OLUTKELLARI

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Mikkeller Drink’in Berliner

Tyyli: Berliner Weisse
Alk.%: 2,8
Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Tanskalainen Mikkeller omaa melko laajan skaalan erilaisia, melko laajalla rintamalla hedelmiä ja marjoja hyödyntäviä spontaanikäymiskokeiluita ja tämän kevän ”kevytolueksikin” on trendinmukaisesti valikoitunut happaman tyylikäs berliner weisse-tyyli. Vajaa kolmeprosenttinen, tuttuun tapaan Belgiassa pantu Drink’in Berliner meni kokeiluun vesisateen viilentämän grillaustuokion yhteydessä ja kyllähän se varsin kesäinen olut olikin. Ilmeisesti jossain on tarjolla myös tynnyrikypsytettyä versiota… Mielenkiintoista…

Kesäinen berliineri...

Mikkeller Drink’in Berliner

Utuinen, vaaleankeltainen olut kuohkealla, valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan vehnäinen, hedelmäisen hapan, ehkä vihreän omenaisessa, sitruksisen pirteässä muodossa. Kevyt mausteisuus potkii taustalla – kepeä, raikas, kesäisen vaalea ja piristävä.

Maussa löytyy viheromenaista happamuutta, myös muuta, vienon raakaa hedelmää, mutta myös hieman sitruksen sävykkyyttä. Kevyttä makeutta, vaaleaa vehnää – hieman ”helpotettu”, pahimmilta kulmiltaan pyöristetty berliineri. Hiilihapoiltaan pisteliäs, yleisesti valkoviinimäisiä piirteitä henkivä. Siirapilla kikkailu makeuttaisi tämän taatusti liiaksi.

Tuomio: Lähinnä hedelmäisen hapan, samalla sitä samaa makeutta henkivä ”easy berliner”, joka kaipaisi lisää luonnetta. Oluena sen sijaan raikas, piristävä ja kevyt. Toimii mainiosti kesäisen grillailun kylkiäisenä.

Pisteet: 32/50

Pitää ilmiselvästi pekoni-punasipuli-marinoidusta porsaasta.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Slottskällans Saison (2014-)

Tyyli: Saison
Alk.%: 6,5
Panimo: Slottskällans Bryggeri, Uppsala, Ruotsi

Uppsalassa on viime vuonna viilattu Saisonin reseptiä ja nyt uudistunut, prosenttiyksiköllä vahvistunut kesäolut on saatu myös Alkon valikoimiin. Yksinkertaiseen etiketti-ilmeeseen luottava Slottskällans on osoittautunut varsin näppäräksi, laadultaan varmaksi ja mauiltaan toimivaksi panimoksi, jolta ehkä se iloisin leikittely on vielä jäänyt kokematta. Perusvarmaa laatua on kuitenkin oletettavasti tarjolla ja se kyllä kelpaa aina.

Saiskos olla saisonia?

Slottskällans Saison (2014-)

Tasaisen samea, läpinäkymätön ja rauhallisen näköinen olut. Väritys on kaunis, syvänkeltainen vienolla oranssin punerruksella varustettuna. Tuoksussa on sitruksista kirpeyttä, omenaisen hedelmäistä tuntua, valkopippurista maustetta sekä yrttisyyttä. Hieman banaania sekä hiivaa.

Maultaan kirpeän pirteä, sitruksisen hapan, vaalean hedelmäinen ja viljavan maltainen. Valkopippurisen mausteista hiivaisuutta, taustalla vaanivaa banaaniesterisyyttä sekä lopussa kohtalaista katkeron purua. Melko runsas, sitrusmainen, kuivakukkainen aromaattisuus jää suuhun pyörimään.

Tuntumaltaan raikas, kuivaan taittuva ja runsasmakuinen. Hieman suussa soljuva, kirpeän hiilihappoinen.

Tuomio: Kesäisen aromaattinen, kirpeä ja mausteinen… Hyvänoloinen, toimiva saison Ruotsin puolelta.

