Alkon pienpanimo-oluet 2015: Rekolan Panimon Funky Luomu

Funkyä, luomua ja pientä purtavaa...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Rekolan Panimo, Fiskars, Suomi

Rekolan Funky Luomu lienee kattauksen outolintu ja se näyttää lukemani perusteella kolahdelleen maistajilleen vähän miten sattuu. Makuja onkin monia ja Rekolan tyyli lähestyä oluita vähän omintakeisemmasta kulmasta saattaa tyylipuristeja hieman puistattaa – panimo kun Funkynkin kohdalla ilmoittaa ettei sen tapoihin kuulu tehdä tyylejä, vaan makuja eikä tämäkään luomusaisonfarmhousesourale tyylinsä puhtainta antia tarjoa. Toki itsellänikin on tarve saada asiat järjestelmällisesti kategorisoitua, mutta en revi pelihousujani mikäli olut ei täyttä tyylipuhtautta edustakaan – kunhan se on hyvää ja sille saa jonkin tyylin määriteltyä suhteellisen hyvin perustein.

Tarjolla on tosiaan funkkaava saison, joka hakee maalaishenkisiä vaikutteita saison-hiivan lisäksi käytetystä brettanomyces-hiivasta. Saison, farmhouse ale, sour ale – ehkä vähän kaikkia niitä siis. Funkia dunkkista kuitenkin lienee tarjolla niin tuoksun kuin makumaailmankin suhteen ja uskoisin oluen olevan mielenkiintoinen ”kellariinkin unohdettava” tuon brettansa vuoksi… Olut on valmistettu luomuraaka-aineista ja mallaspuolelta löytyy pilsiä, pale alea, müncheneriä ja crystalia humalten nojatessa Polariksen ja Saphirin antimiin. Kuten muidenkin rekolalaisten kohdalla, myös funkkaava saison soveltunee hyvin ruokahetken ilostuttajaksi ja Tuoppi ja Sapuska-blogin sivuilta löytyykin hyviä vinkkejä makujen yhdistelyyn…

Katoin itsekin pöydän sekalaisin antimin, sillä piipahdin kaupassa ilman kauppalistaa hakemassa mielekästä ja konstitonta sormisyötävää oluen kaveriksi. Koska panimon varioimat makuparit kuvastavat aika laajojakin leikittelyn mahdollisuuksia, täyttyi oma pöytänikin melko sekalaisesta seurakunnasta – rehti kroos-kitšen Olutkellarin malliin siis… Olut pääsi tarkempaan arviointiin ihan sellaisenaan, mutta myöhemmässä vaiheessa kirjailin ylös myös joitain ajatuksia lasin ja lautasen väliltä – puolihuolimattomasti ja vähän pilke silmäkulmassakin… Niistä lisää arvion perästä sitten.

Rekolan Panimon Funky Luomu

Utuinen, kuparisen oranssi olut tanssahtelee kynttilän valossa kauniin viettelevästi. Sen vaalea, alkuun runsaan villi vaahto harvenee hiljalleen jääden ohueksi kanneksi oluen pinnalle. Hyvältä näyttää! Tuoksu on ”jännä”, mielikuvana enemmänkin nasty kuin funky, mutta joka tapauksessa toimiva. Nopea, ytimekäs nuuhkaisu nostaa esiin oluen hedelmäisemmän, hieman makeamman puolen, joka esiintyy melko vaaleissa väreissä – kypsän omenaista, päärynäistä mehukkuutta, lisänä aprikoosia ja ehkä hieman luumuakin. Hienoisesti belgihiivaisuutta, kohtalaisesti ”funkimpaa” brettaa, joka lopulta onkin melko suuressa roolissa tuoksun osalta. Hieman mausteinen, sitrusksista nostetta omaava ja sopuisan viljava… 

Maultaan ehkä hieman tuoksua edellä, samalla myös kuivempi. Makua on kohtalaisen runsaasti ja mukavaa syvyyttäkin löytyy – suoranaista tunkkaisuutta ei ole havaittavissa, joskin maanläheistä paksuutta se henkiikin. Hedelmää on edelleen hyvin ja se tasapainottelee niin saisonmaisen happamamman kuin makeammankin tuoreuden sekä hienoisesti kuivatunkin edustuksen välillä. 

Tuoretta, omenan ja sitruksen happamuutta, päärynäistä ja aprikoosista mehevyyttä sekä hienoisen rusinaista, kuivatun luumuista makeutta. Mausteista kuivuutta, jonkin verran hevostallien liepeillä leijailevaa maanläheisyyttä, pölyä ja likaa, muttei suoranaisesti suurta turausta sitä funkyä, brettaa. On sitä tunnelmassa kyllä läsnä, ei siinä, ehkä se vain vaatii lisää aikaa, belgihiivaisuus on vielä niskan päällä. Vaaleaa, hieman makeaa maltaisuutta, lopussa jonkin verran sekalaista ruohikkoisuutta. Makuskaala käy läpi akselin pehmyt-syvä-kuivahko-hapan-pureva ja mielestäni toimii pitkään, purevaan ja uudestaan hapantuvaan loppuun saakka mainiosti. Olemukseltaan yllättävän jämäkkä. makumaailmaltaan hankalasti sanoiksi puettava ja mukavan vaikeaselkoinen tasapainoa unohtamatta…

Tuomio: Sekalainen, silti tasapainoinen ja hyvinkin maistuva saison. Hapan, pehmyt, makea, kuiva, syvä, kevyt, rehti… Sanotaan, että hyvällä tapaa monipuolinen. Suosittelen maistamaan, suosittelen myös tutustumaan uudestaan myöhemmässäkin vaiheessa. Toimii ruokapöydässäkin...

Pisteet: 38/50

---

Funky kattaus...

”Arviointitilaisuuden” jälkeen olikin pöytä katettu kukkuroilleen ja oli toisenlaisen tulikasteen aika. Kauppalista ja tarkempi idea kun tuli unohdettua matkasta, löytyi lautasilta vähän sitä-sun-tätä. Heti kärkeen on sanottava, että mielestäni Funky pelasi ehkä jopa paremmin ruoan parina, joskaan aivan kaiken kylkeen sekään ei taipunut. Särpimen myötä oluen maltaisempi puoli nousi paremmin esiin ja hedelmäinen makeuskin pyöristyi kauniisti makujen ympärille. Saisonin happamuus leikkasi hyvin rasvaisempia makuja eikä olut kevennetystä chilistäkään hätkähtänyt - päinvastoin. Ruokajuomana aion testata jatkossakin!

Pöydästä löytyi seuraavat tarjoamiset: Iberico (36kk), ananaskirsikat, yrtti- ja valkosipulijuusto täytteiset, keskituliset chilit, granaattiomena, Old Dutch Master-gouda, vuohen brie, pepino, pretzel sekä aamupuuron jämistä tehdyt rieskat. Tässä muutamia mietteitä maisteluista:

• Iberico toimii pretzelin kanssa loistavasti. 
• Pepino ei maistu juuri miltään, on kallis eikä toimi ibericon kanssa – chilin se vesittää, mutta mitä hyötyä siitä on? 
• Funky pelaa chilin kanssa hienosti yhteen! 
• Pretzel taasen on huono pari tälle saisonille. 
• En osaa syödä kranaattiomenaa vaikka katsoin ohjeet netistä. 
• Täytetyt chilit toimivat ibericon kanssa, mutta tämä lienee ibericon haaskausta… 

Summasummaarum… Funkystä on moneksi, eli ota se osaksi ruokahetkeä, illan viettoa tai kesän odottelua – en usko sen pahastuvan pienestä kellarivisiitistäkään. Mukavan sekalainen, hieman haastava ja monipuolinen saison, jossa on kivan pieni likainen vivahde. Nasty, funky, dirty! Gut!

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Maku Savu Porter

Lumisilta hangilta suoraan lasiin...

• Tyyli: Savuolut (Porter)
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Maku Brewing, Tuusula, Suomi 

Tumma suodattamaton porter, jossa korostuu nimensämukaisesti savuinen paahdettu mallas. Savuisuus on kuitenkin pidetty kurissa, jotta se ei hallitse liiaksi.  Nautiskeluolut, joka sopii seurusteluhetkiin ja jälkiruokien kanssa.

Tuusulalaisen Maku Brewingin Savu Porter on pienpanimokattauksen toinen savuisia elämyksiä tarjoileva olut ja portterin kanssa paritettuna kyseinen elementti kuulostaa oikeinkin mainiolta. Hieman ehkä harmittelen ilmoitusta savuisuuden suitsimisesta, sillä vastaan tulleet ”vähäsavuiset savuoluet” ovat useimmiten jättäneet yleisesti vaisun kuvan.

Maku on kuitenkin kunnostautunut maistuvien oluiden saralla mallikkaasti ja näin etukäteen ajateltuna vajaa kuusiprosenttinen portteri tarjonnee hyvää nautittavuutta hieman ohuemmallakin savuisuuden verholla varustettuna. Reseptiin on uponnutkin muun muassa suklaamaltaita eikä humaliksi valikoituneet Chinook ja Willamette hassummilta kuulosta. Makulaisten etiketit ovat kuvitukseltaan omaan silmään toimivia, hieman plagioinnin sarallakin kunnostautuneen Marimekon tai Vallilan printteihin sulautuvia, tyylikkäitä kaupunkikuvia. Tällä kertaa aiheeksi on valikoitunut nautintoportterille sopiva, talvinen kaupunkimaisema saunan, hiihtoladun ja avannon voimin eli varsin talvisissa merkeissä edetään… Tämä sopinee oluen luonteelle hyvin.

Maku Savu Porter

Todella tumma, ei kuitenkaan sysimusta – ruskeutta löytyy valoa vasten, punaa ei niinkään. Vaahto on väriltään vaalean ruskeaa, runsaudeltaan kohtalainen ja kestoltaan maltillisen viipyilevä. Tuoksultaan runsaan kahvinen, kuivan suklainen ja nahkea. Savuakin löytyy hyvin, mutta silti melko kesysti siihen nähden, että kyseinen elementti on nostettu oluen nimessä erikseen esiin. Hieman turvetta, sopivaa pehmeyttä, hienoisesti leipäistä makeutta sekä ripaus salmiakkia. Yleisesti ottaen oikein toimiva tuoksu!

Maultaan niin ikään miellyttävä, syvä ja runsas. Runsaasti paahteisuutta, kahvia, tummaa suklaata ja nahkeaa savuisuutta – edelleen hieman odotettua kevyemmällä otteella. Turvetta, hieman mökkisaunan nokea ja mausteoksaista kuivuuttakin – mukavan maanläheinen tunnelma… Humalointikin on hyvin esillä sitrushedelmäisin sävyin ja pureekin lopussa aika mukavasti. Monipuolinen, paahteinen ja tummuuden verhoa sopivasti raottavan pureva – jälkimaultaan katkera kahvinen.

Tuomio: Tasapainoinen, runsasmakuinen ja monipuolinen portteri, jossa savu on yksi tekijä muiden joukossa. Kahvi, suklaa, noki ja hyvä purevuus – mainion oluen perusteesit hyvässä paketissa. Savun osuus tosiaan jätettiin melko kevyeksi, mutta hyviä makuja riittää onneksi muutoinkin.

Pisteet: 39/50

Hyviä makuja...

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Hiisi Aarni

Aarnin tuijotus...

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,9
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi 

Syvällä metsän siimeksessä Aarni vahtii vakavana aarrettaan.

Tuhti, mäntymäisen havuisesti aromihumaloitu ja tiukasti katkeroitu, rapsakan rukiinen IPA. Uuden maailman humaloiden ja kotimaisten maltaiden täydellinen liitto.

Härmäläiseen aarnimetsään liihottava, rukiisen kotoisa hiisiläinen tanssahtelee islantilaisen post-rockin tahtiin – Sigur Róssia nimittäin suositellaan se taustavoimaksi. Runebergin päivän kunniaksi Olutkellarissa nautittiin siis paikallista ruis-IPAa, Hiisin Aarnia, joka omalla olemuksellaan kunnioittaa kansallisrunoilijan henkeä. Pohjoisen koskemattomat aarnimetsät, pohjolan karuissa viljapelloissa viihtyvä ruis ja etikettitaiteeseen upotettu aarnikotka – jylhää on, hyvin jylhää… 

