Vehniän Runtusahti IV

Syksyn makuja

Kun tuo nykyaikaisempi runtuviikon aloitusajankohtakin on nyt selätetty, lienee aika avata sanaista arkkua Vehniän neljännen Runtusahdin ääreltä. Mikko lähetti tällä kertaa aiempia hivenen kevyemmän versioinnin paikallissahdistaan eli maltaan käyttöä oli suitsittu hitusen aiempaan nähden. 

Helposti joutava, 7,5-prosenttinen sahti ei tarjoillut kakkos- tai kolmosversion ronskiutta tai syvyyttä, mutta toimi hivenen kulmikkaampana vallan mainiosti, vaikkei siitä norjalaisavusteisen Islannin kaatoon ollutkaan. Sahti on siis testattu huuhkajamaisen kärsimysnäytelmän äärellä, mutta todettu myös oivalliseksi kumppaniksi uunituoreelle suppilovahveropiiraallekin. Sahti sopii moneen, näinhän se on.

Vehniän Runtusahti IV

Kastanjainen, samea ja jämäkkä sahti. Tuoksu hitusen hedelmäinen, kevyesti kypsää banaania esittelevä ja karamellisen maltainen, kevyen leipäinen. Rukiisuutta, mausteista potkua ja hentoa yrttisyyttä.

Maultaan samoilla linjoilla, edellistä erää ehkä kevyemmän oloinen - ainakin siltä tuntuisi. Karamellista mallasta, kevyesti ylikypsää banaania, leipää ja lopussa napakan kuivaa mausteisuutta. Hieman myös yrttistä katkeruutta, ronskia katajaa ja sopuisaa rukiisuutta. Ehkä hennommin kuin odotin. Maku kuivuu loppua kohden ja nostaa samalla esiin alkoholin lämpöä. Makuun se ei pääse, mutta enteilee hieman kuitenkin. Huulet hieman tahmaantuvat, sahti soljuu suussa... Melko syvä, rustiikkinen ja oikeastaan aika hauskan rouhea.

Tuomio: Perusvarma, aiempaa kulmikkaampi mutta maistuva sahti.

Pisteet: 39/50