Mikkeller / Three Floyds Blå Spøgelse Blueberry Bluebic

Pac-Man style!

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 7,7
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska / Three Floyds Brewing Company, Munster, Indiana, USA
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Boxbeersin hapankaalihekuman kyljessä Suomeen matkasi myös sininen kummitus. Tämän oluen kohdalla voin suoraan myöntää, että ostopäätös syntyi pitkälti Pac-Man-henkisen etiketin ansiosta, vaikka tokihan tammikypsytetty ”mustikkalambic” jo itsessäänkin ihan mielenkiintoiselta vaikutti. 

Kun pullon kyljessä lukee Mikkeller, voi melko hyvällä prosentilla arvata että De Proefille on taas reseptiä lähetetty valmistumaan. Tällä kertaa send-painiketta on ollut mukana täppäämässä myös arvostetun indianalaispanimo Three Floydsin väki eli Atlantin ylittävää kollaboa pukkaa.

Blå Spøgelse on siis bluebic eli mustikoin täräytetty sour ale. Avovaimo kuvaili makua ”hyvin punaviinimäiseksi” ja kieltämättä se sitä hieman marjaisammassa ja happamammassakin muodossa oli. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kummitus jätti itsestään merkin värjäämällä kielen siniseksi… Eipä ole aiemmin olutta maistellessa tällaista tullut vastaan…

Mikkeller / Three Floyds Blå Spøgelse Blueberry Bluebic

Viinimarjamehumainen, sinertävän violetti olut vaaleahkon punaisella vaahdolla. Tuoksussa on sopivasti tynnyrimäistä tammea, hitunen vaniljaa ja runsasta, viininpunaisten marjojen värittämää, hapanta, sormien väliin muserretun mustikkaista tunnelmaa. Hieman sitrusmaista terävyyttä, balsamicomaista tuiverrusta ja hillittyä tallimaisuutta.

Maultaan aluksi kirpakka, sittemmin lähinnä happaman marjaisa. Sitruksista kirpeyttä, puutarhamarjaista happamuutta. Tammisuus jää tuoksuun verraten hillitymmäksi vaikka kumisevan henkensä makukirjon taustalle jättääkin. Balsamicoa, edelleen hillittyä tallia ja monipuolinen kirjo tummia marjoja hapankirsikasta puhtaampaan mustikkaan. Supistaa suuta läpi maistelun, vaikka ajoittain vähän mehumaista henkeä ilmoilla onkin.

Tuomio: Siniverinen, hapan ja marjaisa bluebic. Tynnyri olisi voinut olla rujommin esillä, mutta kyllähän tämä mielenkiintoinen on.

Pisteet: 38/50

Hiisi Pecko

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,3
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 

Pellonpoka colmes polves, kellerissä alisessa /// cadzelee mait, cuin acanoita – putkachtelee pacanoita. /// Taiuaan kurkia keskyttepi, jywäsillä jumaludhen /// rauoisasti rackasthaen – cuutamon corret cukoistavat.

Pekko-humalaa shoukeissaava vaalea, raikas ale. Katkeroinnin sijaan pääpaino on aromihumaloinnissa sekä brettahiivojen monimuotoisessa ja ajan myötä kehittyvässä maku- ja aromimaailmassa.

Nauti viilennettynä (8-10°C) pehmeiden juustojen tai vaikkapa pähkinäisen vuohenjuustosalaatin parina. Musiikkisuosituksena toimii Jamiroquain ”A Funk Odyssey”.

No nyt alkaa HIISIkin saamaan rytmiä musasuosituksiin – hienoa! Pecko tuli kansan tietoisuuteen ravintolamaailman kautta sen iskeydyttyä HOKin Oluthuoneiden valikoimiin aiemmin keväällä. Nyt Alkon paikallisvalikoimaan levinnyt muinaisjumala on kutkuttava tuttavuus. 

Oluen nimi ja etiketin kuvitus viittaa Pellonpekkoon eli Agricolankin mainitsemaan karjalaisten ohraa suojelleeseen henkiolentoon – ”oluen jumalaan”. Sittemmin jenkit ovat nimenneet mystisen muinaisjumalan mukaan myös oman humalalajikkeen, joka näytteleekin pääroolia Pecko-oluenkin reseptiikassa yhdessä brettanomyces-hiivakannan kanssa… Brettaa on ilmeisesti käytetty ihan rehdisti hiivapuolen päätähtenä ja sen voi myös lopputulemasta maistaa – odottelin silti hieman vienompaa lähestymistä mutta kyllähän tuossa lopulta mukavan tujakan tallinen tuulahdus oli. Orvalmaista menoa, jos näin saisi muotoilla…

Eniten minua kuitenkin mietitytti, että kuuluuko korkin alta avattaessa *tsäh!*...

Brett IPA

Hiisi Pecko

Vaaleankeltainen, utuinen ja kauniisti vaahtoava jumalolut. Brettaa löytyy tuoksusta aika tymäkästi. Eihän sen nyt valtoimenaan kirmaa, mutta epäselvyyttä sen läsnäolosta ei pitäisi kyllä jäädä. Tuoksu on muutoinkin voimakas, aromaattinen ja kliseisesti ilmaistuna ”kesäinen kepeä ja vivahteikas”. Sitä se kuitenkin on. Sitrusta, hedelmää ja kevyttä mausteisuutta tallimaisella takapotkulla. On hyvä.

Maultaan tuoksun tavoin vivahteikas, brettan sävyttämä ja toimiva. Sitrushedelmää, yrttisyyttä, vaaleaa trooppisuutta ja sopivaa pippurisuutta löytyy mukavasti ja paletti onkin vaalean puhuva, kesäinen ja raikas. Loppua kohden nouseva tallimaisuus ei voimakkuudestaan huolimatta ole liian paksua ja se tuo mukanaan myös ahomansikkaa muistuttavan makuvivahteen. Aika ronski rooli brettalla lopulta on, mutta mikäs siinä. Oikein hyvä.

Tuomio: Talliarominen, sitruksinen ja vaalea brettaIPA kesäiseen nautiskeluun. Nyt on onnistuttu ja hienosti!

Pisteet: 38/50

Palokka Turvetammi

Turpeiset tammet...

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 

Nevalla vietettyyn viikkoon mahtuu muutama valonpilkahdus. Lämmin tupa. Hetki hengähtää ja saunoa. Henkistyä ja hengittää. Tammikypsytyksellä aateloitu, rukiinen ja turpeinen olut. Onhan näitä.

Näin kaikui keväisen Palokka-oluen jylhä tenho kynttilän valaiseman piilopirtin uumeniin Touruvuoren lumisten rinteiden juurelle. "Maistoi yhden, maistoi kaksi, totesi maistuvaksi". Talvitoimistoni tosiaan sijaitsi talvikuukaudet pohjoisemman Jyväskylän nietosten keskellä ja näin turpeinen kaskiolut tuli sopivasti käden ulottuville ihan aitona ”lähituotteena” – aiemminhan näitä on pitänyt Palokasta erikseen lähteä hakemaan, mutta väliaikaismenettelyn ansiosta Citymarketin marketin oluthyllyt toimivat hetken aikaa lähikaupan virassa.

Savua, ruista ja turvetta. Eihän sitä ihminen – tai olut – muuta oikeastaan tarvitse. Turvetammea tuli tavailtua lumisemmilla keleillä pariin otteeseen ja nyt on hyvä mutustella paperille millaiset miettiit tuolloin oikein heräsivät… Ihan ei mittavan sarjan kärkeen menty, mutta tunnelma oli hyvä.

Runollista tunnelmointia...

Palokka Turvetammi

Varsin tumma, mukavasti vaahtoava olut. Tuoksultaan keskirunsas, kevyen savuinen, miellyttävän turpeinen. Jotain savupirtin tunnelmaakin löytyy, mutta ehkä enemmälti liikutaan turvesuon reunamilla, pirtin savun tuivertaessa piipusta verhoaan metsämaisemiin.

Maultaan tuoksun tavoin keskirunsas, aluksi vähän pidättäytyvä mutta hiljalleen luonnettaan avaava. Savua, ehkä jopa tervan vivahteista tuntua on ilmoilla mukavasti ja turpeinen pehmeys viimeistelee tunnelman. Nyt ollaan syvällä keskisuomalaisuuden ytimessä, rehdisti. Taustalle nousee salmiakkia, joka esiintyy jossain vanhan ajan pastillin muodossa. Kevyttä katkeroa, ehkä hitunen yrittisyyttäkin. Silti jotain jää puuttumaan, eikä kokonaisuus ole niin osuva kuin olisi toivonut. Toki lakisääteinen vahvuusrajoitus tekee osansa, mutta kuitenkin.

Tuomio: Savuinen, turpeinen ja toimiva, silti hieman lisäpotkua tunnelman viimeistelyyn kaipaava savuolut. Hyvä, muttei palokkalaisten parhaimmistoa.

Pisteet: 33/50

Harjun Kettu Red Saison

Kettu on taasen pesiytynyt takapihalle, mutta tulee olemaan tuttu näky myös Harjulla...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 4,5
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi 

"Mä kiipeän katsomoon Harjun, tutut ystävät siellä mä nään..."

Meripihkaisen punertava, raikkaan aromikas belgivaikutteinen saison. Oluessa käytetyt Cascade- ja Jarrylo-humalat antavat oluelle sitruksis-hedelmäisen aromikruunun.

Tänäkin kesänä myös vieraskannattajille tarjotaan mahdollisuus lähteä Harjulta hyvä maku suussa. Pisteitähän ei kettupaitojen kotistadionilta ole tapana ollut matkalaisille lahjoitella, mutta ehkäpä Harjun Poikien oma olut tarjoaa pienen hilpeyden tunteen tappionkin hetkellä?

Paikallispanimo HIISI on jälleen valjastettu punaturkkisen pelioluen kätilöksi ja viimevuotisen, purevan ja punertavan red alen saagaa jatkaa rukiinen ja hedelmäinen Harjun Kettu Red Saison. Olut julkaistiin voitokkaan kotiavauksen yhteydessä pari viikkoa sitten ja sitä löytyy läpi kesän Harjun stadionilta JJK:n matsien yhteydessä. Myös paikalliset kauppiaat ovat tarjonneet ketulle kodin. Kannattaa siis kurkkia murkinaostoksilla myös oluthyllyn suuntaan.

Ommuute komeat uudet korkit HIISIllä...

Harjun Kettu Red Saison

Punertava, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on hauska. Rukiilla on siinä selkeä osansa ja hieman rouhea, reunoiltaan makea maltaisuus toimii hyvin hedelmäisen, punertavan ja hivenen yrttisen tunnun kanssa. Saisonvibaa ei tietty ihan hirvittävästi ilmoilla ole mutta kyllä senkin tuolta voi kaivella. Ehkä tuo punertava ulkomuotokin vähän aisteja onnistuu hämmentämään.

Maultaan hyvä ja jotenkin mielikuvat laukkaavat Harjun vastakastellun ruohikon äärelle. Rukiinen kaiku on vahva, samoin hiivasta nouseva mausteisuus ja hyvin esillä oleva, hivenen sitrusvivahteinen hedelmäisyys. Mielenkiintoisesti rye red saison -tyylisuunnastaan huolimatta helposti lähestyttävä, äärikokemuksia välttelevä ja tasapainoinen. Salakavalasti makeutta, eikä saison ehkä ensimmäinen arvaukseni sokkona olisi. Belgiaan sen kuitenkin sijoittaisin… Maistuva joka tapauksessa ja pelitilanteisiin hyvin sopiva.

Tuomio: Edellistä Harjun Kettua mielenkiintoisempi, mutta samalla helpommin lähestyttävämpi. Purevuus näkyy vaihtuneen viekkaudeksi ja kyllähän sekin ketun luonteen laatuun sopii. Hyvä peliolut.

Pisteet: 32/50

Iso-Kallan Dubbel

• Tyyli: Abbey Dubbel
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio, Suomi

Iso-Kallan maistelusetin läpikäynti jatkuu linnanneitoaiheisen dubbelin myötä. Se jatkaa kuopiolaispanimon belgiolutsarjaa ja on varsin mainio tuttavuus, vaikkei ehkä westmallemaiseen dubbelherutteluun ehkä istukaan. Semmoista sahtivibaa mausta nimittäin löytyi, mutta se harvemmin on huono asia. Iso-Kallan Dubbel rakentuu Pilsner-, Cara, Munich-, Crystal- ja Special B-maltaiden varaan ja on humaloitu eurooppalaisin East Kent Goldings- ja Saaz-humalin.

Iso-Kallan Dubbel

Punertava, rusinaisen ruskea ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä, pehmyt ja melko syvä. Kypsää, rusinan ja luumun sävytteistä hedelmää, tummaa, kevyen leipäistä ja hieman karamellisempaa maltaisuutta sekä vienisti paahtunutta siirappisuutta. Belgihedelmää löytyy muutoinkin, myös hivenen sahtimaisia tunnelmia kypsän banaanin ja mausteisuuden myötä. Ei hassumpi. Ei lainkaan hassumpi…

Maultaan kokonaisuus on kulmikkaampi eikä ehkä niin hellivä kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen rusinaisen ruskeaa, kypsää belgihedelmäisyyttä, hieman voimakkaammin leipämäistä maltaisuutta sekä kohtalaisesti toffeista, paahtuneen siirappista tuntua. Oman, melko hallitsevan lisänsä antaa kuitenkin tuoksussakin mainittu sahtimaisuus. Kypsää banaanimaisuutta löytyy mukavasti, mutta etenkin loppua kohden voimistuva, pippuriin viittaava mausteinen hiivaisuus ottaa suurta roolia. Se tuo särmää, samalla kuivattaa loppuliukua, mutta tekee oluesta myös hyvin mielenkiintoisen. Siinä on belgihenkeä, siitä löytyy myös sahdin herkkyyttä. Kolmantena se vivahtaa vielä kuivan vehnän suuntaan, lähinnä tuon hiivan mausteisuuden myötä… Kutkuttava. Tuntumaltaan keskirunsas, hieman lämmin ja runsasmakuinen. Vähän voisi olla soljuvampi, mutta niinhän nämä aina.

Tuomio: Kiehtova, monipuolinen ja omaan makuun istuva olut, vaikkei ehkä ihan rehdein dubbel loppuunsa olekaan. Yllätyksellinen monessa suhteessa ja erittäin positiivinen sellainen.

Pisteet: 37/50

Makumatkalla pohjoisessa: Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot

Juomien Suomi - Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot

Viime syksynä alkanut taival kotimaisten pienpanimoiden, viinitilojen ja viskitislaamoiden jäljillä on nyt saatu päätökseen ja retken hedelmät ovat pian kypsiä lukijoiden poimittaviksi. Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot –teos kertoo 85 suomalaisen pienyrityksen taustat, tarinat ja erityispiirteet tiiviissä, kuvin ja kohdekohtaisten karttamateriaalien sävyttämässä paketissa.

Kohteet esitellään aluettain ja mukana kulkevat kartat sekä juttuihin sisällytetyt kuvaukset kunkin kohteen palveluista mahdollistavat kirjan käytön näppäränä matkaoppaana, joka johdattaa makumatkalle kotimaan salattujen helmien äärelle.

Kirjassa käydään läpi kattavasti kaikki maamme pienpanimot, viinitilat ja tislaamot. Paikallinen, kansainvälisestikin harvinainen viinitilakulttuurimme on jäänyt valloillaan olevan pienpanimo- ja tislaamoinnostuksen varjoon, mutta saa vahvan jalansijan kirjan sivuilla. Niiden monipuolinen tuotekirjo ja palvelutarjonta aitoine matkailuvaltteineen ovat sijansa maan makuja esittelevässä teoksessa ansainneet.Tilaviinit, liköörit, siiderit, kuohuviinit ja tisleet yhdistettynä maalaismaisiin pihapiireihin, viinipuoteihin ja muihin palveluihin tekevät viinitiloista kokemisen arvoisia matkakohteita.

Kirjoittaminen osui pienpanimoiden kannalta strategisesti kutkuttavaan ajankohtaan: uusia panimoita syntyy ennätystahtia ja kuluneen puolivuotisen aikana kaikkiaan seitsemän uutta panimoa on saanut tuotteensa markkinoille ja monikertainen määrä on vielä tuloillaan. Siksi kirjan loppuun onkin kerätty lyhyitä esittelyitä perustamisvaiheessa olevien panimoiden joukosta. Ajanhermolla siis ollaan ja teos toimii hyvänä ajankuvana pienpanimo-Suomen nykyhetkestä.

Esittelyt ovat pääosassa...

Juomien Suomi on asiapitoinen, kohteiden esittelyyn keskittyvä kokonaisuus. Henkilökohtaista otetta löytyy lähinnä tarinankerronnan puolelta, mutta myös kiinnostuneisuus taustoihin ja etenkin vanhojen rakennusten historiaan välittyvät teksteihin sisällytettyjen huomioiden muodossa. Ehkä kirjoittajan paremmin tuntevat löytävät rivien välistä tutun kuuloisia ”hakamussutteluita” ja iskeviä kaskujakin…

Henkilökohtaisesti kirjan kirjoittaminen oli antoisa ja suuri kokemus. Mielenkiintoiset vierailut, pitkät puhelut ja lukemattomat sähköpostit avasivat kokonaan uuden näkökulman tutuksikin koettuun aiheeseen ja tutustutti samalla nautiskelukulttuurin eteen töitä tekevien ihmisten kirjavaan ja iloiseen joukkoon. Hulluja ovat, mutta vähän pitääkin olla. ”Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa”…

Juomien Suomi – Pienpanimot, viinitilat ja tislaamot

• Sivumäärä: 176
• Kohteet: 85 kpl
• Muuta: Historiaa, yleistä asiaa, tulevia projekteja, kiertolaisia
• Myyntipaikat: Lehtipiste, hyvin varustellut kirjakaupat (Akateeminen Kirjakauppa, Suomalainen Kirjakauppa), verkkokaupat, Karttakauppa.fi
• Kustantaja: Karttakeskus Oy
• Julkaistaan: Touko-kesäkuun vaihteessa

Kartat ohjaavat perille...

Esittelytekstien lisäksi mukana sopiva annos myös muuta asiaa....

Iso-Kallan Savo India Pale Ale

Paljon uusia tuttavuuksia..

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Iso-Kallan Panimo, Kuopio, Suomi

Treffasin pääsiäisen alla Iso-Kallan Panimon Pasia eräällä keskisuomalaisella peltomarkettiaukealla. Savolaisten invaasio länteen oli tällä kertaa maistuva, sillä sain ihmeteltäväkseni laatikollisen kuopiolaispanimon oluita. Tuoretta tavaraa kuulemma ja täytyy myöntää, että laatikkoa on tullut hyvillä mielin koluttua lävitse. Nyt on aika sanailla maistokokemuksista julkisesti.

Maistelu aloitettiin luonnollisesti vähän runsaammin humaloidusta päästä. Savo-sarjan IPA on yksi monista isokallalaisista, jotka eivät ole aiemmin vastaan tulleet. Miellyttävä tuttavuus siinäkin suhteessa. Vihertävän etiketin taakse piilotuu miedohko (5,5%) Galenalla, Simcoella, Cascadella, Chinookilla ja Amarillolla humaloitu, suoraviivainen ja rapea humalanautinto.

Iso-Kallan Savo India Pale Ale

Ompas komean näköinen olut. Runsas vaahto täyttää melko tarkalleen kolmasosan lasista eikä osoita juurikaan hiipumisen merkkejä. Oranssinen, sameanlainen olut kylpee designlampun valossa orastaen kevyttä punaa lasin nestetilavuuden runsaimmilla kohdilla. 

Tuoksultaan suoraviivainen, lähinnä greippinen, hieman mäntyinen ja vaalean hedelmäinen. Taustalla viljavan tuntuista maltaisuutta.

Maultaan olut noudattelee tuoksun linjaa. Runsas, greippisen tuore purevuus on kohtalaisen ronskia, katkerassa lopussa mäntyistäkin otetta esittelevää. Alkutaipaleelta löytyy myös kevyesti trooppista hedelmäisyyttä ja hetken aikaa paletilla pysyvää, kevyttä karamelliakin. Lopussa esiin nousee myös kevyt pippurinen vire. Puhdas, linjakas ja yksinkertaisuudessaan toimiva, hivenen kova ja paikoin todellisuutta vahvemmalta vaikuttava. 

Tuomio: Hyvä, suoraviivainen ja rapea IPA Kuopijosta. Epäsavolainen kaikessa suoruudessaan eli toimii.

Pisteet: 36/50

Malmgård Imperial IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,9
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Saatiinhan se Malmgårdin Imperial IPAkin Alkon valikoimiin jo jokin aika sitten. Aiemminkin olisi voitu, mutta Alkon onnettomat menivät sillein hassusti hukkaamaan pienpanimokattausta varten toimitetun näyte-erän. Mitäpä sitä anteeksi pyytelemään, otetaan se DIPA hyllyyn sitten kevemmällä… No kevät tuli ja sitä myöten keltakylkinen ja jyhkeä olutuutuus. Pari näitä on tullut jo haettua ja täytyy sanoa, että tässä on Emmer IPAn ohella miellyttävä ja maistuva humalanautinto, joka saa lisäsävyä oman pellon muinaisvehnästä – emmeriä siis löytyy. Toimii hyvin. 

Malmgård Imperial IPA

Samean oranssinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on miellyttävän voimakas, runsaan humaloitu ja kulmikkaan pippurinen. Kypsää hedelmää, sopivaa sitrushedelmää ja pihkaista otetta. Oikein hyvä.

Mausta toistuvat samat sävelet. Kypsä hedelmäisyys yhdistyy pihkaiseen tunnelmointiin kauniisti jättäen sitruksen vivahteille oman kapaen polkunsa. Vehnäistä maltaisuutta, kevyttä karamellia ja lopussa katkeron kanssa esiin nousevaa, sopivaa pippurimausteisuutta. Runsas, lämmin ja tunnelmaltaan syvä. Kaiken kaikkiaan jotenkin miellyttävän seesteinen ja hitaasti puhutteleva vaikkei mahdottoman hidasliikkeinen olekaan. Nyt toimii ja hyvin.

Tuomio: Hidas, monipuolinen ja rauhallisen tuntuinen double IPA pihkan, kypsän hedelmän ja sopivan pippurisuuden teesein. Taattua laatua Pernajasta.

Pisteet: 39/50