaan, joka on kevyen ratsuväen
sotilaista käytetty nimitys. Husaareita on ollut Euroopan armeijoissa
1400-luvulta lähtien. Kuten nimikin, on myös näiden ”ammatinharjoittajienkin”
juuret Unkarissa, sillä 1458 kuningas Matias Corvinus määräsi kahdenkymmenen
aatelisen puolustusjoukkoihin turkkilaisia valloittajia vastaan. Mongoleista ja
pustan hevosmiehistä vaikutteita saaneiden husaarien pääaseena oli yleensä
sapeli ja he olivat varsin taitavia ratsastajia. Alun perin siis
eliittiratsuväkeä tarkoittanut termi muuntautui myöhemmin kattamaan myös
muitakin kuin vain Unkarin kevyen ratsuväen sotilaita.
Husaari 20-vuotisjuhlaolut |
Rusehtava, punaiseen taittuva olut melko niukalla vaahdolla.
Tuoksusta löytyy tummahkon leipäistä, makeahkoa maltaisuutta sekä kohtalaisesti
pähkinäistä kuivuutta. Ruskeaa tunnelmaa leikkaa ruohoinen, joskin melko mieto
humalan puraisu. Tuoksu johdattelee makua hyvin pitkän matkaa. Maltaisuus tosin
nostaa volyymiaan pari pykälää, mutta menettää myös hieman limppuista
makeuttaan. Maltaaseen mukavasti painottuva, hieman pähkinäinen ja tuoksun
tapaan ruskean syksyinen makumaailma on ryyditetty loppuunsa ihan mukavalla
ruohoisella humalan purennalla. Rehti, tuntumaltaan ehkä vähän kevyt, silti
oiva kumppani konstailemattomampaan pimeän vuodenajan viettoon – ruokapöydässä
lienee melko ässä. Britteihin matkaavat ajatukseni hienoisen rukiin tuntuman
kera. Hyvää tekemistä ja tunnelmaa huokuva, miellyttävän maltainen –
positiivinen kokemus kaikin puolin.
Pisteet: 34/50
Oppaassa kertoo tyyliksi Amber Ale ja tuossa kuvassasikin näyttää punertavalta. Mutta onko tämä silti Brown Ale vai? Itse en ole kyseistä olutta juonut, siksi vain kysyn.
VastaaPoistaMoi, hyvä huomio, en ollutkaan tuota edes tarkastanut
VastaaPoistaPääsääntöisesti otan tyylit ratebeeristä, jossa tämänkin kohdalla on tuo brown ale. Kuva myös hieman hämää punakkuudellaan johtuen kynttilävalaistuksesta - enemmän ruskea se oikeasti on. Enkä maunkaan puolesta brown alen määritystä kyseenalaistaisi, vaikkei tuo amberkaan metsään varmasti menisi.