Andechs Bergbock Hell

Andechs Bergbock Hell

• Tyyli: Heller Bock
• Alk.%: 6,9
• Panimo: Klosterbrauerei Andechs, Andechs, Saksa

Andechser on yksi vähemmän puhuttu suosikkipanimo Saksasta. Listaltahan löytyy sen enempiä selityksiä kaipaamattomat ayingerit, weltenburgerit ja riegelet, mutta paikkansa listalla on myös ansainnut myös tämä lagereihin ja mainioihin vehniin toimintansa keskittänyt luostaripanimo. Andechserin oluitahan saa tätä nykyä jo ihan kivalla laajuudella Suomestakin, mikä on hyvää parannusta muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin nekin eväät piti tilata Saksasta. Alkoholilain uudistuksesta oli siis tässäkin kohtaa hyötyä, sillä maitokauppojen myötä oluita etsiytyi myös Alkon valikoimiin.

Oma kiinnostus panimon oluisiin lähti isäni innoittamana, joka ihastui vuosia sitten luostaripuutarhassa nautittuun Spezial Helliin. Oluita tulikin hankittua netistä sekä omaan, että yhteiskäyttöön useamman kerran ja etenkin panimon tummanpuhuva pääty kolahti omaan makuhermoon.

Syksyn heräteostoksena toimi kuitenkin vaaleasävyisempi Bergbock Hell, jota en olekaan vielä tähän mennessä tullut maistaneeksi. 6,9-prosenttinen, mauiltaan aika suoraviivainen, mukavan maltainen kokonaisuus olikin olut paikallaan säätilaltaan hieman kosteahkon sieniretken jälkitunnelmissa. Kun on eväsretken loppupuolella kahminut viisitoista litraa sattumalta vastaan tulleita suppilovahveroita talteen, voikin hyvillä mielin syventyä illan jo hämärtyessä nojatuolin syvyyksiin oluttuoppi kädessä. Bergbock on toki enemmänkin kevään sesonkeihin tarkoitettu tuote, mutta eipä sen käyttöä syksylläkään kai kielletty ole. Ainakin se toimii erittäin hyvin myös hämärään vuoden aikaan.

Andechs Bergbock Hell

Kauniin vaalea, viljavan keltainen, valkeavaahtoinen ja kirkas olut. Tuoksu on viljavan maltainen, hieman hunajainen ja yrttinen. Nuhteettoman kaunislinjainen, koruttoman suorapuheinen. Vakuuttavaa menoa.

Maku on vähän runsaampi, mutta aika suoraviivainen ja kauniilla tapaa karu se silti on. Viljava maltaisuus on hyvin vaaleaa, mukana on kuitenkin myös selvää hunajaisuutta vaikka kokonaisuus kuiva onkin. Yrttinen, kevyen ruohoinen katkeruus kaikuu tuoreena ja puree pitkälle jälkimakuun. Oluen vahvuuden voi aistia, mutta millään tapaa se ei häiritse. Liekö siitä johtuvaa myös suutuntuman hienoisen pyöreä kermaisuus, joka ei kuitenkaan kokonaisuuden raikkauteen raskauttavaa varjoa luo. Kivaa lisäjuonta se mukaan lähinnä antaa. Rujo ja railakkaan konstailematon vuoribocki vahvemman lagerin janoon.

Pisteet: 36/50