Jyväskylän olutkeidas: K-Citymarket Palokka

Markettien jo ennestään paikoin varsin värikäs olutkirjo tuntuu monipuolistuvan jatkuvasti.

Lahtelaisen K-Citymarket Paavolan peliliikkeet kaupan olutvalikoiman vahvan kehittämisen puolesta ovat olleet runsaasti tapetilla Olutkellarissakin (I, II, III). Panostusta laadukkaan ja mielenkiintoisen olutvalikoiman eteen kelpaa aina hehkuttaa ja siksipä olenkin potenut hieman huonoa omaatuntoa kotikaupunkini kauppiaiden edesottamusten esiintuomisen unhoittamisesta.

Pääsyy tähän on tietenkin se, että Paavola on ollut työkuvioiden vuoksi itselleni viime aikoina helpommin saavutettavissa oleva apaja kuin Jyväskylän omat, toisella puolella kaupunkia sijaitsevat olutkeitaat. Nyt oli kuitenkin aika tehdä ekskursio ”pohjoiseen” ja kertoa kansalle oluen ilosanomaa Keski-Suomen kärkitarjonnan ääreltä.

Jyväskylän oma oluiden aarreaitta löytyy kaupungin pohjoislaidalta, Palokan kauppakeskittymän omasta Citymarketista. Paikkahan on ollut tunnettu laajasta olutvalikoimasta jo vuosia ja osa saattaa vielä muistaakin taannoisen, kansallisen mediankin noteeraaman Palokka-olut -manian (I, II). Tuolloin kaupan juomapuolella teki taikojaan sittemmin Hiisin tukkajumalana tunnettu Mikko, joka ei suinkaan jättänyt juomaosastoa osaamattomiin käsiin. Päinvastoin.

3Fonteinen tavaraa keskisuomalaisessa ruokakaupassa? Kyllä vain.

Ja kiva rivi Etkojakin.

Palokassa olutosasto on normaalin kauppakäytävän mittainen kylmä avokaappi, jota vastapäätä löytyy samanmoinen siidereille, lonkeroille ja muille holillisille juomatuotteille pyhitetty kylmälaitekokonaisuus. Kaupan olutvalikoimaa on pitkään pidetty kaupungin parhaana ja ihan syystäkin. Nykyään kylmäkaapin jo ennestään pitkää nimikekirjoa täydentävät myös Pienen maahantuomat kuriositeetit, kuten Garage, Whiplash, Northern Monk, Stigbergets, Morgondagens, Brewski, Wylam, Cloudwater ja kumppanit. Samat kokoonpanot siis, mitä Paavolankin Powered by Pien -konsulttikaapista löytyy. Myös holittomien valikoima on kenties kaupungin kattavin.

Pienen kaappia ei Palokkaan ole rahdattu, vaan sameat ja happaman kirjavat hipsterimehut löytyvät samasta hyllyköstä kuin muukin valikoima. Ns. trendioluita on tarjolla määrällisesti Paavolaa runsaammin ja muistikuvavertailun pohjalta rohkenen väittää, että etenkin hintavamman pään tavarasta puhuttaessa hinnat ovat Palokassa myös kukkaroystävällisemmät, joskaan kovin halvoiksi niitä ei silti voi kuvailla.

Garage on Espanjan huippuja.

Edellisestä visiitistä Palokkaan on kulunut varmasti jo lähemmäs vuosi ja tarjonnan laajuus pääsi jopa hieman yllättämään, vaikka sen hedelmiä on tullut seurailtua mm. Hop Hunters -kaksikon somepäivitysten kautta. Palokan Citymarketin ”heikkous” ehkä onkin, että mainion tarjonnan esiintuominen on jätetty puskaradion varaan, mikä poikkeaa monesta muusta hyvän valikoiman kaupasta.

Paavolassa nimittäin olutvalikoima kirjataan Untappdiin ja olutosastolta löytyy myös oma Instagram-tili. Insta-tili lyötyy myös niinikään hyvää työtä olutvalikoimien eteen tekevän K-Supermarket Länsiväylän oluthyllyltä ja mm. espoolaisen K-Supermarket Lasihytin uutuuskiertoa voi seurata kaupan juomavastaavan omalta Instagram-tililtä. Palokkaankin tällainen infokanava sopisi oikein hienosti ja olisi sinällään helposti toteutettavissa, kun itse tuote on jo enemmän kuin kunnossa. Nyt se pitäisi vain saada isommin julki. 

Lisäys 20.3.2020: Sittemmin Palokassakin on otettu puhelin kauniiseen käteen ja kaupan oluthyllyn eloa voi seurailla Instagramissa Palokan panimo-osaston oman tilin kautta.

Valikoimaa tosiaan riittää ja noiden edellä mainittujen lisäksi hyllystä löytyy tällä hetkellä olutta myös sellaisilta nimiltä, kuin BBNo, Kernel, Vibrant Forest, De Moersleutel, Mikkeller, Amager, Alefarm, Duckpond, Dugges ja O/O sekä kotimaisista mm. Salama ja Etko kohtalaisen laajaa Cool Headin esiintyvyyttä unohtamatta. Lisäksi ylähyllyn iso 3Fonteinen Oude Geuze -pottu näytti sen verran herkulliselta, että se pitää vielä erikseen käydä hakemassa kevätauringon ensisäteitä odottelemaan.

Salamaakin löytyy.

Puskaradion toimimattomuudesta kertoo sekin, että tämä on laajin kuva, minkä hoksasin ottaa. Se ei anna oikeutta osaston mittavuudelle.

Kannattaa käydä itsekin toteamassa, josset sanaani usko. Ja vaikka uskoisitkin. Hienoa työtä! Alla vielä pari videotallennetta hyllyn pääherkuista:

Kanavan Uitto Sour

Kanavan Uitto Sour

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Kanavan Panimo, Vääksy, Suomi

Kanavan Panimon porkkana-inkiväärinen Juuri Berliner osui ja upposi makuhermoon, mutta kuten olen tässä aina aika ajoin todennut, ei sourmeno yleispiirteiltään enää osu omaan maistelulasiin kuten vielä vuosi tai kaksi takaperin. Valikoimaa tulee toki silläkin saralla käytyä läpi ja ilahduttavankin usein joukosta löytyy Juuren kaltaisia täsmätuotteita, joista jaksaa aidosti innostua. Ei kuitenkaan läheskään joka kerta.

Esimerkiksi tämä tovi sitten maisteltu Kanavan Panimon Uitto Sour Ale oli semmoista tasapäisemmän pään edustusta, jossa ei sinällään mitään vikaa ole, muttei jaksa oikein innostaakaan. Kuten alla olevassa arviossakin totean, nousee etenkin näistä marjattomista ja mehuttomista, vain kevyesti jos lainkaan maustetuista ”perussoureista” suuhuni jonkinlaista lääkemäistä, tunnelmaa turhaksi raskauttavaa katkua. Sanoiksi en sitä osaa pukea, mutta vaalea ja hapan yhdistelmä siitä useimmiten viitteitä antaa. ”Ristiinmaistoissa” kokemusta harvoin kanssani jaetaan, eli liekö sitten oma päähänpinttymä tai makukokemus. Pitäähän joku kuulemma korianteristakin.

Omapahan on ongelmani ja siitä huolimatta pomeranssin kuorella maustettu Uitto vaikutti ihan pinnalla pysyvältä ja perusvarmalta sourilta. Ei vain onnistu nousemaan lajissa erityisesti edukseen, vaikka nautittavuus hyvin kohdillaan olikin. Näitä vain alkaa kaupoistakin löytymään jo aika vino rivi.

Kanavan Uitto Sour

Vaalea, utuava ja valkeavaahtoinen hapanolut. Tuoksu on mukavan hapan, hieman sitruksinen, mutta myös pehmeämpää mallastakin antava. Perusvarmaa menoa.

Maku on ihan kiva, mutta lopun lääkemäisyydeksi tai pahvisuudeksi mieltämäni vivahde ei oikein iske. En osaa tarkemmin sanoa, mikä tuo maku on, mutta se esiintyy aika usein etenkin marjattomien tai maustamattomien perussourien seassa. Suoranaista pahvisuutta tai välttämättä virhemakuakaan se ei ole, mutta hieman epämukavan tunkkaiseksi se etenkin tuon maun jälkipuolen tekee.

Noh, eteenpäin. Happamuutta on aika kivasti ja se esiintyy sitrusmaisena kirpeytenä, ehkä juuri pomeranssinkuorisenakin. Vehnästä pyöreyttä, taustalla raparperia, yrttiä ja hapanta, vaalea marjaisuutta. Ihan jees, ei kuitenkaan nouse omiin suosikeihin.

Pisteet: 31/50

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Teerenpelin Kellariolut-sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuli haettua loppuvuodesta suoraan panimon omasta kaupasta. Joulun tiimellyksessä maisteltu No1 Luostari osoittautui varsin toimivaksi belgivedoksi, mutta sitäkin paremmin maaliinsa osui saagan kakkososana tunnettu No2 Imperial Stout. Kymppipinnainen, panimopuodissa hitusen yli kolme euroa potulta kustantanut, hitaasti hupeneva nautiskeluolut omaa melkolailla täydellisen hinta/laatu -suhteen. Se ei välttämättä aivan sinne paksuimpien ja suurimpien lajiedustajien joukkoon kurkottele, mutta kattaa varmaotteisen, paahteen ja intensiivisen makumaailman kolottelua erittäin hienosti – useamman pullon kotivara onkin osoittautunut jo varsin toimivaksi ratkaisuksi.

Olut on valmistettu kohtalaisen laajaa mallaskirjoa käyttäen. Kymmenen maltaan liitto vaatii taakseen viisitoistatuntisen keittorupeaman, mikä takaa varsin laajan ja syvälle luotaavan makukirjon. Olutta on kypsytelty puolisen vuotta ennen sen hyllyyn nostamista, joten ihan sieltä hätäisimmästä ja vähiten panimoresursseja kuluttavasta tuotteesta ei ole kysymys. Siksi tuo alhainen hintakin kummastutti ja vähän myös omatuntoakin santsihapuilun lomassa soimaili.

Joulun jälkeen tehty ensimaisto, joka arvioksikin päätyi, tarjosi vielä vähän yliterävän ja nuoruuden intoa tihkuneen, joskin runsaan ja suurimakuisen kokemuksen. Tuntuman runsaus ja tasapaino pysyivät kyllä matkassa, mutta levottomuuden pystyi silti aistimaan. Tein helmikuussa yhden ”seurantamaistelun” ja pääsin todistamaan odottamaani (ja kaipaamaani) tasoittumista, makujen ja syvyyksien toimivaa yhteenhitsautumista sekä yleistä ajan mukanaan tuomaa tasapainottumista. Ei olisi lainkaan hassumpi asia, mikäli vastaavanlainen imppi saataisiin vähän vakiompanakin markkinoille.

Oluen speksit ovat seuraavanlaiset:

Maltaat

Pilsner, Pale ale, Dark wheat, Dark ale, Dextrin malt, Caramel 100, Caramel 300, Chocolate light, Chocolate wheat, Carafa Special III

---

Humala

Mosaic

---

Väri

200 EBC

---

Katkerot

60 EBU

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Varsin musta, ruskean ja kevyen vaahdon nostava olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, suklainen ja hieman lakritsinen. Humalointiin tuntuu, mutta maltaat edellä tuoksutellaan.

Maku on niinikään paahtunut, tumman suklainen ja limppuinen, paikoin mämmiäkin kevyesti antava. Mukaan mahtuu myös lakritsia ja lopun kohtalaisen napakkaa katkeruuttakin. Makujen runsaus puhuttelee, mutta suutuntuma ja yleinen muhkeus ei pääse tarrautumaan kunnolla aloilleen oikein missään vaiheessa. Lämpö toki auttaa asiaa, mutta tuo mukanaan myös makeutta.

Huulet tahmaantuvat ja paahtunut siirappi voitelee jälkimaussa maltaisia makuja. Maun voima on tosiaan hieman koholla syvyyteen nähden, mikä terävöittää lopputulemaa hieman liiaksi, kunnes syventyy siirappisuuden kasvun myötä. Lopputulema on kokonaisuudessaan kuitenkin varsin hyvä, muttei lajin kärkeä hätistelevä.

Uusintamaiston mietteet:

Kuten jo alustuksessa totesin, tekee aika tälle hyvää – sen voin näin jälkiviisaana lisämaiston perusteella itsekin jo todeta. Suutuntuma ja yleinen syvyys on alkanut saamaan jo hienosti jalansijaa samalla, kun maun ehkä se intensiivisin ja levottomin kärki on jo laventunut, pehmennyt ja muuttunut terävyydestä monipuolisuutta lisääväksi vivahteikkuudeksi. Suklaisuus korostuu nyt leivosmaisena, brownievivahteisena elementtinä, paahteisuus tarjoilee kahvisen kutsuvaa särmää ja limppuakin on, mutta makeutta ei kaivattua enempää. Selkeää kehitystä jo lyhyessä ajassa.

Joulukuun ensimaiston pisteet: 38/50

Helmikuun toisinnon pisteet: 40/50

Beerbliotek Here Comes The Sun #264

Beerbliotek Here Comes The Sun #264

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 4,8
• Panimo: Beerbliotek, Göteborg, Ruotsi 

Spring into action, grab a beer - Guaranteed satisfaction, have no fear - This verse is silly, that is true - But we got you to read it, so jokes on you.

Beerbliotekin tuotteita en olekaan hetkeen nähnyt, joten kohtaaminen Paavolan konsulttikaapistolla oli mieluisa yllätys. Alkujaan keväthankiolueksi valmistuttu Here Comes The Sun sopi meneillään olevan kuratalven nostattamaan kevätauringon odotukseen sen verran oivallisesti, että valinta päätyi varsin yksimielisesti siihen. Nykyään tätä tuplakuivahumaloitua, luontaisen sameaa ”Modern Pale Alea” aletaan valmistaa jo alkutalvesta, koska ilmeisesti ruotsalaisetkin kaipaavat pientä valonpilkahdusta kaamoksensa keskelle. Ehkemme lopulta olekaan niin erilaisia.

Beerbliotek Here Comes The Sun #264

Vaaleankeltainen, utuava ja valkean vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on vaalean trooppinen, sitrushedelmäinen, kevyt ja raikas. Kääntyy kuivaan, ei mehukkuutta. Toimiva paketti.

Maku sukeltaa hieman tuoksua syvemmälle tropiikin vaaleamman pään hedelmäisyyteen. Sitrusta löytyy edelleen runsaanlaisesti ja lopussa se puraiseekin aika kivalla tapaa. Jälkimaussa on myös hienoista yrttiä ja greippiäkin, lopetus on melko kuiva ja napakanlainen. Taustan hedelmäisyys on hitusen mehukasta, muttei makeaa. Varsin mainio.

Pisteet: 36/50