Pisteet: 37/50

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Sori Brewing Garden Wit

Sorin Garden Wit entisen naapurin puutarhassa...

Tyyli: Witbier
Alk.%: 4,5
Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Garden Wit on rakkausruno Suomen lyhyelle lumettomalle jaksolle. joka saa ihmiset riisuutumaan ja vaeltamaan puistoihin. Tämä belgityylinen vehnäolut hymyilyttää makuhermojasi kuin tuore vitsi oikealla hetkellä. Nauti terassilla, puistossa tai verhot kiinni kotona. Mukana puutarhasta ripaus korianteria, ruusunmarjaa ja appelsiininkuorta. Parita Garden Wit myös ruokien, kuten salaatin tai kalan kanssa. Parhaimmillaan kylmänä.

Lasissa tosiaan allekirjoittaneen ensimmäinen sorilainen*, korianterilla, appelsiininkuorella ja kutkuttavasti ruusunmarjalla maustettu Garden Wit. Sori Brewing on ollut harrastajien ja median huulilla jo hyvän aikaa ja nyt Tallinnan panimolla on vihdoin saatu oluttakin aikaiseksi. Muutamia keittoja muiden panimoiden laitteistoilla on toki syntynyt, mutta kyllähän se oman panimon käyntiin saanti on aivan varmasti odotettu askel! Nyt fasiliteetit on tarkastettu, leimattu ja sitä myöten vihitty käyttöön, hienoa!

Garden Wittin lisäksi maitokauppavalikoimiin ilmestyi Out of Office Session IPA, joka pääsee viiltävän analyysin alle lähiaikoina. Etiketistä löytyvä maininta ”Joukkorahoitettu olut” viittaa luonnollisesti siihen lähes puolenmiljoonan euron pottiin, minkä panimo keräsi joukkorahoituksella toimintansa käynnistämistä varten. Garden Wit näyttää olevan panimon neljättä oluterää ja oletettavan tuoretta sellaista!

*Helsingin SOPPissa tuli toki todella maittavaa Islay Sahtia maistettua, mutta ei nyt lasketa tuota Ruosniemen kanssa juonittua kollaboa tähän listaan.

Sori Brewing Garden Wit

Samea, hauskan keltainen väri, rehti vaahto. Hiivan palasia leijailee jonkin aikaa näköpiirissä. Tuoksu on alkuun hieman pidättäytyvä, mutta aukenee hiljalleen. Hiivaa löytyy runsaasti, mutta myös jännää, ruutimaista aromia. Se viitannee muutoinkin ilmoilla olevaan, pippuriseen mausteisuuteen. Hieman korianteria, ehkä myös limemäistä tuntua.

Maultaan hieman toimivampi, varsin hyvä. Miellyttävää, sitruksisen hapanta hedelmäisyyttä, ruusunpunaista marjaisuutta sekä pippurista hiivaisuutta. Matkassa on kuitenkin tuoksuntapaista ruutisuutta, outoa kumisaappaan aromia. Oliskohan ruusunmarjan ja appelsiininkuoren yhteispelillä jotain tekemistä tuon kanssa? Sinällään aromi sopii wittin palettiin hyvin, mutta vähän ylimitoitettua se kuitenkin on... Tuntumaltaan olut keskirunsas, makua hyvin antava ja hiilihappopitoisuudeltaan tasapainoinen.

Tuomio: Kesäinen, hieman himisen varaa kuitenkin jättävä witbier, joka kuitenkin toimii varsin hyvin. Vienoa sivujuonnetta löytyy, mutta ajanmyötä sekin tasoittuu. Tästä on hyvä jatkaa.

Pisteet: 33/50

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kotiolutta Palokasta: Slightly Mad IPA

Palokasta tuntuu muodostuneen jonkinmoinen jyväskyläläisen olutkulttuurin kehto. Hiisin tarina alkoi pari vuotta sitten Heinämäen verstaalta ja useamman oluen voimin blogin sivuilla esiintynyt Ukonmaljakin ponnistaa niiltä samoilta kulmilta – hieman pohjoisemmasta tosin. Eikä kahta ilman kolmatta: pari viikkoa sitten olikin taas aika uuden palokkalaisen tuttavuuden. Mystinen J.L. lähestyi minua viestillä, josko hänen tekemänsä IPA ja stoutti maistuisivat. Vastasin myöntävästi ja sain pari pulloa kotiinkuljetettuna.

Näistä IPA valikoitui ensimmäisenä maistoon. J.L.:n kuudes keitto rakentuu Columbuksen, Simcoen, Nelson Sauvinin ja Amarillon tanssahtelulle Pale ale-, Wheat- ja Crystal 100-maltaiden petaaman pohjan päällä. Olut on valmistettu pussimäskäyksellä ja se on kuivahumaloitu. Vahvuutta löytyy noin 6,5% ja laskennalliseksi katkeropitoisuudeksi kerrotaan muikeat 170 IBUa, joskin maistettaessa aromaattisuus oli mielestäni katkeroa runsaammin esillä. Olut on pullotettu 4.5.2015 – hiivana käytetty Safale US-05:ttä.

Slightly Mad IPA

Tummahkon oranssi, komean vaahdon luova IPA. Tuoksu tursuaa etelän hedelmiä, mutta matkassa on myös vienoa mäntyä ja ehkä aavistus pihkaakin. Greippisävytteisen tropiikin tuulahduksen alta löytyy myös hieman karamellista maltaisuutta, paketti on hyvin kasassa ja runsaus puhuttelee syvästi.

Maussa jatkuu sama meno. Tuoreus on valttia ja trooppinen hedelmämuuri on voimissaan tässäkin. Papaijaa, aprikoosia ja passionia… Melko ronskia greippiä, mäntyistä tunnelmaa sekä taustalla vaanivaa, karamellista maltaisuutta. Makumaailma on runsas, varsin syvä ja monipuolinen. Ei virhemakuja, rehtiä tekemistä ja ipamaista tyylipuhtautta.

Tuomio: Todella onnistunut IPA. Makeus on hyvin vienoa, mutta sitä juuri sen verran, mitä IPAan humaloinnin rynnistyksen lisäksi toivon. Katkeruutta voisi olla asteen pari lisää, aromipuoli on kyllä enemmän kuin kohdillaan. Hyvä IPA!

Pisteet:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Yleiskuva: 15/20

Yhteensä: 39/50

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Original Ritterguts Gose

Mukava yllätys maitokaupassa!

Tyyli: Gose
Alk.%: 4,7
Panimo: Brauerei Reichenbrand, Chemnitz, Saksa
Valmistuttaja: Ritterguts Gose, Borna, Saksa

”Jahas!?” tuumasin tuossa eräänä päivänä yhytettyäni pullollisen gosea Länsiväylän oluthyllystä. Matkaanhan se lähti ja hyvä niin, erittäin mainio, kesäinen ja pirteän hapan olut!

Gosea pidetään yleisesti Leipzigin lahjana olutmaailmalle, mutta sen juuret ovat oikeastaan lähempänä Hannoveria kuin Euroopan suurimmasta rautatieasemasta tunnettua Leipzigiä. Perinteikkään olutyylin koti sijaitsee UNESCOn kulttuuriperintökohteisiin kuuluvassa Goslarin kaupungissa, joka olikin 1000-luvulla Saksan tärkeimpiä kaivoskaupunkeja, mutta myös virkeä panimotoiminnan keskus. Goslar on varmuudella maailman ainoita paikkoja, jossa Gose virtaa taukoamatta – riippumatta oluttyylin ajoittaisista sukupuutoista ja muista mullistuksista. Kaupungin läpi nimittäin kulkee Gose-nimeä totteleva, pieni Harzin horstivuoristosta alkunsa saava joki… Se ei kuitenkaan tiettävästi ole toiminut oluen nimen innoittajana, sillä alkujaan gose on tunnettu yksinkertaisesti nimellä Goslarisch Bier.

Siinä se Gose sitten virtaa halki Goslarin... (kuva: Hans-Jürgen Koch)

Eri lähteiden valossa on hieman epäselvää, onko oluttyyli syntynyt 1000- vai 1500-luvulla, mutta monisatavuotinen historia sillä on kuitenkin takanaan. Keskiajan jälkeen Goslarin kaivostoiminta hiljalleen hiipui ja gosen valmistuskin alkoi siirtymään Leipzigin suuntaan. Muutos söi goslarilaisten panimoiden kannattavuutta ja vihdoin vuonna 1826 kaupunginvaltuusto päättää tuotannon alasajosta – gosesta tuli näin Leipzigin oma tavaramerkki ja 1900-luvulle tultaessa kaupungista löytyi peräti 80 eri valmistajaa! Sotaisan vuosisadan muutokset vaikuttivat kuitenkin eloisan gosekulttuurin kehitykseen ja syöksi sen lopulta suoranaiseen sukupuuttoon. Viinihullu kuvaa blogissaan tuon ajan jakson tapahtumia ansiokkaasti:

Gosen suosio kuitenkin vähä vähältä haipui ja toisen maailmansodan alettua Rittergutsbrauerei Döllnitz oli ainoa gosea valmistava panimo. Kun panimo kansallistettiin ja suljettiin vuonna 1945, kuoli gose väliaikaisesti sukupuuttoon. Oluttyyli palasi kuitenkin vielä hetkeksi henkiin vuonna 1949 Rittergutsbrauerein vanhan työntekijän Friedrich Wurzlerin perustettua oman pienpanimonsa. Hän kertoi gosen valmistamisen salat poikapuoli Guido Pfnisterille ennen kuolemaansa 1950-luvun lopulla ja Pfnister pani gosea panimossa aina, vuoteen 1966 omaan kuolemaansa saakka. Tällöin perinteinen gose koki lopullisen sukupuuttonsa.

1980-luvulla kuitenkin kiinnostus gosea kohtaan heräsi ja erinäisten testien jälkeen mies nimeltä Lothar Goldhahn oli onnistunut vuonna 1986 luomaan oluen, jonka arvioitiin olevan hyvin lähellä, ellei peräti identtinen aidon, perinteisen gosen kanssa.

Vuonna 1988 gose koki vielä yhden, lyhyen katoamisen, mutta muurin murtumisen jälkeen kulttuuri alkoi elpyä hitaasti mutta nähtävän varmasti. Itä-Saksaa hallinnut kommunistinen politikointi oli käytännössä kuihduttanut suurelta osin koko olutkulttuurin maataloustuotteiden pakkolunastusten myötä. Viljasta tehtiin leipää ja muita vastaavia hyödykkeitä, eikä oluen tekoon jäänyt raaka-aineita entiseen tapaan… Nykyisin tilanne on kuitenkin jo toinen ja muiden hapanoluiden tapaan pienpanimot ovat innostuneet myös gosesta, jota perinnealueen lisäksi valmistuu ainakin kertaerinä eri puolilla Eurooppaa, mutta myös USAn suunnalla.

Goedecke Döllnitzer Ritterguts Gose

Gose muistuttaa monilta osin Berliner weisseä, mutta siinä on myös paljon lambicmaisia piirteitä. Sen tunnusomaisiin piirteisiin kuuluu virkistävän happamuuden lisäksi omalaatuinen, mineraalinen suolaisuus, joka juontaa juurensa Goslarin alueen mineraalirikkaaseen pohjaveteen. Gose lieneekin ainoita oluttyylejä maailmassa, jotka on perinteisesti valmistettu suolaisempaan veteen. Vielä 1700-luvunkin jälkeen päti ylöskirjoitettu lausunto "Die Gose stellt sich selber ohne Zutuung Hefe oder Gest" eli gose valmistettiin puhtaasti luonnonhiivoin, avokäymisellä. Vasta 1880-luvulla panimot onnistuivat luomaan hallitun ja korvaavan, alkuperäistä villihiivavaikutusta jäljittelevän oluthiivan ja maitohappobakteerikantojen yhdistelmän. 1900-luvulla gose olikin karkeasti sanottuna maitohappobakteereilla hapatettua ja suolalla sekä korianterilla maustettua vehnäolutta, joka kävi pintahiivalla. Perinteisesti gose pullotettiin näyttäviin, pitkäkaulaisiin ja korkittomiin pulloihin, joissa korkin virkaa toimitti edelleen käyvän gosen muodostama hiivatulppa.

Nyt Länsiväylän hyllystä löytynyt Original Ritterguts Gose pohjautuu vuodelta 1824 olevaa reseptiin eli sinällään ollaan suhteellisen ikiaikaisen oluen äärellä. Se, että kuinka muutama taantuman jakso on olutta ja sen reseptiikkaa lopulta ehtinyt muuttamaan on hyvä, mutta ehkä hieman tarpeeton kysymys. Viime vuoteen saakka tämä Ritterguts Gosen valmistuttama olut pantiin Brauhaus Hartmannsdorfin toimesta, mutta tuotanto siirtyi vuoden alusta chemnitzläisen Brauerei Reichenbrandin huomiin. Se tottelee myös nimeä Goedecke Döllnitzer Ritterguts Gose, mutta mennään nyt tällä etiketistäkin löytyvällä Original Ritterguts Gosella tällä kertaa...

Rumasti sanottuna lasista löytyy siis maitohappobakteeroitua vehnäolutta, joka on maustettu suolalla ja korianterilla. Gose on sinällään hauska poikkeus saksalaisten Reinheitsgebotia tiukasti kunnioittavien perinneoluiden sarjaan, mutta sillä ei kuuleman mukaan ole väliä: Die Gose entspricht nicht dem deutschen Reinheitsgebot, doch das ist auch in Ordnung, denn die Gose ist viel älter als dieses.

PS. Gosen voi nauttia myös Berliner weissejen tapaan makusiirappien tai jopa mehujen kanssa, mutta mennään tässä nyt mieluummin rehdin ”raa’alla” linjalla…

Original Ritterguts Gose

Tasaisen samea, läpitunkematon, vaaleankeltainen olut joka vaahtoaa voimakkaasti. Tuoksu on todella pirteä - nyt ollaan mainion kesäoluen äärellä! Sitruksista hedelmäisyyttä, maitohappoista happamuutta sekä suolaista mineraalisuutta. Kuin hyvin hapanta kesävehnää nuuhkisi.

Myös maku toimii. Sitrusmaista tuoreutta, mineraalista suolaisuutta sekä sopivan voimakasta, ei liian ylilyövää happamuutta. Vehnää, hienoista mausteisuutta mutta varsin suoraviivaista ja puhdasta menoa. Hyvin tasapainoinen, raikas, kepeä ja kesäinen olematta vetinen.

Tuomio: Happaman virkistävä perinneolut, joka piristää kummasti aurinkoista kesäpäivää. Toimii!

Pisteet: 37/50

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kesän 2015 oluttrendit

Kuva-arvoitus: kesän suosituin perusmaku?

Kesäkuu on jo hyvässä vauhdissa ja aurinkoisista keleistä on ehditty nauttimaan jo hyvä tovi. Kaupunkien katukuvaa rikastuttamaan pystytetyt terassit, iloista puheen sorinaa tulvivat piknikpuistot ja kotipihojen salaiset biergartenit ovat heränneet kesän kukoistukseen. Ne kylpevät auringonvalossa ja tulvivat kesämielen lisäksi myös sesongin makuja. Myös oluiden maailmassa on käännetty kesämoodi päälle. Talviset, tuhdit ja tummat oluet ovat saaneet väistyä kepeiden, virkistävien kesäoluiden tieltä ja täksi kesäksi meille onkin rantautunut uusia olutrendejä... Tässä osin tuntopohjalta koottu, varsin epätieteellinen läpileikkaus aiheeseen:

