- Tyyli: Amber Ale
- Alk.%: 5,6
- Panimo: Stadin Panimo, Helsinki, Suomi
Pienpanimoerän tiimellyksessä vastaani
sattui ensi kertaa myös punertavampi stadilainen – Stadin Panimon Red Ale.
Oluthan on ollut Alkon valikoimissa jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt yhytin sen
ensi kertaa Jyväskylän korkeudelta – eipä Alkossa ihan hirveästi ole tullut
kyllä ravattuakaan, ilman pienpanimokattausta tuskin sitä vähääkään. Noh, jenkkihumaloitua
amber aleahan tämä tarkemmin on – oluttyylinä ei itselleni ehkä se kaikkein
hekumallisin, mutta kohtalaisen usein lasista löytyvä kuitenkin. Yleensä olen
suositellut american ambereita rapsakammasta humaloinnista kiinnostuneille,
vielä IPA-maailman turhan tuhdiksi kokeneille ihmisille.
Stadilta löytyy myös
maitokauppavahvuinen American Red Ale, jota kannattaa metsästää duopolin
S-siiven peltomarketeista. Musamies laittoikin kaksikon rinnakkain jo jonkin
aikaa sitten, joten eroavaisuuksista kiinnostuneiden kannattaa lukea myös tuo
kirjoitus.
Stadin Red Ale |
Kauniin oranssinen, syvän utuinen ja
kauniisti viettelevä. Vaalea, varsin runsas vaahto koristaa sen pintaa pitkään
ja hartaasti kruunaten upean ulkomuodon. Tuoksu toimii, se henkii Amerikkaa…
Keskitumman karamellinen mallas jää hieman jalkoihin tuoreen mäntyisen
humaloinnin rymistäessä paikalle greippisen kansalliskaartin siivittämänä.
Matkassa on hiven mausteisuutta, hieman runsaampi siivu hedelmäistä
aromikkuutta. Ohuelti tunkkainen, punertava ja pureva yleistuoksu.
Maultaan huomattavasti niukempi, joskin
mukavasti puraiseva. Keskitummaa, kevyen karamellista maltaisuutta, sinällään
hieman tahmaavaakin tuntua. Päällimmäisenä on kuitenkin havunsekainen,
greippisen tuore humalointi, joka saa taustatukea kevyemmältä, hedelmäiseltä kaiulta.
Ennen katkeraa, greipin ja hienoisen pippurisen mausteisuuden sävyttämää
loppuliukua löytyy kevyt maun aukkokohta, joka hieman jää kalvamaan. Jälkimaku
on kuitenkin pitkä, pureva ja katkeran nahkea. Hieman tahmeutta nostattava
kokonaisuus henkii syksyn pimeneviä, kevyen vilpoisia kesäöitä keskisuuren
sisävesistön rannalla. Rehti metsän kaiku, mikä kokonaisuudesta nousee on
omiaan perisuomalaiseen elonkorjuun odotukseen. Tunnelmaa siis ainakin piisaa…
Mutta vienoa keveyttä silti löytyy…
Tuomio:
Maistuva, pureva ja miellyttävän aromaattinen amber ale, joka
jenkkihekuman mäntymetsien myötä pyörtää itsensä kauniiksi vastapariksi
kotimaisen luonnon tunnelmalliseen hämärään. Ei tyylinsä kirkkain tähti, mutta
ylintä neljännestä kuitenkin.
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti