perjantai 13. huhtikuuta 2018

Budejovický Budvar B:Original

Budejovický Budvar B:Original
  • Tyyli: Czech Pilsner (Světlý)
  • Alk.%: 5,0
  • Panimo: Budejovický Budvar, České Budějovice, Tsekki
Yksi kaupparajan kevyen nostamisen odotetuista seurauksista on aiemmin Suomen markkinoita varten laimennettujen olutmerkkien _luonnollisen vahvuisten_ eli _oikeiden versioiden_ rantautuminen rahvaan saataville. Yksi malliesimerkki kehityksestä on kotikuntani kyläkaupasta löytynyt Budejovický Budvar B:Original eli ”vaalea Budvari”. Aiemminhan tätä on meillä myyty 4,5-prosenttisena, mutta nyt tarjolla on ihan sitä oikeaa viisiprosenttistakin. Ja jos mikä mieltä lämmittää.

Budvarin kumpaakin sävyä tuli nautiskeltua etenkin ennen harrastuneisuusaikoja, mutta on ne satunnaisesti maistuneet myös myöhemmällä iällä. Erityisesti vaalea on jäänyt mieleen Prahan sivukujan kuppilassa nautittuna, hitaasti hanasta laskettuna ihanuutena. Tuolla se toki oli sitä ihan oikeaa, ei lähikaupan light-versiota.

Tällä rakkaalla lapsellahan on maailmalla monta nimeä – johtuen lähinnä jenkkien kanssa käydystä nimioikeuskiistelystä. USAn ja Kanadan markkinoilla Budějovický Budvar tunnetaan nimellä Czechvar ja tuotteen oikea nimihän kuuluu tyyliin Budweiser Budvar. Kuten arvata saattaa, nimikiista on syttynyt silminnähtävästä yhtäläisyydestä Anheuser-Buschin Budweiser-oluen kanssa. Suomessa Budweiser-nimen käyttöoikeus on jenkeillä, minkä vuoksi juomme tsekkimme Budějovickýnä. 90-luvun lopullahan esimerkiksi Alko lopetti Budvarin myynnin Euroopassa riehaantuneen oikeustaistelun vuoksi.

Itse panimo tai pikemminkin sen edeltäjä on perustettu vuonna 1895. Alueella on toki yli 700 vuotinen oluthistoria ja paikallinen olut onkin sadantuhannen asukkaan České Budějovicen ylpeyden aihe. Oikeustaisteluihin vienyt Budweiser on päätynyt oluen nimeen kaupungin saksankielisen nimen, Budweis, vuoksi. Panimo on jo useamman vuosikymmenen ollut valtio-omisteinen presidentti Edvard Benešin saatua 1937 päähänsä idean yli 150 000 hl vuodessa tuottavien panimoiden kansallistamisesta. Oispa meilläkin valtionyhtiönä ennemmin kansainvälisesti menestyvä panimo viinatehtaan sijaan…

Budvarin valmistuksessa käytetty vesi tulee 320 metrin syvyyteen ulottuvasta, ilmeisesti arteesisesta kaivosta ja hiivakin on panimon omaa. Paikallisen Saaz-humalan kävyt aateloivat lopputuotteen, joka on monessa suhteessa ”varsin kelpo lageria” sanan hienommassa merkityksessä.. Olutta kypsytetään kolmisen kuukautta ennen pullottamista ja parhaimmillaan se on mahdollisimman tuoreena nautittuna. Nytpä maitokaupoissamme onkin melko tuoretta tavaraa, sillä ainakin oman pullon päiväys vie ensi vuoden helmikuulle. Joskus on puhuttu panimon käyttävän päiväyksiä 9kk pullotuksesta, mutta ehkä tässä kohtaa kuitenkin puhutaan vuodesta - helmikuuhun kun on vielä 10kk matkaa...

Budejovický Budvar B:Original
Kirkas… Kirkas, oljenkeltainen ja valkean vaahdon kruunaama olut. Kuplien nousua pohjalta kohti pintaa on ilo seurata. Tuoksussa on hyvä annos vaaleaa mallasta, vehreän ruohikkoista tuoreutta, hieman voita. Selkeä, linjakas ja toimiva.

Maku on melko voimakas. Etenkin ruohikkoinen, jopa voikukkainen humalointi antaa olueen makua ja sen sekoittuminen diasetyyliin sekä hivenen paahtoleipäiseen maltaaseen saa aikaan jotain kaunista. Katkeroakin lopusta löytyy, mutta jotenkin tuo ruohon potku tuntuu vapautuvan jo ennen kliimaksiaan. Suuta se jaksaa silti supistaa ja jälkimakukin jatkuu pitkän ruohoisena, voikukanvartisena, voimaisenakin. Diaaetyyliä, siinä on tyyliä.

Makumaailma on varsin voimakas, silti tasapainoinen ja muistoja herättävä – paikoin toki ennakkoluulottoman kärkevänä esiintyvä.  Edelleen ”hyvä lager”, vielä vuosienkin jälkeen ja nyt vieläpä luonnollisessa vahvuudessaan...

Eihän tämä mikään salonkisipistelyyn tarkoitettu olut ole, vaan sellainen mitä juo mieluusti litraisen tuopin hyvässä seurassa. Joinakin päivinä parikin… Ihan jo pelkän nostalgian vuoksi.

Pisteet: 31/50

2 kommenttia:

  1. Moi! Muo kiinnostaa mistä tuo kuvailemasi 'ruohikkoinen' tai 'voikukkainen' maku voisi olla peräisin. Juuri se tietty raikkaus kyseseisessä oluessa. Onko se se diasetyyli, onko sitä ehkä lisästty? Koska juuri samalta haisevia ja maistuvia oluita löytyy muitakin, esim. Kreikkalinen Mythos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tere. Diasetyyliä tosiaan. Tokko sitä olueen ehdoin tahdoin kukaan "lisää", koska on kai lähinnä virhemaku, joka tsekkipilseissä kuitenkin sallitaan ja paikoin jopa vaaditaan läsnäolevaksi. Itse pidän, vaikken sitä niin voimakkaasti/selvästi useinkaan koe maistavani kuin monet muut.

      Mythoksessakin sitä voi olla, nyt viikon sisällä pariin otteeseen sitä maistaneena en tosin uskalla väittää mahdottomissa määrin noteeranneeni. :)

      Poista