Terassilla herttuattaren kanssa. |
- Tyyli: Sour Red
- Alk.%: 6,2
- Panimo: Verhaeghe, Vichte, Belgia
Tällä kertaa olisi
luvassa tarinaa itse Burgundin herttuattaren vierailusta tiluksillani. Verhaeghe
Duchesse De Bourgogne on pienehkön Verhaeghe perhepanimon himoittu, Flanderin
alueen happamiin olutklassikoihin kuuluva lippulaivatuote, joka jätti itseni
hieman yllättäen kylmäksi. Todella kylmäksi. Ihan ikävä tuli Rodenbachin
makusinfonioita…
Mutta klassikko on
klassikko ja esittelynsä ansainnut. Ratebeerissä olut on saavuttanut varsin
hyvätkin asemat tyyli- ja kokonaispersentiilien ollessa vakuuttavat 97/84
(asteikko 0-100). Paikallisia olutperinteitä kunnioittaen valmistettu flanderin punainen on pastöroimaton,
kahdesta eri-ikäisestä (8kk ja 18kk), tammitynnyrissä kypsyneestä oluterästä
sekoitettu olut. Rungossa ohran lisäksi vehnää ja vähän paahdettuakin mallasta.
Olut kunnioittaa nimellään Burgundin herttua Kaarle Rohkean ja Isabellan ainoan
lapsen, traagisesti hevosonnettomuudessa menehtyneen herttuatar Marian (1457-1482)
muistoa.
Itse läntisessä
Belgiassa sijaitsevan panimon tarina alkaa vuodesta 1885. Nykyisin lähes
Gentiin vievän E17:n varressa nököttävä Vichten pikkukylä oli aikanaan avoinna
Brysseliin suoran junayhteyden ansiosta. Perustamisen aikoihin oli enemmän kuin
tavallista, että pieni kyläpanimo palveli lähinnä oman alueensa markkinoita,
mutta mainittu raideyhteys ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin tarttuminen
auttoi Verhaegheä erottumaan joukosta. Panimo myi huomattavan osan
tuotannostaan Brysseliin kunnes ensimmäinen maailman sota pakotti ajamaan
tuotannon alas.
Käsky alasajoon tuli
Belgian hallitukselta, joka halusi vastustaa saksalaisten maahanmarssia
ekonomisella tasolla. Oluthanojen ehdyttyä germaanit ilmeisesti purkivat
panimon ja näin neljän vuoden mittaiseksi venynyt keskeytys sai hitusen
valtiokäskyä varmemman sinetin. Tauko teki hallaa yritystoiminnalle ja sen
seurauksena panimo menettikin Brysselin asiakkaansa muille. Uusien
panimolaitteiden hankinta loi tilanteeseen oman taloudellisen paineensa, mutta
elon taival jatkui kuin jatkuikin – tällä kertaa paikallisiin markkinoihin
keskittyen.
Verhaeghe Duchesse De Bourgogne |
Rusehtava, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksussa hapanta
marjaisuutta, rusehtavaa mallasta ja hieman soijakastiketta. Kuminen, hieman
makeakin, ehkä hivenen tamminen ja äitelän balsamicoinen.
Maultaan pettymys. Jännää, kotikaljaista rusinaisuutta
löytyy makeuden lähteenä eikä hapan marjaisuus ja balsamicomainen tuntu riitä
tuomaan riittävää luonteikkuutta esiin. Mallaspuoli on hivenen makeaa,
rusehtavaa ja osin viljavaakin. Lopussa vienoa mausteisuutta, taustalla tammea
mutta lopetus on epämiellyttävän sokerinen.
Tuomio: Ei oikein iske… Valtaisa pettymys.
Pisteet: 23/50
No, löytyihän Olutkellaristakin kriittisempää arviota. :) Tosin hämmentävästi pidän paljon tästä oluesta, laittaisin sen miltei samalle viivalle Rodenbach Grand Crun kanssa, olen todennut sen hyväksi useita kertoja, tosin aina 250 ml pullosta. Ehkä tämä oli pilalla?
VastaaPoistaEi kai omaan suuhun toimatonta olutta voi kuin kriitisesti kommentoida? ;) Minusta tämä oli hiruisen makea, hilloimaisen äitelä mutta varsinaista pilaantumisen merkkiä en siitä löytänyt. Ei sillä etteikö jotain olisi voinut käydäkin. Taitaa vain nämä tyylit hyvin pikkuvirheet kätkeä... tuota makeutta kommentoitiin minulle FB:ssäkin. Grand Cru jätti talvella myös vähän kylmäksi mutta pitäisi varmaan palata ajan kanssa pullon äärelle kun jemmassa kerta on. :)
PoistaAivan, ymmärrän sitten jos Grand Cru ei myöskään toiminut, eli tyyli vaan ei nappaa. Minulle jostain syystä tuo hieman sokerinen makeus yhdistettynä happamuuteen sekä puiseen kuivuuteen toimii täydellisenä yhdistelmä, Michael Jacksonin sanoin, the most refreshing beer in the world. Esimerkiksi taas Cuvee Des Jacobins on minusta liian tylyn hapan.
PoistaEi tyylissä sinällään vikaa, esim Rodenbach Vintage ja Liefmans Goudenband toimii erinomaisesti, Caractère Rougesta puhumattakaan :)
Poista