Hapanta hekumaa

Kyllä vain, hapanoluista povattiin jo jokin aika sitten uutta trendiä ja nuo arviot näyttävät osuneen oikeaan! Perinteisten, happamien makujen taitajien lisäksi uraa uurtavat pienpanimot ovat innostuneet näistä pitkän historian omaavista, Pohjois-Ranskaan, Belgiaan, Saksaan ja Puolaan yleisesti liitetyistä oluttyyleistä. Tarjolla on makuvivahteita marjojen ja hedelmien maailmoista suolaisempaan mineraalisuuteen sekä yrttisempään leikittelyyn, jotka kaikki sulautuvat kauniisti yhteen oluille ominaisen happamuuden kanssa. Vehnä on yleisesti kesän tunnusvilja ja sitä löytyykin hyvällä skaalalla tämänkin sesongin suosikkioluista.

IPA-huuma nosti craft beerin kansan huulille, mutta hapanoluista tuskin samanlaista, näin laajaan massaan iskevää trendiä saadaan. Potentiaali tosin on, sillä omintakeinen makuprofiili ja nautinto-ominaisuudet saattavat avata ovia myös yleensä olutta kartteleville herkkusuille. Tällä kertaa ei myöskään olla Alkon suopeuden ja (yleensä harmillisen hitaan) reagoinnin varassa valikoiman suhteen, sillä lähtökohtaisesti monet hapanoluttyylit ovat varsin mietoja, helposti maitokauppavalikoimaan istuvia. Toki ronskimpiakin vaihtoehtoja löytyy, mutta olutravintolat ovat todella hyvin ajan tasalla. Tällä hetkellä Berliner Weisset, Sour Alet ja Saisonit tuntuvat olevan kovasti pinnalla, mutta tarjonnasta löytyy myös muita hyviä, arvostettuja ja jopa harvinaisia vaihtoehtoja. Tässä hieman tyylikirjoa:

"Sopivan happamia ovat!" sanoi vanha olutkettu...

Berliner Weisse

"Pohjoisen kuohuva". Kevyt, yleensä alle kolme prosentinen, hapan vehnäoluttyyli nimensä mukaisesti Berliinistä. Aikanaan todella suosittu olut, joka 1900-luvulla kuoli lähes sukupuuttoon. Sittemmin uusi kipinä syttyi Atlantin takana USAssa ja nykyisellään myös eurooppalaiset tekevät omia versiointejaan – Sinebrychoff viimeisempien joukossa. Yleisesti happamuutta tasoitellaan joko maratti- tai vadelmasiirapilla, mikä antaa oluelle omintakeisen vihreän tai punaisen sävyn. Menee myös sellaisenaan. Todellinen kesäjuoma! (Valmistajia: Berliner Kindl, Brew Baker)

Lambic

"Brysselin shampanja” – monien mielestä oluista jaloin… Nimisuojattu, maailman vanhimpiin kuuluva, käymistavastaan johtuen hapan oluttyyli. Se valmistetaan spontaanikäymisellä eli tallimaisuutta makuun antavien brettanomyces-villihiivojen avulla ja kypsytetään puutynnyreissä muutamia vuosia – joko itsekseen tai marjojen kanssa. Maustamaton, happaman valkoviinimäinen Gueuze on sekoitus nuorta ja vanhempia lambiceja, Kriek on maustettu kirsikoin ja Framboise vadelmin. Ruokosokerilla tasoitettua lambicia kutsutaan nimellä Faro, mutta myös monia muita variaatioita on olemassa aina savulambiceista viskiversioihin – tyrnistä mustaherukkaan. (Valmistajia: Cantillon, 3Fonteinen, Boon, Lindemans)

Hapan Ale / Sour Ale

Tähän kategoriaan lasketaan kaikki tarkoituksella happamat oluet, jotka eivät edusta mitään muuta määriteltyä tyyliä. Niille on ominaista happamuus, joka on yleensä peräisin Lactobacillus-maitohappobakteereista tai Brettanomyces-hiivasta. Lambiceista ne erovat siten, että ne käytetään ale-hiivalla ja happamuutta korostavat bakteerit lisätään mukaan vasta käymisen jälkeen. Marjoin ja hedelmin maustamaminen on hyvin yleistä. (Valmistajia: monilla panimoilla on omansa, melko aktiivisia ovat Nøgne Ø, Mikkeller)

