Pizzaa mökkigrillissä

Muutaman vuoden takainen ensikosketus pizzan "raakagrillaamiseen"

Lämpöä riittämiin tarjonnut kesä on vähentänyt uunin käyttöä eksponentiaalisesti eli ruokaa on valmistettu pääasiassa ulkotiloissa. Senpä vuoksi variaatiotakin on saanut harrastaa ihan kiitettävästi ja peruskyrsän, -biiffin sun muiden normigrillattavien ohella grillissä on tirissyt tavaraa laidasta laitaan.

Grillipizzahan ei mikään uusi keksintö ole, mutta tänä kesänä sitä on tehty tavallista useammin ja myös aiempia vuosia monipuolisemmin tavoin. Etenkin mökillä pizzaa on kulutettu paljonkin ja samalla päästy sinuiksi kotigrillistä poikkeavan vempeleen kanssa. Pizzan väännössä kun grilli tuntuu tekevän aika ison eron.

Aiemmin grillipizzat on tekaistu Ruokapankin simppeliä ohjetta noudattaen eli suoraan grilliritilöillä paahtaen. Tänä vuonna useampi verkkomedia on puhunut foliotaktiikan puolesta, joten pakkohan sitä oli testata. Raakagrillaus (=suoraan ritilöillä) kun vaatii tarkkuutta ja näppäriä sormia onnistuakseen eikä meille ole vieläkään saatu sitä perhanan pizzakiveä hankittua.

---

Kesätestien jälkeen liputan edelleen tuon raakagrillailun puolesta, mutta ei pizzasta huonoa folionkaan kanssa tule ja ehkä se vähän helpompaakin on. Folion kanssa täytevalikoimakin on ehkä hieman laajempi, kun grilliä voi säätää miedommalle lämmölle ilman, että tarvitsee pelätä pohjan kiinnittymistä ritilöihin.

Kotona meillä on pinnoitetut ritilät, mitkä pelittävät hienosti eikä palaneita pohjia muistu mieleeni lainkaan. Mökillä taasen grillataan valurautaisen tason ja samaa ainetta olevan, puoliavoimen ritilän päällä ja etenkin ensimmäisellä kerralla parista pohjasta tuli aika rapeita. Tai siis paikoin pahasti palaneita. Osasyynä lienee myös tästä mallista puuttuvat lämmönjakajat, jotka tasaavat lämmön koko grillin alueelle pistemäisen posotuksen sijaan.

Kotigrillin niksit eivät siis siihen sopineet ja nyt oli se foliokin mukana. Parin uusinnan myötä tulostakin alkoi syntymään ja nyt niksit pitäisi olla vähintäänkin riittävän hyvin hallussa.

Mitoitetaan pohjat grillin ja folion mukaan.

Pohjat saavat viettää grillissä muutaman minuutin.
Folio kannattaa öljytä.

Seuraavaksi pohja pois grillistä, kääntö ympäri ja täytteet kehiin.

Pizzaa tehtiin tosiaan lähinnä mökkimaisemissa ja sisältö määräytyi pitkälti lähikaupan tarjonnan mukaan. Simppeliä menoa siis ja sehän sopii lomaan hienosti. Pohjan tein kotioloista poiketen muutaman tunnin kohotuksella.

Homma menee näin:

• Muotoile taikinasta grilliin meneviä pohjia. Itse paistan aika kaksi pizzaa kerrallaan.
• Grilli saa odotellessa kuumeta täydellä teholla.
• Pohjat nostetaan öljyttyjen folioiden päälle.
• Grillin tehot pudotetaan puoleen, ehkä vähän allekin ja pohjat laitetaan sisään. Annetaan paistua kahdesta kolmeen minuuttia.
• Pohjat ulos grillistä, kääntö ympäri ja täytteitä päälle. Kannattaa suosia nopeasti tekeytyviä ja sopivan kokoisia (=varmasti ”kypsyviä”) vaihtoehtoja, koska kypsennysaika on uunivalmistusta paljon lyhyempi.
• Pizzat takaisin grilliin. Lämpöä voi jopa hieman laskea, jos siltä tuntuu. Paistetaan muutama minuutti, kunnes pohja on kypsä ja täytepuoli miellyttää.
• Valurauta varaa lämpöä älyttämän paljon, joten ainakin viimeiset erät valmistuvat melkeinpä jälkilämmöillä. Tässä vaiheessa pohja on myös helppo polttaa, jos paistoaika venyy ja lämmöt paahtavat liian kovalla. Been there ja done that.
• Ääntä kohti.

Takaisin grilliin kunnes pohja on valmis ja juusto sulanut. Lämpöä kannattaa laskea reilusti ja itse tein osin jälkilämmöllä koska valurauta varastoi lämpöä vähän liiaksikin.

Valmis pizza.

Toinen versio.