Heikompia hirvittää: Brooklyn Black Ops

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Brooklyn Brewery, Brooklyn, New York, USA

Arvostusta herättävä, jylhä näky!

No ei varsinaisesti hirvitä, vaikkei sitä aivan jokapäivä olutpullosta lähes kolmeakymppiä maksakaan – sen mielekkyydestä puhumattakaan. Mutta mistä tässä nyt taas oikein tohistaan?

Vuosi 2013 julistettiin parisen viikkoa sitten päättyneeksi, joten juhlan kunniaksi kaivelin kellarin perältä tarkoin varjellun, paristakin syystä oikeaa hetkeä odottamaan säästellyn brooklyniläisen imperial stoutin. Ehkä se määräävin syy pullon jemmailuun oli sen hinta, joka kipusi (jopa Alkon asteikolla) melko lailla kauas sinne kipurajojen yläpuolelle – onhan lähes 27€ olutpullosta suuri summa rahaa, riippumatta siitä onko pullo pakattu isoon vai pieneen pulloon. Mikä siinä sitten niin kovasti maksaa? Black Ops on vuodesta 2008 saakka valmistettu vuosittainen erikoiserä, jota ei virallisesti ole olemassakaan – näin väittää sekä panimon nettisivut kuin myös pullon kylki. Tätä mysteeristä imperial stoutia on kypsytelty nelisen kuukautta vanhoissa bourbontynnyreissä jonka jälkeen se on pullotettu perinteiseen kuohuviinityyliin, eli tyystin ilman hiilihappoja. Pulloon on ennen korkittamista lisätty shamppanjahiivaa, joten oluen hiilihapot ovat pullokäymisen tuotosta. Olut siis kehittyy elämänsä varrella jatkuvasti, mutta sen kummemmin en kypsytyspotentiaalista uskalla lähteä arvuuttelemaan – kypsyttelyhän on muutoinkin hieman makuasia.

Mysteerinestettä...

Alkoon tullut Black Ops on siis vuosikertaa 2012 ja sitä valmistettiin tiettävästi 12.000-pullon erä, josta Suomeen päätyi kymmenesosa – ihan nohevaa toimintaa Alkolta siis tässä suhteessa. Mielestäni sen pakkaus on varsin tyylikäs ja arvokkaan puhutteleva – mustaa jyhkeyttä ei suuremmin ole lähdetty kullan kimalteella pilaamaan, sillä tuota mauttomuutta löytyy ainostaan korkin suojuksesta, jossa se ei liiemmin häiritsemään onneksi pääse. Ostin viime keväänä vain yhden pullollisen, sillä yksinkertaisesti en vain voi uskoa sen täyttävän hinnan asettamia odotuksia. Siitä huolimatta olisin kokenut suurta katumusta, mikä tuote olisi osaltani hyllyyn jäänyt. Ihan sydäntä raastaa tämä harrastamisen raadollisuus… Päätös kuitenkin piti eli tuote tuli hankittua ja nyt vihdoin korkattua. Sisällöstä vielä sen verran, että tähän tyylikkääseen shamppanjapulloon on säilötty taikalientä, joka valmistettu Maris Otter-, kristalli-, Weyerman Wheat-, pilsner-, suklaa- ja mustamaltaista, paahdetusta ohrasta, Willamette- ja East Kent Goldings-humalista sekä vedestä ja shamppanjahiivasta. Avaan korkin kädet vapisten, kaadan oluen hitaasti lasiin ja syvennyn etiketin painettuun sanaan…

“Brooklyn Black Ops does not exist. However, if it did exist, it would be a robust stout concocted by the Brooklyn brewing team under cover of secrecy and hidden from everyone else at the brewery. Supposedly, "Black Ops" was aged for four months in bourbon barrels, bottled flat, and re-fermented with Champagne yeast, creating big chocolate and coffee flavors with a rich underpinning of vanilla-like oak notes. They say there are only 1000 cases. We have no idea what they’re talking about.”

Brooklyn Black Ops

Yön musta, käytännössä täysin läpitunkematon olut jonka laskeutuminen pullosta lasiin tapahtuu soljuvan hitaasti. Vaahtoa tuossa samettisessa tapahtumassa muodostuu varsin runsain mitoin, luoden arvokkaan kruunun tälle jylhän näköiselle oluelle! Paahteisessa, varsin suklaan sävyttämässä tuoksussa on runsaasti tammista tunnelmaa, bourbonviskitynnyrin kypsytykseen tuoma lisäpanostus ei siis jää epäselväksi. Hyvä tujaus vaniljaa, mutta myös yllättävän ohkaista aromien syvyyttä halkovaa alkoholin tuntua. Hiljalleen taustalta nousee myös tummaa, kypsää hedelmäisyyttä sekä kuumennetun fariinisokerin imeltynyttä pinttyneisyyttä, samoin ehkä hieman yrttistäkin suoraviivaisuutta. Kerroksellisuudesta huolimatta olisin odottanut hieman tujakampaa otetta heti tuoksusta lähtien. 

Maussa tynnyröinti on entistä selkeämmin esillä. Bourbonviski, varsin kukkea vaniljaisuus sekä tynnyrin kumiseva tunnelma valloittavat suun, mutta saavat etenkin jälkimakuun seurakseen ikävän alkoholin poltteen, joka leikittelee mukavuusalueen rajamailla voimakkuudellaan. Tuntuma on melko kevyt, eikä paahteinen, tumman suklaan kyllästämä maltaisuus pääse maunkaan puolella oikein edukseen esiintymään. Pinttynyttä siirapin imelyyttä löytyy terävänä sivujuonteena, myös tummasta hedelmäisyydestä henkivä vire mausta löytyy. Maun loppupuoliskolla on hentoisen yrttistä puraisua, katkerot tuntuvat olevan keskirunsaan alapuolella, mutta saavat lisäpontta alkoholin purennasta. Jälkimakuun mahtuu pehmentävää lakritsia mutta myös miellyttävää kahvin paahdettakin. Suutuntuma on tosiaan jopa ohkaisen tuntuinen, mikä johtunee käytetystä shamppanjahiivasta. Uskoisin myös mausta nousevan kevyen vihreyden olevan peräisin juurikin tuolta hiivan puolelta – hämäristä muistikuvista kaivettuna siinä on pitkälti kuohujuoman kaikua olemassa.  Nostetaan silti vielä esiin se, mikä tätä hallitsee – eli bourbon… Siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta se lienee tarkoituskin. Pidän tuosta piirteestä, mutten ole aivan varma pidänkö tarpeeksi.

Mauiltaan varsin rikas, hyvän makuinen olut joka kuitenkin voisi lunastaa suuremmat kehut ilman tuota tynnyröintiä. Vastasiko se odotuksia? Tähän on vastattava myöntävästi, sillä en alunperinkään odottanut sen lunastavan hinnan asettamia vaatimuksia. Hyvä ja laadukas olut, jonka potentiaalin tiedostan täysin – tälle on varmasti rakastajansa. Omaan makuun ei välttämättä aivan nappitapaus, voimakas bourbonaromi vaatii seurakseen hieman pehmeyttä miellyttääkseen herkkiä makunystyröitäni. Black Ops on kokemus, jota ei suinkaan voisi luonnehtia turhaksi makumatkaksi. Se on laadukas ja omassa kastissaan toimiva –kuivemman puoleinen tynnyröity imperial stout…

Pisteet: 37/50