maanantai 6. maaliskuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock

Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock
Länsirannikon panimopääkaupungin vanhin pienpanimo rykäisi kevätsesongin kunniaksi oluen, jollaista eivät harrastajien syvät piirit ehkä ensimmäisenä panimolta odottaneet tahi toivoneet. Vaikka omena-kaneli-muskotti-vehnäbock mielenkiintoiselta paperilla vaikuttaakin, lieni monien toiveissa jokin aidosti suuri tai edes peruslaadukkuudellaan hurmaava ja ryhdikäs olutesitys. Puhdaslinjainen IPA/DIPA, jenkkihumaloitu Barley Wine, suurieleinen Imperial Stout… Tai miksei sitten Old Buck –tynnyröity megaolutkin. Tällaista linjaa vähän itsekin odottelin ja salaa myös toivoin. No mausteisella ja vahvalla saksalaisella kuitenkin mennään.

Weizenbock on joka tapauksessa tyylikäs olutlaji, jonka perinteikkäät germaanipainokset puhuttelevat pääsääntöisesti varsin hyvin. Kotoperäisin voimin tarjonta onkin sitten suppeampaa ja Vakka-Suomen Panimon Wehnäbock on oikeastaan ainoa säännöllinen vieras Olutkellarin puolella. Porilaisversio on kuitenkin päätetty leipoa kasaan kuin omenatorttu ikään ja maustekirjoa ei makustelutilanteessa pääse pakoon – halusi sitä tai ei. Onneksi muskottisen kuiva mausteisuus sopii omiin mieltymyksiin varsin hyvin, vaikkei kokonaisuus varmastikaan perusweizeniä herkullisemmaksi leikittelyn myötä jäsentynytkään. Ihan hyvää tekemistä, mutta ehkä joskus vielä ilman mausteleikittelyä kuitenkin?

Purnaamisesta ja harmittelusta huolimatta mukavan hidas ja yleisesti nautittava olut, jolla puolen litran pullo oli ehkä sittenkin liian kookas valinta. Siksipä tämä muskottisoturi ratsastaneekin mieluusti yksin ja harvakseltaan.

Beer Hunter's Mufloni Doppelapfel Weizenbock
Rusehtava, kauniisti vaahtoava ja odotetun samea olut. Yleisesti kuivahkosta tuoksusta löytyy piilevää makeutta ylikypsän banaanin ja ehkä kevyen toffeenkin voimin, mutta pääsävyt ovat kuivemman mausteisia. Etenkin muskotti nousee kirjosta hyvin esiin tarjoten hyvän parin kevyemmälle, hieman viinerin päältä löytyvän, hillotetun omenan tuntuiselle tortun täytteelle. Taustalla kevyen paahtunutta maltaisuutta, lämmön myötä myös hieman lisää toffeeta. Lisämausteet ilmeestä toki löytyvät, mutta aika vahvasti perusweizenbock-tunnelmissa muutoin liikutaan.

Maultaan tuoksun kaltainen, ehkä hitusen runsaammin tuota muskottia tarjoileva, muutoinkin mausteisen tuntuinen, vahva vehnäolut. Banaani tuntuu lähes kaikonneen, mutta toffeinen maltaanosa paikkaa sen puutetta hyvin. Kokonaisuus kääntyy kuitenkin hyvin nopeasti kuivempaan suuntaan ja omenatorttukin jää lopulta aika kovasti jalkoihin - pinnalle jää vain kanelinen, hivenen kitkerä rengas. Muskotti, mausteinen perusvehnähiivaisuus sekä kohtalainen katkeruus kuivattavat lopun melko tehokkaasti, muskotin puskiessa pidemmässä juoksussa päälle aika voimakkaastikin. Onneksi se itselle toimii, vaikkei kuivuus sinällään omaan pirtaan istukaan. Maustekammoisemmille voipi olla vähän enempi tekemistä… Kiva on, mutta jäänee kertaostoksi.

Tuomio: Tummahko ja kuivahko Weizenbock paria astetta rotevammalla mausteisuudella tarjoiltuna. Muskottia löytyy eli sen suhteen kannattaa puntaroida omia mieltymyksiään. Voi tehdä maustetta karttaville melko tiukkaa eikä varsinainen sessiotuote taida olla muutoinkaan.

Pisteet: 32/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti