lauantai 20. lokakuuta 2018

Klassikko: Saison Dupont

Saison Dupont
Klassikoista rohkenen harvemmin kirjoittaa, mutta tänä kesänä tuli sen verran aikaa vietettyä tupoontin äärellä, ettei vaihtoehtoja oikein ollut. Arvio syntyi varaston viimeisestä pullosta, jonka vasta syksyn tullen raaskin korkata. Keväinen varasto oli huvennut kesäsäillä tasaiseen tahtiin, mutta muutama lambic sinne taisi vielä jäädä. Näistäkin pitäisi jonkinlainen koonti saada aikaiseksi, sillä Geuzeja tuli testattua kaikkiaan kolmeltatoista valmistajalta. Noh, sekin sitten aikanaan. Dupontia voisi kai hyvillä mielin kypsytelläkin, mutten tuohon oli tohtinut lähteä..

Saison Dupont. Dupont Saison. Dupont Saison Dupont. Miten vain. Aina toimii. Vuodesta 1844 saakka belgipanimon valikoimiin kuulunut olut on talven lapsi, joka pääsee valloilleen kesäaikaan. Perinteisesti talvisin valmistettu olut saa käydä kevään tynnyreissä, ollakseen valmiina kesän koittoon ja pelloilla raataneen työväen virkistykseen. Kohtalaisesta vahvuudesta huolimatta se tosissaan on oivallinen virvoitusjuoma kesäkuumalla ja käy yhteen kepeiden ruokalajien kanssa.

Oluen suosiota, klassikkostatusta tai mitään muutakaan positiivista kannusta ei ole vaikea ymmärtää, sen verran puhuttelevasta tuotteesta ja pitkästä historiasta kuitenkin puhutaan. Aika on vienyt sen työväen pelto-olutstatuksesta olutsalonkien paraatipaikoille, mutta kehtaan myös kertoa, että on sitä nautittu ihan mökkihommissakin, perinteisten kesäaskareiden jälkitunnelmissa – aika lähellä alkuperäistä tarkoitustaan.

Joku voisi väittää, että Saison Dupontilla on samanlainen valta-asema lajissaan kuin Fuller’sin ESB:llä omassaan, mutta itse en tuota ehkä allekirjoita. Saison Dupont on jumalaisen kaunis ja suuhuni täydellisesti sopiva olut, muttei korvaamaton. Tai on se sitäkin, muttei ainut vaihtoehto tyylin sisällä, kuten ESB itsepintaisesti tuntuu olevan omassaan.

Yhtä kaikki, tästä on oluen hankala parantua…

Saison Dupont
Aprikoosisena hehkuva, tasaisen samea ja riittoisan sekä kauniin valkean vaahtopään kruunaama belgiklassikoiden aatelinen ihastuttaa kerta toisensa jälkeen ulkoasullaan.

Pekkaa pahemmaksi ei jää tuoksuakaan. Kukkainen aromaattisuus kätkee sisäänsä myös sitrusta ja yrttisyyttä. Vaalean viljava runko on vehnävä, muhkea ja pehmyt, mutta samalla kepeä ja kesäiselle oluelle kesäisen pohjan tarjoava alusta. Ripaus hiivan mausteisuutta ja vaaleaa esterisyyttä. Ai että.

Ja makuhan on samantyyppinen, paikoin jopa parfymaattisen aromaattinen ja kauneudellaan lumoava kokonaisuus. Kukkea, sitruksinen, valkopippurinen, vaalean viljava ja vehnävä. Pirteää ja pienikokoiset hiilihapot terästävät raikasta tunnelmaa ja kyllähän tämä aina vain niin hieno kokemus on.

Saison Dupont, yksi suosikeistani.

Pisteet: 41/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti