- Tyyli: Imperial / Double IPA
- Alk.%: 9,0
- Panimo: To Øl, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
Tanskalainen To Øl luottaa Mikkellerin tapaan omaan
suunnitelmallisuuteen ja muiden laitteistoihin – muiden haamupanimoiden tapaan
belgialainen De Proefbrouwerij on heidän luottovalmistajansa. Panimo nimeää oluensa
vähintäänkin mielenkiintoisesti ja hyviä esimerkkejä etsiessäni törmäsin
turhankin moneen hyvään vaihtoehtoon. Fuck
Art - This is Architecture, I’ve
Seen Bigger Than Yours ja Yeastus
Christus nousivat omien suosikkien joukkoon ainakin nimien perusteella. Tämänkertainen
Dangerously Close But No Cigar on itse asiassa päivitetty uusintapainos aiemmin
markkinoilla olleesta Dangerously
Close To Stupidista. Uusiopainoksia on itse asiassa kaksi ja tämä on näistä
kahdesta se ”suurempi” – se toinen on niinikään näppärästi nimetty Ridiculously
Close To Sanity, joka ilmeisesti on rapeasti humaloitu, normaalin oloinen
west coast IPA.
Dangerously Close But No Cigar on itseasiassa täysin sama
olut kuin pohjalla oleva Dangerously Close To Stupid, mutta pienellä koukulla.
Toivon hartaasti, että markkinointipuheessa on maalailtu hieman todellista
leveämmällä pensselillä, sillä sen mukaan tätä olutta varten on lanattu puolikas
metsällinen setripuita (cedar) kumoon
ja pistetty koko komeus tilkkeeksi. DCTS:sää on sitten kypsytelty pilkotun
setrimetsän kanssa viikon verran ennen pullottamista. Tarkkaa tietoa minulla ei
käytetyn setripuun eksaktista lajikkeesta ole – joissain lähteissä cedar viittaa myös joihinkin tuija-suvun edustajiin… Setrit kuitenkin
kuuluvat mäntykasvien heimoon eli ovat ikivihreitä havupuita. Ne elävät jopa
tuhatvuotisiksi ja mahtavimmat kasvavat yli 60m korkeiksi. Ne jaetaan
tulkinnasta riippuen kahdesta neljään eri lajikkeeseen – esimerkiksi Libanonin
lippua koristaa piirros libanoninsetristä. Setrit tunnetaan myös nimellä cedrus, joka lienee peräisin kreikan
sanasta kédros. Alun perin se lienee
tarkoittanut mäntykasveja, mutta samankaltaisen aromaattisuuden vuoksi levisi kuvaamaan
myös setripuita. Ilmeisesti sanojen taustalla on sukulaisuutta myös sanojen citron ja citrus kanssa… Setriähän käytetään mm. koin karkottimena
vaatekaapeissa sen tuoksun vuoksi.
Etiketti on Kasper Ledetin käsialaa. |
Mutta niin… Oluen etiketin takaa löytyy myös tarinaa. Sen
nimeen viitaten pullon komistukseksi laadittiin useita erinäisiä versioita,
joista suurimmassa osassa esiintyi Yhdysvaltojen sikareita rakastanut presidentti,
jonka nimeä ei paljasteta - käsittääkseni savuttelu maistui heistä useammalle kuin yhdelle. Kuvien käyttöoikeuksien rajoitukset kuitenkin
vaikeuttivat suunnittelija Kasper Ledetin työtä, joka lopulta leipääntyikin
hieromiseen ja valmisteli yllä olevan näköisen kokonaisuuden oluen kylkeen.
Mystinen, symboliikkaa sisältävä musta-valko-väritteinen kokonaisuus on
kieltämättä erikoinen, mutta Kasper purkaa sen merkityksiä hieman:
“I was wondering for myself what the name
actually means – Dangerously Close, but No Cigar – maybe it is something that
is actually not meant to be found or meant to get to know about. For instance
our continually search for life in outer space. Potentially it is a really
really bad idea, but our curiosity still drives us towards searching for
answers. I have found some mysterious pictures of galactic gas mists and stars
blasting, which expresses something beautiful and something dangerous and
frightening. Our search for life in outer space is probably a search for god,
so a cross in the middle. No subtle references.”
To Øl
Dangerously Close But No Cigar
|
Tasaisen samea, aprikoosin oranssi ja kohtalaisen kauniisti
vaahtoava olut. Tuoksu jämäkän hedelmäinen, tropiikin malliin: ananas,
aprikoosi, passion... Mutta kovinkaan pehmeästä tunnelmasta ei ole kyse. Tästä
pitää huolen todella voimakas, hivenen autonkumimaistakin tuoreutta kätkevä
greipin puraisu, joka ääripäässään saa jopa tuhkakuppisen tunkkaistakin efektiä
aikaiseksi. Kevyen toffeista maltaisuutta mutta kyllä tämä hallittua trooppisen
töhiksen raikkautta henkii – noin kärkevästi karrikoiden… Maultaan tuoksuun
nähden yllättävän tasapainoinen, oikeastaan tuoreen greppinen, pihkalla maustettu
humalointi edellä porskuttava etelän hedelmä. Eksoottisuutta siis löytyy ja
pelimerkit noudattavatkin pitkälti tuoksussa määritettyä jakoa - maltaan
toffeinen makeus pohjaa hedelmien paksun ja tymäkän olemuksen, joskaan
kumpikaan ei millään muotoa humalointia haastakaan. Ehkä myös hienoista
punaista marjaisuutta on havaittavissa... Jännällä tapaa humalointi tehostuu
ilmoilla leijailevan eräänlaisen puumaisen yrttisyyden raikkaudesta – tämä
eukalyptustyyppinen henkäys lienee peräisin tuosta setripuuliotuksesta.
Suutuntumaltaan kivan tujakka, pienikuplaisen hiilihappoinen ja olemukseltaan samean
oranssinen. Sopivan rapea, melko tunkkainen joskaan ei liian häiritsevällä
tasolla kuitenkaan. Ihan vinkeän lisän tuo puukypsytys tälle näköjään antaa. Hieman
saa olla hörhönä katkeropommien suuntaan, jotta suositus uppoaa!
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti