Kotioluet: Forte Milk Stout US-05 vs. S-04

Forte Milk Stout US-05 vs. S-04

Portailta löytyi taas pienen tauon jälkeen muuramelaisia kotioluita, joiden takana oli edelliskerran tapaan kunnan päätaajamassa majaansa pitävä Forte Panimon Teemu. Teemu tiputteli testiin pari pulloa elokuun alussa korkitettua Milk Stoutia, josta oli lohkottu kaksi eri tuotetta. Toinen osa keitosta oli käytetty S-04-hiivalla, toinen US-05:lla. Ajatuksena vähän testata, millaisia eroja britti- ja jenkkityyleihin linkitetyt hiivakannat samaan pohjaan sovitettuna tuottavat.

Milk Stoutien työnimenä toimi Mutapohja, josta saamme kiittää Teemun työkaverin salaista toivetta. Mallaspuolella on ollut käytössä Pilsner-maltaiden ohella myös Maris Otteria, Dark Chocolatea sekä Roasted Barley -maltaita. Runkoa on ryyditetty kaurahiutalein ja nimenkin paljastamalla laktoosilla.

Siinä missä humalista ja niiden aromieroista alkaa olla jo jossain määrin olla ns. hajulla, ei hiivat useimmiten soittele kelloja täällä kuluttajan roolissa viihtyvän päässä lainkaan – eipä niitä jokaisen oluen kylkeen painetakaan, vaikka humalista ja jopa maltaistakin usein jo tietoa löytyykin. Lähdinkin joka tapauksessa lähestymään olutkaksikkoa puhtaasti sokkona, eli ilman sen suurempaa etukäteistietoa käytettyjen hiivojen ominaisuuksista tai normaaleista käyttökohteista. Ajatus oli, että annetaan nenän ja suun näyttää, millaisia eroja oluista mahdollisesti osaisi noviisi löytää

Jälkikäteen kaiveltuna ihan hajuilla tunnuttiin olevan, vaikka hajontaa varmaan löytyykin. S-04:stä ja US-05:stä näkyy löytyvän keskustelua useammallakin olutforumilla. Ensimmäistä ”English Ale” -hiivaa suositaan enemmälti maltaisten ja kypsyttelyä pelkäämättömien tyylien, kuten stoutien, portereiden, bittereiden ja brown alejen teossa. Olikin siis hieman yllättävää, että tässä testissä selkeähkösti paremmin lopulta toimi US-05 eli ”American Ale” -hiiva, josta povataan hyvää kumppania tuoreuteen nojaavien, aromaattisempien oluiden, kuten Pale Alejen ja IPOjen tekemiseen. Ei se silti mikään outolintu stoutissakaan taida olla.

Sinällään hiivojen tarjoamat makuerot olivat kai ihan linjanmukaisia. S-04 toi mukaan hedelmäisyyttä, vähemmän maltaan paahteisuuden varaan itseään rakentavaa olemusta. US-05 taas noudatti lupausta kuivemmasta ja esterittömästä kuvailustaan. Jälkimmäisen runsaampi olemus ja kevyelti pyörempi olemus tuli jälkikäteen kuitenkin vähän yllätyksenä, sillä olisin jälkilukemani perusteella ehkä odottanut toisinpäin. No, asian kanssa enemmän tekemisissä olevat varmasti tietävät tästä minua enemmän. Mielenkiintoinen hiivavertailu joka tapauksessa näin ummikonkin ihmeteltäväksi.

Forte Milk Stout US-05 vs. S-04

Ulkonäkö:

Hyvin tummia oluita kumpikin, ei silminnähtävää eroa, kuin ehkä vaahdossa, mikä johtunee enemmänkin kaatajan tasapainottomuudesta. Vaahto on ruskeahkoa, oluiden kaatuvuus keskirunsasta.

Tuoksu:

Tuoksutkin ovat hyvin pitkälti toistensa kaltaisia eli paahtunutta maltaisuutta on pääosin tarjolla. Sen varaan kuitenkin rakentuu myös kummankin oluen omaa vivahteikkuutta, joista voi selviä, joskaan ei suoranaisen päällekäyviä eroja löytää.

S-04 on selvästi hedelmäinen, mehevämpi ja vähemmän pelkän paahteisuuden verhon määrittelemä. US-05 taasen korostaa paahteisia piirteitä nostamalla esiin suklaisia sävyjä, kahviakin. Sen aromi on myös selvästi kuivemman tuntuinen, mutta myös näistä kahdesta tuoksusta voimakkaampi.

Siltikin puhutaan eroista, joiden kokoluokka ei järisyttävän massiivinen ole. Tunnistettava kumminkin.

Maku:

Kumpikaan lasillinen ei edusta lajityylin runsainta tai syvintä päätyä, vaikka lämpö laveutta taustalle ajan mittaan tuokin. Voimakkuutta ei sen sijaan puutu alussakaan, vaan paahtuneen maltainen, suklaasävyinen kerrostuma tarjoaa tiiviin sekä pontevan vastaanoton heti kättelyssä. Ajan myötä kerroksellisuutta alkaa toki löytymään, minkä myötä oluiden erotkin avautuvat paremmin.

S-04 on tuoksun tavoin hedelmäinen, muttei enää niin korostetusti. Mukana on myös punamarjaisuutta, joka yhdessä suklaisuuden kanssa kitkeröi jälkimakua hieman. Tuo onneksi tasoittuu maltaisuuden syvetessä, mutta tähän kuluu aikaa. US-05 avautuu huomattavasti nopeammin.

US-05 ei marjoja tai hedelmää annissaan esittele. Suklaa tosin on aluksi verrokin tavoin hieman kitkerää. Ei niin pahasti kuitenkaan. Kahvi, nahkaisuus ja tuhkakuppimaisuus piilottavat sen varsin pian alleen ja suklaasta jää jäljelle miellyttävämmän kaakakomainen puoli, joskaan makeutta maku ei juuri tarjoakaan.  Reunoille nousee aikaisessa vaiheessa myös kevyttä kermaisuutta, mikä pyöristää yleisilmettä hieman, mutta aika kuivana meno silti pysyy.

Suutuntuma:

Tuntuma ei tosiaan yllä kovin runsaaksi kummassakaan tapauksessa, muttei sitä varsinaisesti ohueksikaan sovi nimittää. Perushyvä. Voisi olla muhkeampikin. Kaksikosta US-05 tuntuu saavan aikaan vähän runsaammin soljuvan kokonaisuuden, vaikka ero niin sanotusti lähinnä vain reunojen pyöreytenä selvimmin tuntuukin.

Kokonaisuus:

US-05 on kaksikosta lopulta yllättävän selkeä suosikki, vaikka etenkin alkuun eroja tuntui olevan hieman haastavakin löytää. Rinnakkain se kuitenkin onnistuu rauhanomaisen tutkailun myötä. Vitosen aikaansaama tunnelma on hieman muhkeampi ja runsaampi, mutta myös paahteisempi ja suklaisampi makumaailma viehättävät minua enemmän. S-04 oli myös turhan marjaisa, mitä paahteen seurana hieman vierastan.

Blendi 50/50:

Pitihän se vielä sekoituksenakin kokeilla. Tuoksu on aika jämäkkä, paahteinen, suklainen, tuhkainen ja nahkainen. Aika toimiva. Alkuperäisosiaan parempi jopa.

Maku on kuitenkin vähän empivän oloinen, eikä oikein käy selväski, kumpaa polkua haluttaisiin kulkea. Keskitien valinta on sinällään odotettua, mutta yllätyn silti, ettei sinällään pitkälti samoista makupalasista koostuvista puolista löydy jotain osakomponenttia, kuten suklaata tai paahteisuutta buustaavaa summaa. Vähän kädenlämpöinen välimalli antaa itsestään kypsää hedelmää, tuhkaa ja suklaata sekä kevyttä marjaisuutta.

Jälkimaku taas on tosi hyvä. Pääsosin kahvia, kaakaojauheisuutta ja paahteisuutta. Ehkä se summapeli toimiikin vasta loppumetreillä. Aika pitkäkestoisen paahteen tunteen sekoitus suuhun lopulta jättää. Harmi, että alku on sekava ja vähän vaisukin.