 |
| Illallinen pimeässä. |
Usein kuulee sanottavan, että ihminen syö silmillään. Perinteisesti
sanonta viittaa tapaan kahmia lautaselleen enemmän apetta kuin vatsaan oikeasti
mahtuisi – tuttu tilanne, tunnustan. Olen kuitenkin usein pohtinut vertausta
myös hieman toisesta näkökulmasta: kuinka suuri vaikutus annoksen ulkonäöllä
sekä sen sisällön tiedostamisella on makukokemukseen ja ruuasta muodostamaamme
mielipiteeseen? Veikkaisin, että aika suuri. Tiistaina minulle sitten
tarjoutuikin tilaisuus käydä toteamassa asia henkilökohtaisesti.
Illallinen pimeässä
on konsepti, joka mahdollistaa aistiseikkailun laadukkaan ruuan äärellä.
ElämysLahjat.fi:n mestaroima, tavallisesta ravintolaillallisesta merkittävästi
poikkeava kokemus rantautuu Helsingin ja Tampereen jälkeen nyt myös
Jyväskylään sekä Turkuun. Jyväskylässä yhteistyökumppanina toimii kohta vuoden ikään
ehtinyt, historiallisen Halosen Harmoonitehtaan miljöössä makuelämyksiä
tarjoileva Ravintola Harmooni.
Illallisen idea on yksinkertainen. Ruokailijat ohjataan
laput silmillä pimeään huoneeseen, jossa he nauttivat täyden kolmen ruokalajin
illallisen. Illan menu on arvoitus ja täydellisen pimeyden vuoksi
maistajan tehtäväksi jää tutustua annoksiin luottaen maku- ja hajuaisteihinsa. Keskustelua,
pohdintaa, arvauksia ja hyvänlaatuista jännitystä, mutta ennen kaikkea yllätyksellisiä
ja suussa sulavia makuja. Kuulostaa hyvältä!
Harmoonin ensimmäinen ”pimeä kattaus” ajoittuu aprillipäivään, mutta pääsin etukäteen kurkistamaan verhon taakse
paikallismedialle ja –blogisteille tarjotussa tilaisuudessa. Alkumaljan myötä meidät saateltiin silmät sidottuina pimeän huoneen sisuksiin. Äkkiseltään sokkona liikkuminen oli todella haparoivaa eikä asiaa helpottanut tyystin vieras ympäristö. Maltillisen ohjauksen myötä oma paikka pyödän äärestä kuitenkin löytyi. Suuntavaisto oli tässä vaiheessa jo täysin kadoksissa eikä ympäröivästä tilastakaan osannut sanoa varmaksi mitään. Todella kuumottavaa!
Olin etukäteen pohdiskellut, kuinka pimeys vaikuttaa muiden aistien toimintaan ja mitä siitä oikeasti seuraa. Dine in the Dark -sivustolla sanotaan, että "pimeässä maku- ja hajuaisti paranevat ja ruoan aromit, maut ja rakenteet aistii uudella tavalla". Väkisinkin mielessäni käväisi pelko, ettei ylikorostuneiden makujen joukosta välttämättä onnistuisi poimimaan edes tutuimpia komponentteja esille, vaan vivahteiden kirjosta muodostuisi homogeenistä sekametelisoppaa... Olin onneksi väärässä, silti ehkä vähän jäljilläkin.
.JPG) |
| Vanha harmoonitehdas on muuntautunut laadukkaaksi ravintolaksi. |
Paljon makuja, runsaita makuja, selkeitä makuja, uusia makuja, mitätämäon?!-makuja. Lintu vai kala? No helppo! Lohi vai kuha? No ööö... Arvailuksihan se meni, mutta tässä se idea ja hauskuus ehkä piileekin. Tietyistä mauista ja koostumuksista pääsi jyvälle melko mukavastikin, mutta keittiön mielenkiintoiset yhdistelyt hämmensivät tehokkaasti maistajaa ja yllätysmomentti säilyi visusti aina menun paljastamiseen saakka. Porukalla arvailu oli kuitenkin mukavaa ja ehdottomasti konseptin kantavia voimia hyvän ruuan lisäksi.
Kuinka se syöminen "sokkona" sitten luonnistui? Pimeässä itsensä tuntee todella kömpelöksi ja avuttomaksi - alkuruokaakin yritin pilkkoa veitsen tylsällä reunalla... Missä välineet ovat? Mihin minä nyt sen viinilasin siirsin? Onko lautanen tyhjä? Paljonko ruokaa on rinnuksilla? Nämä kysymykset olivat tuttuja tuntemuksia läpi session. Kokemus oli todella mieltä avartava ja illan kruunasikin emäntänä toiminut Riikka, jolleka tämä hetkellisesti kokemamme pimeys on arkipäivää. Saimmekin illallisen aikana kuulla kokemuksia näkövammaisen arjesta mikä herättikin paljon hyvää keskustelua ja antoi tilaisuudelle täysin uuden perspektiivin.
Elämys isolla E:llä – paljon enemmän kuin "tavallinen" ravintolaillallinen. Ruoka ei kaikesta hyvyydestään huolimatta ole illan päätähti, vaan elämys syntyy hienosti hallitusta kokonaisuudesta. Pimeyden ansiosta tuntemattomien seura muuttuu välittömämmäksi, ruoka itsessään on suuri mysteeri ja jotenkin syvästä pimeydestä huolimatta ympäristö on miellyttävän rauhallinen – pahimmat sydämen tykytykset tasaantuivat nopeasti paikalle päästyään. Onko se kuinka sotkuista? Ei kovinkaan, mutta mikäli kädellä haluaa lautasta koettaa, ei sitä kukaan näe. Annokset on valikoitu tilanteen haasteellisuus huomioiden, mutta matkassa on silti ihan riittävästi haastetta. Entä jos tohmelona kaadan viinilasin? Ei ole kuulemma kovinkaan yleistä, mutta mikälin näin käy, kannattaa tähdätä kaverin syliin – näin minäkin tein...
Ei siinä. Hieno konsepti ja hyvät puitteet. Soveltuu hyvin lahjaksi, pariskunnille tai vaikkapa seikkailunhaluisille sinkuille. Myös työyhteisöille ilta voisi olla virikkeitä antava uusien näkökulmien myötä. Mahdollisuudet on monet...
Sekä paikalla olleiden blogistien mietteitä illasta:
Kiitoksia järjestäjille,
J-P
Ps. Vinkkinä olutta ravintoloissa arvostaville: Hiisin tuotteita löytyy valikoimista. Raivovan Rakin murinan ainakin kuulin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti