Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)

Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)

• Tyyli: Sour Red / Brown
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Brouwerij Rodenbach (Palm), Roeselare, Belgia

Yleensä panimon tuotokset muhivat tynnyreissä etikka- ja lisättyjen maitohappobakteerikantojen hellässä käsittelyssä muutaman vuoden, jonka jälkeen joukkoon lisätään kunkin oluen reseptiikkaan sopiva määrä tuoreempia oluteriä.  Nyt maistossa oleva Vintage-sarjan olut ei kuitenkaan ole sekoitus, vaan se on peräisin yhdestä ainoasta tynnyristä. Panimolla valitaan kustakin kaksi vuotta kypsyneestä erästä parhaimmaksi osoittaunut, Vintage-merkinnän arvoiseksi koettu tynnyri, joka päätyy pulloon sellaisenaan. Vuosiluku kuvastaa kunkin oluen alullepanovuotta ja tynnyrin numero osoittaa luonnollisesti kyseisen oluen kypsytysastian identiteetin.

Yllä oleva on parin vuoden takainen infolainaus Rodenbach Vintage 2012 –arviotekstistäni. Saman vuosikertasarjan äärellä ollaan jälleen, sillä vuoden 2015 –versiointiahan löytyy tätä nykyä Alkostakin. Olutsarjan nerokkuus piillee siinä, että yksittäistynnyreistä pullotetut vuosierät omaavat erilaisia ominaisuuksia tynnyreistä ja vuosieristä riippuen. Tasalaatuisuuteen ja –paksuuteen ei siis pyritä harkittujen sekoitusten avulla, vaan tarjolle saatetaan ”tynnyrikypsiä”, eräällä tapaa yllätyspotentiaalisia maisteltavia kustakin vuosikerrasta.

Tämän pullon perusteella vaikuttaa vähän siltä, ettei vuoden 2015 satsi kovinkaan timanttinen ollut. Aika makea möllötyshän tämä nimittäin on, eikä toimi oikeastaan edes vähää alusta. Harmi, sillä tuosta muutamaa vuotta tuoreemmasta erästä pidin aikanaan aika paljonkin.

Rodenbach Vintage 2015 (Barrel 195)

Punakan ruskea, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksu on pirteän hapankirsikkainen, mutta samalla myös hieman sokerivibainen. Tammea, viheromaa ja viinietikkaa, mutta myös toffeeta, jälkiruokaleivosmaisuutta sekä punasävyisen kypsää marjaa niin happamana, käyneenä kuin makeanakin. Hapanta ja makeaa...

Maussa mennään heti alusta lähtien liian makeisiin tunnelmiin. Hapankirsikka panee vahvasti vastaan saaden apua tuolta viheromenalta ja vinegreteltä, mutta sokeri-imeltynyt marjaisuus on liian tiivistä ja kuohuissa jopa hattaramaisen äitelää. Lopussa eletään pikainen kuivuuden hetki keskirunsaan katkeron ja mausteisuuden noustessa esiin, mutta jälkimaku on taas imelän hapanta kirsikkaa ja kevyttä lämpöä kantavaa joulutunnelmaa piinaavan pitkälle.

Ajoittain meno tuntuu tasapainottuvan tynnyrimäisyyden, siihen yhtyvän puumaisuuden ja kevyen vaniljan päästessä tanssiin mukaan. Tällöin makeus antaa tuntumaan kivaa pyöreyttä silkan sokerisuuden sijaan, mutta pidemmän päälle meno alkaa silti tökkimään. Imelän hapankirsikkainen muistijälki tästä jää, vaikka muutakin tarjolla on.

Joko 2012 oli selvästi tasapainoisempi ja makeuden kanssa asianmukaisempi, tai sitten makumieltymykseni ovat muuttuneet melko paljon parissa vuodessa.

Pisteet: 31/50