Ruis ei suinkaan ole Hiisille harvinainen raaka-aine edes rapeamman tyylisuunnan oluissa ja ehkä parhaiten mieleeni näistä on jäänyt maistuva peliolut, Game Brewery RyePA. Aarnin reseptiikasta löytyy rukiisia elementtejä niin mallastetussa kuin hiutalemaisessakin muodossa, mutta matkaan on ohran lisäksi tarttunut myös hieman vehnää. Humalakattaus on mäntymetsään kutsuvan kuuloinen kaikessa Chinookin ja Simcoen hekumallisuudessaan, joten mielestäni kasassa on palaset oikeinkin hyvänmalliseen olutnautintoon. Pääsin joulun alla hieman makujen syrjään kiinni suoraan tankista annetun maistiaisen myötä ja hemmetin hyvinhän tuo jo silloin kolahti! Matkassa ollut, Hiisin peruslinjaa ronskimpi katkeron puraisu miellytti rukiisella pedillään kovasti ja arvelin jo tuolloin IPA-guru Juntusen Arden löytävän tästä mieluisan makuelämyksen – ja oikeassa taisin ollakin: Arde arvioi – Hiisi Aarni.

Ja hyvin näyttää olut kiinnostavan muitakin – Ruokalan asiantuntijaraati nosti Aarnin ennakkoon pienpanimokattauksen johtotähdeksi ja Jyväskylänkin Alkojen hyllyt imuroitiin tyhjiksi paikallisoluen kohdalta heti esilletulopäivänä – vain muutamia kappaleita jäi jäljelle, mutta nekin lienevät jo kerätty talteen. Valppaana olin itsekin ja muutaman pullon arvolintua onnistuin saalistamaan… Oluen taustoja valottelee panimon olutvelho Tatu Jaskan Kaljojen äärellä: Alkon käsityöläisoluet 2015 esimakua - Panimo Hiisi Aarni Ruis IPA

Hiisi Aarni

Rusehtavan oranssi, hieman jopa punertavakin olut jonka vaahto jää melko niukaksi, sentin paksuiseksi kerrokseksi. Tuoksu on toimiva, melko runsas ja hyvää enteilevä. Karrikoidusti tarjolla on hyvinkin suomalaiseen kansallismaisemaan istuvaa havuisuutta ja kevyttää pihkaa, mutta myös hienoisen makeaa, rukiista särmää omaavaa mallaspuolta. Toki matkassa on limettimäistä sitrushedelmää sekä muuta tropiikin sanomaa – ehkä myös kevyttä pippurisuuttakin. Oikein on mainio – aika jämäkän oloinen...

Maultaan tuoksun kanssa hyvin linjassa eikä huonoksi tarvitse haukkua tälläkään kertaa. Runsaan aromikasta, greipin tuntumaa, mukavan rehtiä purentaa sekä mäntyisen havuista tuoreutta ja katkeruuden hekuman täydentävää, potkivaa pippurimaisuutta. Omaan suuhun varsin optimaalinen katkeron puraisu, siihen hienosti vastaava aromaattinen puolisko sekä rukiin sävyttämä, kohtalaisen tuhti mutta riittävän huomaamaton mallasrunko pelaavat tämän erän hienosti yhteen. Tuntumaltaan melko runsas, mikä osittain selittynee niukanlaisten hiilihappojen puolesta – pieni lisäpiristys toisi matkaan ripauksen kaivattua raikkautta, joskaan tunkkaiseksi olut ei kaikessa makuisuudessaan äidykään. Hieman tahmaa, pitkään rapsaa ja suu napsaa…

Tuomio: Mielestäni hieno sovitus rukiisen rungon ja metsäisen, tuoreen sekä purevan humaloinnin keskinäiseen sinfoniaan. Rehti, runsasmakuinen ja rapea – niin sen pitää ollakin.

Varsin maistuva ruis-IPA!

Pisteet: 38/50

Little Valley Python IPA

Yleisön pyynnöstä... Ja hyvä niin!

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Little Valley, Hebden Bridge, Englanti

West Yorkshiren Cragg Valesta, Leedsin ja Prestonin välimaastosta löytyvän Little Valley Breweryn Python IPA oli alun perin aikomus jättää mielenkiinnon puutteen vuoksi Alkon hyllyyn pölyttymään. Tämä vaikuttikin kovin todennäköiseltä skenaariolta siitäkin syystä, ettei sen suorastaan luotaantyöntävän ruma etiketöintikään varsinaista heräteostospotentiaalia uhku. Yleisön pyynnöstä pyörsin kuitenkin päätökseni ja hyvä niin, sillä kitkerän katkera britti-IPA yllätti varsin positiivisesti – terveisiä vain Mikolle, joka tuotetta suositteli testaamaan!

Kymmenisen vuotta sitten perustetun panimon tuotteita näkyy aina silloin tällöin maitokauppojenkin valikoimissa ja paria näistä olen maistellutkin – Hebden's Wheat ja Withens Pale Ale ovat kumpainenkin aika keskinkertaisia tuotoksia… Little Valley vannoo luomun ja lähiraaka-aineiden nimeen ja sen oluilla on sekä Soil Association että Vegan Societyn leima taskussaan – esimerkiksi isinglassit ja karmiinit onkin jätetty reseptiikasta kokonaan pois, joten vegaanistakin ruokavaliota noudattavat olutnautiskelijat voivat tarttua panimon pulloihin hyvällä omalla tunnolla. Panimo työllistää perustajapariskunnan (Wim van der Spek ja Sue Cooper) lisäksi neljä työntekijää.

Mielestäni panimon perustajien yhteisen tarinan alku on vähintäänkin kertomisen arvoinen – aivan perinteisimmästä puusta tarinan alkua ei nimittäin ole veistetty. Wim ja Sue törmäsivät toisiinsa vuonna 1999 Kathmandussa, Nepalissa. Perinteisestä pakettimatkailusta ei suinkaan ollut kyse, vaan Wim oli tuota ennen taittanut fillarillaan kilometrin jos toisenkin aina Hollannista saakka. Siinä missä Wim oli jo urakkansa suorittanut, oli Suella edessään vielä pitkä kotimatka. Hän oli työskennellyt Nepalissa parin vuoden ajan ja loppuhuipentumana oli aikomus polkea takaisin kotoisaan Englantiin. Tarina ei kerro, kuinka tiet yhdistyivät uudelleen, mutta ensikohtaaminen kaukomailla poiki yhteisen panimon perustamisen saarivaltakuntaan…

Panimo tiedottaa Pythonin olevan pullokäyväolut, jota tulisi pitää viileässä vähintään vuorokauden ajan ennen nauttimista. Hiivoja ei suositella kaadettavaksi lasiin – itse hieman tässä hutiloin, mutta vain niukasti… Rungosta löytyy ohran lisäksi vehnää sekä ”ylimääräisenä” raaka-aineena ruokosokeria.

Little Valley Python IPA

Kaunis, kellertävän oranssinen, hieman tummaankin taittuva olut tyylilajilleen ominaisella vaahdolla. Tuoksu on kohtalaisen voimakas, raikas ja kesäinen – runsaan ruohoisuutensa puolesta menisi ensinuuhkaisulla varsin rapeasti pilssistäkin… Yrttisyyttä, kevyttä maanläheisyyttä sekä pähkinäistä kuivuutta nousee hiljalleen esiin ja kevyt hedelmäisyys on melko kapeassa roolissa. Tuoretta sitrusta kuitenkin löytyy ja se antaakin tuoreen ruohikkoiseen tunnelmaan kitkerää potkua, mutta myös epämukavaa happamuuttakin. Mallaspuoli on vaalea, viljainen ja melko kuiva. 

Maultaan tuoksun kaltainen, kukkaista raakuutta tosin on noussut matkaan tuomaan kitkerän katkeraa ilosanomaa. Sitruksen sekaista ruohikkoa, tuoretta yrttisyyttä sekä sekalaista heinikkoa.  Hitunen pähkinää, kevyen viljaisaa, vaaleaa maltaisuutta. Tuntumaltaan mukavan ryhdikäs, ei silti liian voimakas. Makua tosiaan riittää ja puristustakin on kunnolla. 

Tuomio: Rehdin pureva, tuore ja rapean raikaskin britti-IPA, joka istuu Suomen kesään varmasti todella hyvin. Kitkerän katkera, Amerikan serkkujaan paremmin maaseudun peltoaukealle sulautuva olut, joka on mielestäni varsin napakka vanhan mantereen edustaja muotioluttyylissä. Kuin todella rapea pils, mutta hieman leveämmällä makukirjolla ja syvemmällä, alemaisella olemuksella.

Kitkerän katkera britti-IPA.

Pisteet: 36/50

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä

Vakuuttava pelinavaus!

• Tyyli: Savuolut (Dunkelweizen)
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Alkon pienpanimokattauksen anti lähti purkautumaan mukavasti omalta mukavuusalueeltani eli savuisista tunnelmista. Vakka-Suomen Panimon tummahko, savuinen vehnäolut saikin kunnian olla tämänvuotisen tarjonnan ensimmäinen maistiainen ja varsin kimuranttiin saumaanhan se heti joutuikin – edellisestä pienpanimoerästähän on kulunut aikaa taas vuoden verran ja janokin on sen mukainen. Jo perinteeksi muodostunut, jokakeväinen kädenojennus pienpanimoiden suuntaan onkin niitä harvoja valopilkkuja alkoholimonopolimme toiminnassa ja suuret odotukset yleensä tuppaavat kasvamaan entisestään, kun ilon aiheet muutoin ovat varsin vähissä. Ensimmäinen olut yleensä määrittää suunnan ja siihen kohdistuu myös muita suuremmat paineet.

Prykmestar SavuVehnän (miksei muuten ole Wehnäbockin tapaan tyylikkäästi tuplaveellä?) taakkaa lisää myös se tosiasia, että pullon kyljessä kerrotaan savumaltaiden olevan kotoisin maan mainion Urbockin kotikaupungista, Saksan Bambergista. Hekumallisen savuolutpanimo-Heller Trumin maineikas Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock määrittää savuoluiden vakuuttavuusasteikon varsin vaativaksi eikä panimon loistava vehnäolut Rauchbier Weizenkaan varsinaisesti VASPin työtä tämän suhteen helpota. Samoista rakennuspalikoista uusikaupunkilaista savuvehnää tuskin on kuitenkaan rakennettu, sillä Heller Trum luottaa visusti oman mallastamonsa raaka-aineisiin useimpien savuolutvalmistajien suunnatessa katseensa jompaankumpaan kaupungin kaupallisista mallastamoista. Alueen historia ja perinteet kuitenkin tuovat kovan vaatimustasonsa mukaan Weyermanninkin maltaiden matkassa.

Kovat odotukset eivät Vakka-Suomen väkeä kuitenkaan lannistaneet ja erittäin pätevää jälkeä on silläkin suunnalla savuisten makujen eteen tehty. Suoranaista palvikinkkua ei kuitenkaan ollut tarjolla, joskin savun maanläheisempi aromi ja syvyys vakuuttivatkin hyvällä otteellaan. Hieno olut, joka näyttää, tuoksuu ja maistuu siis tältä:

Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä

Samea, vanhan puusaunan ruskea, ensisilmäyksellä ei kovinkaan imarteleva, mutta toisaalta epäpuhdas ulkoväritys henkii maanläheistä savuisuutta onnistuneesti – siksi ehkä tästä pidänkin. Vaahto on kuohkea, kestävä ja kaunis. Tuoksu on todella hyvä, joskin savua olisi voinut olla runsaamminkin – savuolutkynnys kuitenkin ylitetään helposti. Bamberg-maininnan myötä aina kuitenkin odottaisi mielikuvissaan tuhdimpaa otetta. Maanläheisen, palvisaunaisen savuisuuden lisäksi tuoksusta löytyy kypsän banaanista, melko makeaa vehnärunkoa kohtalaisen runsaan, mausteisen hiivaisuuden siivittämänä. Mukavaa leipäisyyttäkin esiintyy ja mukavan kitkerää maustyrttiä on joukossa myös. Hyvältä vaikuttaa!

Maultaan hieman tuoksuaan enemmän antava, savuisen tunnelmansa puolesta oikein hyvin pelittävä, joskaan ei aivan niin syvä kuin olisi alkujaan toivonut –  savusaunan, pehmeän pyökin ja kypsyneen palvin savuisuutta on kuitenkin varsin hyvin läsnä ja syvyyskin on sitä myöten ihan riittävällä tasolla. Mainio suoritus tiukkaan paikkaan! Rungon banaaninen makeus ei ole enää tuoksun voimasuhteissa, joskin orastavaa viitettä siitä onkin havaittavissa. Melko hyvin on tarjolla tuota mausteista, pippurin kaikuista hiivaisuutta sekä yrttisempää tuntua, mutta kieltämättä pientä leipäisyyttäkin löytyy – hauskaa tervaisuuttakin tuntuu mukana olevan. Lopun katkerot ovat kohtalaisella tasolla ja antavat hyvän loppusilauksen kokonaisuudelle. Tuntumaltaan keskirunsas, tasapainoinen ja mauiltaan runsas.

Tuomio: Erittäin onnistunut savuolut, joka kestää Bamberg-leiman tuoman taakan varsin mallikkaasti. Takuuosuma mökkisaunan terassilla tai metsänuotion äärellä, mutta luo kyllä tunnelmaa ihan kotisohvallekin.  Savun ystäville…laadun metsästäjille!

Hieno, savuinen ja mauiltaan runsas vehnäolut.

Pisteet: 39/50

Emelisse White Label Imperial Russian Stout Peated Bowmore Barrel Aged

Maistuva heräteostos!

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Emelisse, Kamperlad, Hollanti

Heräteostokset lienevät kaikille jollain tapaa tuttuja päähänpistoksia ja melko usein ne saattavat jälkikäteen kaduttaa… Hollantilaispanimo Emelissen hekumallisen imperial stoutin kohdalla voinen kuitenkin kirkkain silmin todeta, että tämä sekunnin murto-osissa tehty ostopäätös lienee yksi onnistuneimmista täysosumista. Tapahtumapaikka internet, tarkemmin lilleläinen olutmekka Saveur-biere.

Emelisseltä on vuosien mittaan tullut vastaan useita hienoja ja maistuvia tulkintoja ns. suurista oluista, mutta vasta nyt tartuin ensimmäistä kertaa sen White Label-sarjan edustajan houkutuksiin. Emelisse White Label Imperial Russian Stout Peated Bowmore Barrel Aged kuuluu mahtipontiseen ja varsin laajaan tynnyrikypsyteltyjen oluiden katraaseen. Joukosta löytyy lukuisia viskitynnyreitä, mutta myös hyvä kirjo viini-, konjakki- ja balsamico-tynnyreitä sekä luonnollisesti niissä säilöttyjä imperial stouteja ja barley wineja…

Nyt maistettava olut on nimensä mukaisesti jyhkeä imperial stout, joka on saanut lisäväriä (ja ennen kaikkea lisäaromia) sen valmistuksessa käytetystä turvemaltaasta. Turvemallas, peated malt, mmm… Islay-viskithän siinä vääjäämättä mieleen tulevat ja onkin osuvaa, että tämä samainen olut on saanut kypsyä tuon nimenomaisen saaren perinteikkään Bowmore-tislaamon tynnyreissä. Parhaita oluita pitkään aikaan, helposti ja vilpittömästi!

Emelisse White Label Imperial Russian Stout Peated Bowmore Barrel Aged

Kerrassaan oppikirjamainen ilmestys… Oluen väritys on niin musta kuin musta voi olla eikä se päästä kynttilää vasten nostettunakaan lävitseen minkäänlaista kajoa. Vaahtoa muodostuu alkuun muutaman sentin paksuinen, tasaisesti levittäytyvä vaaleanruskea kerros. Ajan myötä se tiivistyy todella verkkaiseen tahtiin jääden lopulta sentin paksuiseksi, lähes seisahtuneeksi kanneksi oluen pinnalle.

Tuoksu on syvä, rehdin turpeinen ja hiiltyneen tammipuun savuista tuiverrusta henkivä – pehmeä, kutsuva ja mielikuvissa luonnonläheinen. Turvesavu tosiaan mestaroi menoa, mutta alta paljastuu hillitymmin niin pehmeän suklaan aromeja kuin tumman hedelmäistäkin kajoa, kahvia ja kevyttä makeuttakin. Hieman nahkaa, marginaalisesti salmiakkia… Mielikuvat tosiaan vievät luontoon, kaskisavuiseen, kuivumaan päin olevaan sateen kastelemaan luontoon, jossa nuotion rippeet ovat säilyneet kuivina täytteän raikkaan ilman pehmeillä aromeillaan. Huikaiseva näytös!

Ja sama tahti jatkuu maussa! Runsasta, luonteikasta ja pehmeää turpeisuutta, pystyyn palaneen puunrungon ilmoille levittämää, leijuvaa, pehmyttä savuaromia. Taustalla tapahtuu paljon, mutta turvesavun verhoa ei liikaa rohjeta raottaa – hyvä niin… On tummaa, syvää suklaata, tummaa hedelmäisyyttä sekä lakritsia, nahkaa ja kahvia. Lopussa oikeastaan aika runsastakin, nestemäistä lakritsia turpeisella pedillä – myös kohtalaista katkeroa löytyy. Tuntumaltaan varsin tukeva, hieman soljuva ja vähän tahmaavakin. Makujen syvyyttä hienosti tukeva, olemuksellaan vakuuttava. 

Tuomio: On muuten sellainen olut, ettei hetkeen ole vastaan tullutkaan. Jo tunnelma kaikessa turpeen savuisuudessaan on ällistyttävä, mutta taustakuoro tekee kokonaisuudesta omalaatuisensa retken, jonka ei soisi päättyvän! Hattu päästä, tässä on sitä jotain.

Huikea tynnyrikypsytelty, turpeinen IS!

Pisteet: 44/50

Papabeersin valikoimaa: Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Winter Ale

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
• Muuta: From Tampere via Estonia with love

Brittiläinen strong ale tyylinen, vahva, vaaleahko talventaittaja. Valmistettu perinteisellä singleinfusion mäskäyksellä. Humaloitu käpyhumalalla.

Brittien strong alet ovat saarivaltakunnan maistuvinta antia ja mielestäni ne ovat oivia pareja pohjolan talvi-iltojen kavereiksi. Rakkaudella Hämeen syvyyksissä valmistettu, laatikoihin pakattu ja Tallinnaan myyntiä varten rahdattu piraattiolut on tehnyt kumppaneidensa kanssa pitkän matkan Keski-Suomeen, joten kovinkaan pitkäksi aikaa en sen suonut hyllyyn jäädä värjöttelemään. Jossain muistelen tämän oluen kohdalla mainitun, ettei pieni kypsyttelykään hassumpi idea olisi…

Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Winter Ale

Pullonsuusta tuoksuteltuna jännän mansikkahilloinen tunnelma… Lasiin kaadettuna olut on varsin kaunis, tummahkon ruskea, valoa vasten punertava ilmestys. Mansikkahilloista marjaisuutta löytyy tuoksusta edelleen, mutta myös rusehtavaa, hieman imeltynyttä maltaisuuttakin on tarjolla. Vähän kuin mallasleipä pakastemansikoiden kera – mallas toki pääroolissa… Toki tummaa, kuivattua hedelmääkin on, mutta myös pakastemarjojen mukaan laitettua sokeriakin esiintyy. Makeuden lähteistä huolimatta ei mahdottoman äitelä – ehkä hieman tasapainottoman hilloimainen kuitenkin.

Maultaan jo selkeämpi, joskaan ei täysosuma kuitenkaan. Tummahkoa, limppuista maltaisuutta, rusinaista, kuivattua hedelmää sekä mansikkaista marjaisuutta – hieman myös mausteista potkua. Lopusta löytyy mukavaa katkeron purevuutta, jälkimaku hieman imelä, hitusen katkera ja mansikkahilloinen. Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä hieman vajavaiseksi jäävä, hivenen imelyydellään tahmaava.

Tuomio: Ei täysin vakuuttava strong ale, joskin brittiteemaan suht hyvin osuukin. Itseäni häiritsee mansikkahilloon mielleyhtymän aiheuttava, hieman imelä marjaisuus… Pehmeyttä, mallasta ja lämpöä lisää, marjat hiiteen tai ainakin aisoihin… 

Kelvollinen strong ale brittityyliin, ei sen suurempia.

Pisteet: 30/50