Mustan Virran Panimo Pässi IPA

Mustan Virran Panimo Pässi IPA

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna, Suomi

Mustan Virran Panimon kohun keskelle joutunut Olavi, öhöm, siis St. Olaf tuli todettua hyväksi kesäolueksi ja sittemmin myös Pässiä on saapunut käsieni ulottuville. Jyväskylässä sitä on näkynyt aika hyvin ainakin Citymarkettien valikoimissa, omani taisi lähteä matkaan Seppälästä. Jännä muuten, ettei Pässi olekaan bocki, vaan rempseän pureva IPA. Jonkinlaista stereotypioiden rikkomista on siis ilmoilla.

Pässin perusipaa tummempi väritys on aikaansaatu paahdettuja maltaita käyttäen, mutta makuun ne eivät oman kokemuksen mukaan suurempia tuiverruksia nosta. Melko katkeraksi osoittautunut olut ei vaikuttanut olevan aivan täydessä tasapainossa melko teräväksi kärjistyneen humaloinnin myötä, mutta pienellä tasapainotuksella tarjolla olisi kauppaverrokki kulta-aikojen CCCCC:lle. Pässi on humaloitu Centennialilla ja Cascadella (kuivahumalointi) ja lähtee varmasti uusintamaistoon jossain vaiheessa. Sen verran lupaavalta vaikuttaa. 4,7-prosenttinen Pässi IPA löytyy maitokauppajakelun lisäksi myös Alkon tilausvalikoimasta Savonlinnan alueella.

Olavinlinnan Musta Pässi

Venäläiset joukot piirittivät Olavinlinnaa keväällä 1656. Pyhän Olavin päivän ateriaksi kasvatettu pässi karkasi linnan valleille jossa puolustamiseen varattu terva leimahti ukkosmyrskyssä palamaan korkein liekein. Sinapinkeltaista taivasta vasten tanssi muurilla olento, jolla oli valtaisat sarvet ja kaviot. Sen suusta näytti sinkoilevan liekkejä. Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Vihollinen pakeni kauhuissaan paholaismaista näkyä.

Pässin tarinaa..

Mustan Virran Panimo Pässi IPA

Punertavan keltainen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu greippinen, runsaan havuinen ja etenkin kylmänä lääkemäisen yrttiseksi terävöityvä. Kohtalaisesti karamellista maltaisuutta, kokonaisuutena aluksi hieman pistävä mutta lämmetessään mukavasti tasoittuva.

Myös maussa on alkuun runsaanlaista lääkeyrttimäistä terävyyttä, joka "raikastaa" männiköisen, greppisen rutistavan paletin jopa mentholmaiseksi, pisteliääksi kokonaisuudeksi. Tuskin lie ollut tavoitteena? Lämpö suitsii päällekäyvän sivujuonteen suht nopeasti pois ja lopputulema tasapainottuu reilusti. Rungossa vienoa karamellia, taustalla kevyttä hedelmää. Yleisilme on hyvinkin toimiva, mutta uhkaa kadota harmillisesti ylilyövän, joskin ajan myötä taittuvan yrttikokemuksen alle. Aika rapea, hyvin havuinen ja lopulta mukavan ronski kokonaisuus, joka alun rosoisuuden poisviilauksella toisi mukavaa vaihtelua yleiseen kauppatarjontaan.

Rapea, ripeä ja ennakkoluuloton. Pienellä tasoittelulla päästäisiin jo hyvin pitkälle, mutta maltillinen odottelija saa palkintonsa nytkin.

Pisteet: 30/50