BrewDog Old World India Pale Ale

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Tyrskyävä etiketti ja piraattilippu!

BrewDog tosiaan julkaisi syksyllä kaksi menneeseen aikaan kurottavaa uutuusolutta. Panimolle melko leimalliseksikin piirteeksi noussut IPA-maailma on nyt maistelussa olevassa oluessa esillä, mutta tällä kertaa katseet on käännetty Amerikan sitrushumalavainioiden sijaan sumusaarten ja emämaan siirtokuntien väliseen laivaliikenteeseen – ja luonnollisesti laivojen mukana kaukomaille matkanneisiin oluisiin. Briteistä lähtöisin olevan alku-IPAn aineet olivat luonnollisesti kotoperäisiä, joten samaa linjausta noudattaa myös tämä skottien tribuutti menneen ajan india pale ale-oluille. Pullokoko on panimolle hieman epätyypillisempi 0,66-litrainen, joskin onhan muutamia tuotteita näissä BrewDogilta aiemminkin nähty. Komeasti toteutettu, käsin taiteiltu etiketin kuvamaailma viitannee oluen tavoin myrskyisiä meriä halkoneen olutlastin matkaa janoisille siirtomaiden valloittajille britti-imperiumin kulta-aikaan. Ainakin omaa silmää tämä taideteos miellyttää. Mutta miltä maistuu nyky-IPOjen esi-isä?

BrewDog Old World India Pale Ale

Sameahkon persikkainen, melko niukkaa vaahtoa tarjoava IPA. Etiketti on sisältöä huomattavasti tyrskyisämpi. Tuoksu on keskirunsas, miellyttävällä tapaa maltaaseen tukeutuva ja tasapainoinen. Yleisesti tummahkon toffeista otetta, myös leipäistä imelyyttä löytyy. Humalointi komppaa hyvin, siinä on sekä sitruksista purentaa kuin yrttisempääkin vivahteikkuutta. Tropiikkiakin löytyy, tällä kertaa hillitysti tummaan kypsyyteen nojaten - sekä hedelmää että kukkaistakin kaikua... Imelähkö, hieman tunkkainenkin. 

Maultaan hieman kaksijakoinen. Toisaalta piristävää vaihtelua panimon yltiöpäiseen greippi-hedelmäsoppa-unelmointiin, toisaalta juuri siitä johtuen melko tasapaksu ja mielenkiinnoton. Humalointi on pitkälti sekoitus yrttistä vivahteikkuutta ja kevyttä greipin purentaa, mutta oman leimansa kokonaisuuteen antaa orastava, teräväksikin äityvä kukkaisuus. Mallaspuoli on hyvin esillä, mutta sen keskitumman toffeinen, leipäistä tahmeutta ilmentävä perusrunko luo tunnelmasta hieman tunkkaisen, toisaalta jokseenkin jämäkän. Jälkimaku on ihan kiehtova, sopivan voimakas ja riittoisa - pitkälti humalan termein kuvattuna se kulkee, joskin saavuttaa lopussa pajuisen kitkeryyden kukkaisuutensa puolesta. Alkoholia voinee kevyesti aistia lopusta, mutta ei juuri mainittavasti. Ei tämä oikein nyt iske – erityisesti ihmettelen ko. oluelle ylisuurta pullokokoa, pienempikin olisi omaan makuun riittänyt. Tämä lienee tribuutti alku-IPOille, joten ei liene ihme, että humalan hakuisuus nousi suureen suosioon vasta 2000-luvulla ja hieman eri osoitteesta eli jenkeistä...

Pisteet: 33/50