HIISI Nuri Brut IPA

HIISI Nuri Brut IPA

Vuoden viimeinen olutarvio sisältää ripauksen kuivaa huumoria ja uutuuden tuulahduksia. Paikallispanimo HIISI näet toi vuoden viimemetreillä kauppahyllyyn uutta IPA-trendiä levittävän Nurin eli kuivaa Brut IPA –tyylisuuntaa maahamme rantauttavan oluen. Allekirjoittanutkin on näistä samppanja-IPOista jotain jo kuullut, mutta Nuri on ensimmäinen ihan fyysisesti vastaantullut ko. lajin edustaja.

Brut IPA on kalifornialainen ”keksintö”, joka levittäytyy samean NEIPA-buumin vanavedessä pitkin maita ja mantereita. Viineistä perillä olevat kansalaiset arvannevatkin jo, mistä Brut IPAssa on kyse: se on todella kuiva, korkeintaan hyvin vähäisiä määriä sokereita sisältävä lopputuote. 

IPA-liite paljastaa sen olevan vaaleiden, runsaasti humaloitujen pintahiivaoluiden alalaji, mikä pitääkin hyvin kutinsa. ”Brut IPA on niin lähellä samppanjaa, kuin oluen vain on mahdollista olla”, onkin sanonta, jota voi pitää hyvänä ohjenuorana etsinnässä. Samppanjasta poiketen Brut IPAn tosin odotetaan olevan melko mietoa, mieluusti selvästi alle kuusiprosenttista, joskin sen syntytarina vähän vahvempiin aineisiin pohjaakin.

The beer must be pale, extremely dry, highly carbonated, and demonstrate clear hop aromas. –Kim Sturdavant

Oluen isänä pidetään San Francisco’s Social Kitchen and Breweryn pääpanijaa, Kim Sturdavantia, jonka aikomuksena oli valmistaa humalat edellä kulkeva, mallasrunkoaan ja yleensä vahvassa päässä siitä nousevaa makeutta tavallista reilummin piilotteleva Triple IPA. Apunaan hän käytti mm. Imperial Stouteissa käytettyä amyloglucosidase-entsyymiä, jonka avulla runsaasti maltaita runkoonsa vaativista paahdenautinnoista saadaan ylimääräinen makeus pois.

--- --- --- --- --- --- ---

Amyloglucosidase on entsyymi, joka auttaa hiivaa käyttämään vierteen sokereita entistä paremmin hyödykseen. Se pilkkoo vierteestä myös sellaisia sokereita, jotka ei normaalisti hiivalle kelpaisikaan, mikä kuivattaa lopputuotetta entisestään. Tai kuten lontooksi sanotaan: ”...allowing the yeast a bonus meal during fermentation”…

--- --- --- --- --- --- ---

Mutta entäpä jos saman entsyymin yhdistäisi reilusti keveämpään tuotteeseen? Sitä Kim lähti seuraavaksi kokeilemaan. Syntyi Brut IPA. Tai San Francisco IPA. Tai Champagne IPA. Tai Extra Brut IPA. Uudehkon tyylin ympärillä elää useampikin nimitys, joista tuo Brut lienee nyt vakiintumassa kansankieleen…

Maailman kenties ensimmäinen Brut IPA näki päivänvalon marraskuussa 2017. Nelson Sauvinilla humaloitu ”Hop Champagne” osui maaliin kertayrittämällä ja tekijä itsekin kertoo nauttineensa growlerillisen ”kuin huomaamattaan” ”laaduntarkkailua” suorittaessaan. Sana lähti pian kiirimään ja naapuripanimoilta tiedusteltiinkin pian, josko hyökin voisivat laittaa oman versionsa tulille. Idea sai hyväksynnän ja pian mm. Cellarmaker Brewing sekä Drake’s Brewing Co. seurasivat San Francisco’s Social Kitchen and Breweryn esimerkkiä. Aika pian myös moni muu ympyrän laajentuessa jo globaalille akselille.

HIISI Nuri Brut IPA

Oikeaoppiseksi kuvattu Brut IPA suosii hedelmäisiä, lähinnä trooppisia humala-aromeita. Esimerkiksi kukat, ruohot ja yrtit sekä IPA-maailmaan muutoin sopiva havuisuus ovat sen sijaan epätoivottuja palasia tässä makupaletissa. Edellä mainittiinkin jo kuuden prosentin kattovahvuus (joka on jo ilmeisesti nostettu seitsemään), jonka jälkeen rungosta alkaa nousemaan tyylissä välteltävää makeutta.

Kuten sameiden NEIPOjenkin, myös Brut IPAnkin runkoon voidaan lisätä ohramaltaan lisäksi myös muita viljoja ja täyteaineita. Esimerkiksi Verboten Brewing & Barrel Project hyödyntää omassa versiossaan mm. riisihiutaleita, jolle Olutkellari ehdottaa lisänimeä ”Riisi-Brutti”. *ba-da-bum-tsih*

HIISIn Nuri ei sen sijaan riisiin luota, vaan sen rungosta löytyy hitunen vehnämaltaita. Ristin sen sitä myöten HIISI-Brutiksi. Olut on tosiaan juuri kaupparajaa myötäilevä, maamme ensimmäisten Brutien joukkoon joulun jälkeen astunut uutuus. Lajin taisi meillä ensimmäisenä toteuttaa Rocking Bear Brewers, jolle liskopanimo Fat Lizard teki pian seuraa, mutta muutoin ei taida kovinkaan suurta tunkua vielä olla. Mutta kyllä se sieltä, tulihan NEIPAakin hitaan alun jälkeen vähän joka tuutista, eikä virta kai hirveästi vielä ole laantunut. Hyvä niin, uusille tuulille on kyllä tilaa.

Nuri nurin.

Nuri oli ja on vieläkin allekirjoittaneen ainut makukosketus noin vuoden vanhaan olutalatyyliin. Senpä vuoksi vertailupohja on melko hatara, eikä teoriaa suurempaa ymmärystä aiheen tiimoilta ole päässyt karttumaan. NEIPOjen kanssa homma oli jonkin aikaa samalla tolalla, eikä suuntaus alkuun meinannut ottaa oikein tuulta alleen. Suunta kuitenkin muuttui sitä mukaa mitä enemmän laatua alkoi ihan jees -tavaran kylkeen löytymään. Brut IPA sen sijaan osui makuhermon mielenkiintovyöhykkeelle heti ensiyrittämällä. Tai no, ehkä kolmasosalasillisen jälkeen…

Nuri on useiden hiisiläisten tapaan gluteeniton ja sen etikettitaidetta on pakko taas ihastella. OIuen nimi suorastaan pakotti kääntämään pullon nurin ja tämä oli ilmeisesti grafiikkaa suunniteltaessa tiedostettu, sillä minusta kuvajainen toimii ”väärinpäin” paremmin, eikä etiketti enää ”oikeinpäin” katseltuna näytä ns. oikealta.

Takapuolelta löytyvä Nuri-loru voisi hyvin olla kannanotto esimerkiksi nyt mm. Twitterissä vellovan poliittisen keskustelun tason ja siihen (aiheesta riippumatta) liittyvän tahallisen väärinymmärtämisen suuntaan, mutta sitäpä en lähde varmaksi väittämään. Tuli vain ehkä ensimmäisenä mieleen ja katsoinhan itsekin etikettiä mielummin toiselta kantilta, kuin miltä se alkujaan oli tarkoitettu… Onhan se hilpeämpikin niin.

Nuri kaiken vääräks tietää, vastoin muita kaiken kiertää. Sanoo, kuulee, toiseks ääntää, nurin elää, oikeeks kääntää.

Nuri on kuivan pirskahteleva, hedelmäinen ja aromikas – vähän toisenlainen IPA. Moderni ja kevyt, Nuri on aikansa arvuutusten tulos.

HIISI Nuri Brut IPA

Tyyli: Brut IPA

Alk.%: 5,5

Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Sameanlainen, kohtalaisen vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksu on aika mieto, lähinnä greippisen hedelmäinen ja kuiva.

Maku on veikeä. Ensin ajattelen, että tässä on varmaan ruista, mutta mielikuva tullee tuosta hyvin kuivaksi vetävästä lopetuksesta, joka tuntuu ”kuin kaikki kosteus katoaisi suusta pois”. Näin aihetta pohdittiin kahden kesken kotisohvalla. Eli kuivaa on. Ja greippisen hedelmäistä..

Ensikosketus tosin jopa vähän harmistutti, mutta tämähän on aika hemmetin hyvää. NEIPAmaista hedelmää, mutta hyvin, hyvin, hyvin kuivassa ja greippivetoisessa paketissa. Aika khuulia. Saa nähdä, nouseeko Brutit silti NEIPAilun haastajaksi omalla maistelupöydällä...

Pisteet: 37/50

Humalantäyteistä uutta vuotta kaikille! Oli se sitten brutismia, newenglismia, west coastismia tai sitten takuuvarmaa vanhan mantereen bitterismiä...