Saimaa Blonde Ale

Uutta olutsarjaa Mikkelistä...

• Tyyli: Golden / Blond Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi 

”Saimaa Blonde Ale on suodatettu kullankeltainen ja keveän hedelmäinen täysmallasolut. Pintahiivaoluen samettinen maku syntyy kotimaisilla pelloilla kasvaneista ohra- ja vehnämaltaista. Helposti nautittavan ja raikkaan makunautinnon viimeistelevät amerikkalaiset humalalajikkeet.”

Näillä sanoilla meitä tervehtii Saimaan Juomatehtaan kevään uutuus, ankkuritunnukseen sonnustautunut Saimaa Blond Ale, joka avaa yhdessä Saimaa Vaalea Lagerin kanssa uuden tuoteperheen. Tästä viikosta alkaen mikkeliläispanimon uutuudet leviävät ympäri maan ja tarjolla on kaikkiaan neljä uutta tuotetta, joita ”saimaalaisten” lisäksi ovat Kekkonen Keskiolut (aka Kekkosolut) ja Brewer’s Special Belgian Wheat.

Speksit tuttuun tapaan tarjolla kääntöpuolella...

Tölkin takapuolelta löytyy totuttuun tapaan oluen tarkempia tietoja aina humalalajikkeista ruokasuosituksiin – toistan ehkä itseäni, mutta tästä minä pidän kovastikin! Speksit ja taustat nimittäin kiinnostavat aina. Runko rakentuu kotimaisen Pale Ale- ja Cara Pale-maltaan varaan itävaltalaisen vehnämaltaan säestämänä. Humalatarjottimelta löytyy Chinookia, Cascadea, Columbusta sekä Amarilloa. Tölkki kertoo myös Citrasta, jota eivät panimon kotisivut kuitenkaan tunne. Joka tapauksessa mukavan tiukalta paketiltahan tämä olut vaikuttaa. Katkeroita on siunaantunut maltilliset 16 EBUa, joten pääpaino lienee aromipuolella...

Olut on saatu maistettavaksi Saimaan Juomatehtaalta muiden uutuuksien muassa – arvion lopputulokseen ei tällä seikalla ole vaikutusta.

Saimaa Blond Ale

Kevyen punertava, oranssin keltainen ja kirkas olut runsaalla, vaalealla vaahdolla. Tuoksultaan alkuun hyvinkin trooppinen, aromaattisen hedelmäinen ja runsas. Hiljalleen hedelmät kuitenkin karisevat kyydistä ja tropiikin runsassatoinen metsä muuttuu vehreäksi heinikoksi. Ruohoista suoraviivaisuutta, kevyemmin greippistä happamuutta sekä hentoa hedelmää – kepeitä männyn aromejakin löytyy. Vaalea mallas on hieman makeaa, kohtalaisen hyvin esillä olevaa ja osin viljaisaa. Raikas, koruton ja lupauksia herättävän alun jälkeen hieman turhan yksioikoinen – hyvää janojuomaa tuoksun perusteella on kuitenkin tiedossa.

Ja sitäpä maku oikeastaan tarjoileekin. Sekaruohoinen tuoreus on voimissaan ja sekoittuu melko terävään greipin kuoren puristukseen. Terhakat hiilihapot tehostavat purentaa ja maun loppuosa onkin hyvällä tapaa ”kitkerän” rapea – rehdin havuisella loppusilauksella varustettuna. Tuoksun alkumetreiltä poimittu hedelmäisyys tuntuu sinnittelevän matkassa läpi maun, mutta melko tiiviiksi kerrokseksi se pohjalle tuntuu jäävän. Vaalea, hieman makea mallaspohja nostaa suutuntumaan kevyttä soljuvuutta, mutta pyöreys pyyhkiytyy nopeasti pois huulilta hiilihappojen kovan nosteen myötä.

Tuomio: Ensinuuhkaisulla odotin trooppisempaa iloittelua, mutta kyllähän melko koruttomaksi, purevaksi ja teräväksi jäävä kokonaisuus hienoinen pettymys on. Tällaisenaan olut on kuitenkin hyvin raikas, suoraviivaisuudestaan huolimatta makua antava ja siinä mielessä toimiva kesää ajatellen – saunajuomiahan nyt olisi muutenkin, mutta ei tämä kyllä huono vaihtoehto mökkisaunan terassille olisi… Tai ihan terassillekaan…

Pisteet: 32/50