Flaamilainen Hapan Ale / Flemish Red / Flemish Brown

Belgialaisen Flandersin alueen oma tyyli, jonka edustajat ovat yleensä punertavia tai ruskeita. Niille on happamuuden lisäksi ominaista runsas maltaisuus ja hedelmäisyys ja lambicien tapaan ne vaativat pitkän kypsytyksen. Yleensä valmis olut muodostuu Gueuzen tapaan sekoituksesta nuorta ja vanhaa, mutta edellisten tapaa myös hedelmiä ja marjoja tykätään lisätä joukkoon. (Valmistajia: Rodenbach, Liefmans)

Saison

Belgian ranskalaisen puoliskon perinteinen kesäolut, saison de mars, joka korkeiden kesälämpötilojen vuoksi valmistettiin keväällä. Siitä tehtiin sopivan vahvaa (5-7%) ja riittävän humaloitua, jotta se kestäisi kesän yli. Virkistävän kirpeä, mausteinen oluttyyli joka yhdistelee kauniisti hedelmää ja mausteisuutta. Ei varsinainen hapanolut, mutta ansaitsee kipakan maininnan tässä kohtaa. Olutmaailman kirkkaimpia tähtiä tällä hetkellä! Jokaisella panimolla tuntuu tällä hetkellä olevan sen pakollisen IPAn lisäksi myös oma saison… Myös ronskimmin aromihumaloidut saisonit toimivat! (Valmistajia: Dupont, Fantôme, St. Feuillien sekä lukuisat muut, kuten Nøgne Ø, Maku Brewing)

Gose, Grodziskie & Lichtenhainer

Historiallisia, vähemmän puhuttuja oluttyylejä Saksasta ja Puolasta. Kaikki oluet omaavat matalan alkoholipitoisuuden ja niiden valmistuksessa on käytetty vehnää. Ne muistuttavat osittain lambiceja ja hapan aleja…

Gose on suolaisen mineraalinen, Leipzigin alueella valmistettava, yli tuhatvuotisen historian omaava oluttyyli, joka maustetaan korianterilla. Goseja on alkanut näkymään myös ruokakaupoissa! (Valmistajia: Brauerei Reichenbrand)

Grodziskie niin ikään satoja vuosia vanha, puolalainen, alun perin tyystin vehnästä valmistettu olut. Sen makumaailmaa hallitsee savuisuus johtuen perinteisistä maltaan kuivatusmetodeista, jotka antoivat olueen tahtomattakin savuisen aromin. Nykyisin käytetään myös ohraa…

Lichtenhainer on Thuringen alueen oma ja perinteinen olut. Se muistutta reseptiikaltaan ja happamuudeltaan Berliner Weissea, mutta sen valmistuksessa käytetään myös savustettua ohra- tai vehnämallasta.

Sumentaako hapanbuumi jättimäisen IPA-huuman voimaa?

IPA-huuman katkera loppu?

Syökö nosteessa oleva hapanolutinnostus katkeran suloisten humalapommien jalansijan markkinoilta? Tuskin. Kuten Laitisen Mika Maltainen-blogissaan sanailee, ei trendin hiipumisestä näy merkkejä Atlantin takana, josta imetään edelleen suuri määrä vaikutteita vanhankin mantereen olutbuumeihin. Craft beer on in ja elää vahvempana kuin koskaan. Suuri yleisö on alkanut ottamaan IPA, APAt ja vastaavat omikseen, joten perusteita taantumuspuheille ei yksinkertaisesti ole. Et siis nolaa itseäsi tilatessasi tiskillä "jotain IPAa...", sillä IPA on edelleen pop ja valikoima ennen näkemättömän laaja!

IPA ei nykyisin tarkoita pelkkää india pale alea. Se on vakiinnuttanut paikkansa oluen ominaisuuteen viittaavana terminä, joka ilmaisee kyseisen oluen avokätistä, jenkkityylistä humalointia. Se haastaakin paljon käytetyn, merkitykseltään osittain limittyvän American-etuliitteen ja hyvä niin, sillä nykyisellään ”alkuperäisiin jenkkihumaliin” verrattavia humalalajikkeita tuotetaan USAn lisäksi myös Euroopassa, Australiassa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. IPA-termi tuo ronskin, aromikkaan humaloinnin yleismaailmallisemmaksi määreeksi. Ei kovin huonosti ilmiöltä, jota povattiin lyhytaikaiseksi tähdenlennoksi...

Uusien humalalajikkeiden ja sekoitusten lisäksi markkinoita valloitetaan myös muilla raaka-ainevariaatiolla:

Greippisimppu ja kesän muut hedelmäiset saaliit...

Hedelmien esiinmarssi

Runsasta hedelmäkirjoa löytyy tosiaan hapanoluiden joukosta, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet vallata alaa myös muissa oluttyyleissä. Sitruunankuori witbierissä ei toki mikään uusi villitys ole, mutta tällä hetkellä kaupan hedelmäosasto tuntuu jatkuvan aina oluthyllylle saakka, missä se kohtaa yrtti- ja mausteosaston. Markkinoiden laajentumisen ja idearikkaan innovoinnin myötä etenkin IPOjen reseptiikkaan on ryhdytty lisäämään humalakattauksen trooppista tuulahdusta tehostavaa, aitoa hedelmäisyyttä.

Passionia, greippiä, papaijaa tai mangoa… Kaikkea tätä on mahdollista löytää, mutta luonnonantimin maustaminen ylipäänsä on nostanut profiiliaan ja hedelmien lisäksi mukaan mahtuu kuusenkerkkää, korianteria, inkivääriä, lakritsijuurta tai vaikkapa ruusunmarjaa. Osa näistä on perinteisiä, pitkään käytettyjä valintoja, mutta viime aikoina tyylirajat ovat maustamisen suhteen rikkoutuneet ja erilaisia kombinaatioita löytyy kirjava määrä. Kokeiluja ovat Suomessakin harrastaneet mm. Hiisi ja Rekolan Panimo, mutta myös muiltakin on alkanut maustettuja makuja löytymään.

Eli mitä sinne lasiin siis?

Kuten aiemmin mainitsinkin, kuuluu vehnä olennaisena osana kesään. Perinteinen, palkitseva Hefeweizen on kesäkuumalla kova sana, mutta myös sen belgiserkku eli Witbier kannattaa pitää mielessä.

Suosiota nauttivista oluista esiin voisi nostaa rehtiin nautiskeluun ja luonnosta nauttimiseen soveltuvat Saisonit, grillin ääreen ja yleiseen viilennykseen mainiosti sopivat Berliner Weisset sekä erityishetkiä varten kellarista kaivettavat Lambicit, joista omaan suuhun parhaiten toimivat rehdit Gueuzet sekä kirsikkaiset Kriekit. Sourien seasta löytyviä Rodenbach Caractère Rougen kaltaisia täysosumia ei kannata jättää väliin...

Humalapommit toimivat aina ja ehkä ronskimmin humaloidut Wheat Alet puhuttelevat puhtaiden "perus-IPOjen" ohella tällä hetkellä eniten. Klassikkona pöytään rehdin rapeat Pilsnerit sekä varjon rauhaan istuvat, runsaamman maltaiset saksalaiset Heller Bockit. Niin ja tietenkin Sahti... Sahti toimii aina...

Olutkulttuurin noste mahdollistaa useammankin rinnakkaisen trendin olemassa olon, mikä kieltämättä on hienoa. Toivotaan, että kehitys jatkuu samanlaisena mutta ennen kaikkea nautitaan tarjolla olevista hedelmistä!

Nautinnollista olutkesää 2015!

J-P